Huhtikuu 2010 - Joensuu

kuulumiset

Artikkelin indeksi
Huhtikuu 2010 - Joensuu
Vilhon kuulumisia
Joensuun Opkon huhtikuu
Rukousaiheita
Talouskuulumisia
Opetus: Jeesus on elävä Jumala
Kaikki sivut

Joensuun evankelisen luterilaisen opiskelija ynnä koululaislähetyksen tuulia menneeltä huhtikuulta Herramme vuonna 2010.

”Mitä nyt taas?!” Vauva se siellä kitisee. Hampaitansa itkee.

 

Allekirjoittanut pääsee ihanasti sisälle karuun vauvaperheen arkeen ja huonosti nukuttuihin öihin, sillä Luukaksemme on keksinyt alkaa kasvattaa hampaita. Poika parka, varmasti koskee. Isän huonosta yöunesta huolimatta omaansa rakastaa ja säälii aivan erityisesti. Eihän hänellä ketään muuta ole. Tätä voi verrata taivaallisen Isän ja kristityn suhteeseen. Lapsien saaminen ja vanhemmuus opettaa tai pikemminkin saarnaa myös suhteesta Jumalaan. Siitäkin syystä nykyinen osa on aika hieno, vaikkakin työläs. Jumala on Isämme ja usein mietin kuinka paljon parempi Hän onkaan kuin syntinen ihminen isänä. Näin on turvallista elää ja tehdä työtänsä, mitä se onkin.

Tämä näkökulma on hyvä myös opiskelijatyöntekijänä. On todellakin lohduttavaa käsittää ja ymmärtää sitä, että Isä taivaassa on se, joka tekee työtä tauotta ja väsymättä, vailla epäuskoa. Hän ei ota kasvukipuja tai pahaa mieltä pois vaan hoitaa sylissään (so. seurakunnassaan armonvälineillä). Itse voin vain (yrittää) olla uskollinen opetuksessa ja pitää esillä Elämän sanaa.

Hengellinen työ on siinä suhteessa mahdotonta mitata että useimmiten tulos tapahtuu salassa eikä kylväjä tiedä siitä mitään. Sanan siemen kylvetään, mutta kuten viljansiemen, se katoaa maahan eikä mitään tapahdu. Kärsivällisyys kylväjällä ja väitän että myös kuulijalla, on katoava hyve. Pikakulttuuri ei tahdo odottaa, ei varsinkaan Herran aikaa.

Näistä mietteistä huolimatta mieliala on positiivinen ja odotan syyskautta innolla. Suunnitteilla ovat syksyksi Joensuun oppilaitostyön ja kristillisten seurakuntien opiskelijatyön yhteiset ”vaihtoehtofuksiaiset”. Tämä sekä mainostus toivottavasti tavoittaa uusia opiskelijoita iltoihin. Toivon ettei sen varaan tule laskettua liikoja, mutta kun parhaansa tekee loppu on varmasti korkeimmass’ käres’. Kevään töiden osalta suurin paukku on vielä 20.–22.5. järjestettävä työntekijäkokous Enä-Sepässä.

 

Huhtikuu se vain hurahti ohitse lähes yhtä hurjaa vauhtia kuin lumetkin sulivat. Lumet ja huhtikuun opiskelijaillat vain olivat poissa! Väkeä on käynyt vaihtelevasti, joskus täytynyt varpaatkin ottaa mukaan laskuissa ja toiste on pärjännyt yhden käden sormilla. Tentit ja moninaiset kiireet verottavat voimia näin kevättä kohden. Tätä kirjoittaessa on jäljellä enää kaksi iltaa joista toisen vietämme mahdollisesti ulkoilmatunnelmissa nuotion äärellä.

Tässä on hyvä kertoa Joensuun Opkon iltojen viimeisestä, varsin antoisasta osasta. Varsinaisen opetuksen ja teekupposen, ynnä rupattelujen jälkeen olemme vielä hiljentyneet yhdessä rukoukseen asioidemme ja toinen toisemme puolesta. Siinä yhteydessä luen hartaudeksemme kunkin kirkkovuoden viikon psalmin antifoneineen sekä rukouksen lopuksi jonkun ns. päivän rukouksista. Rukoushetki kuuluu luontevana osana illan loppuun ja on hyvä paikka jakaa omia asioita ja esirukousaiheita. Siinä Jumalan oma sana upeasti johtaa rukoukseen ja myös sanoittaa sitä. Suosittelen kokeilemaan, sillä valmiit rukoukset ja erityisesti Psalmien rukoilu on mahtava tapa rikastuttaa omaa rukouselämää.

Joensuun Opkon vuosikokous pidettiin 20.4. ennen opiskelijailtaa. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat sekä yksi uusi jäsenkin hyväksyttiin yhdistykseen. Uusia hallituksen jäseniä ei tänä vuonna saatu riittämiin joten tuleva vuosi näyttää tapahtuvan ilman virallista vastuunkantajaporukkaa. Epävirallisia tosin on, ehkä ensi vuonna saamme jälleen yhdistykselle hallituksen!

”Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.” (1. Tess. 5:16–18).

- Jumalan mielen mukaista kasvua Opkon työhön  Joensuussa

- Syksyn opiskelijaillat

- ”Vaihtoehtofuksiaiset” 9.9.2010

- Uuden taloudenhoitajan saaminen

- Syksyn suunnitelmat esitellä Opkon työtä oppilaitoksissa

- Evankeliumin työhön ja sen julistajille uskollisuutta työssä!

- Herätystä nuorille ja nuorille aikuisille

Joensuun Opkon talouden saralla hyvää on se, että saimme maksettua kevätkauden opettajien matkakulut. Huonoa on se, että noiden jälkeen jäi maksettavaa vielä keskustoimistolle. Sanotaan että tyhjä tili tekee nöyräksi. Olkoon siis niin! ”Herra antoi, Herra otti...”. Syksyn puhujien kutsuminen kauempaa on rajallista, sillä matkakulujen maksua ei voi budjetoida tyhjän varaan.

Jos pidät Joensuun Opkon työtä tärkeänä, niin rohkaisen lahjoittamaan mahdollisuuksien mukaan luterilaisen opiskelijatyön tekemiselle Joensuussa. Pienikin apu on tarpeen (psst! katso suoraveloituslinkki sivun lopusta)!

Joensuun Opkon suurimmat kuluerät ovat työntekijän palkka, iltojen ja leirien kulut sekä tiedotus- ja toimistokulut. Tulot muodostuvat pääosin yksityishenkilöiden lahjoituksista. Lisäksi tuloja saadaan yleisavustuksista ja jäsenmaksuista.

Joensuun Opkon työntekijä työskentelee tällä hetkellä 20 % työosuudella. Se tarkoittaa yhtä päivää viikossa. Toiveena on, että tämä osuus nousisi. Se nousee jos kannatus kasvaa. Tässä Sinä voit olla avuksi. Joensuun työtä voitte tukea tilillemme 800013-1044609 viitenumerolla 2257.

Alla on linkki sivulle josta voit tarkastella Joensuun Opkon kannatusta sekä kätevä laskuri, millä voit laskea mitä Sinun panoksesi voisi tehdä?

Joensuun Opkon tukijaksi?

OBS! Huomaa myös kätevä ja vaivaton suoraveloitus! Tulostettava lomake löytyy tästä!

”Kaipaatko Jumalan voimaa elämääsi? Oikeaa Pyhän Hengen voitelua? Tuntuuko uskosi kuivalta ja kuolevalta? Oletko edes (enää) uskossa? Vaikka kuitenkin tiedät että uskoa pitäisi olla. Pitäisikö mennä jonkun suuren saarnamiehen rukoiltavaksi, ehkä Henki koskettaa niissä tilaisuuksissa? Kuinka olla elävä kristitty, Hengen voimassa?”	Tunnetko olevasi Pyhän Hengen voimassa? Aivan kosketuksissa Hengen virtoihin ja siunauksien sateissa, ylistyksen viitta harteillasi? Hengellinen varustuksesi ei ole koskaan ollut parempi! Ja kuitenkin enemmän tahtoisit. Voitelu kun tuntuu helposti häviävän, ylistys unohtuvan. Kunpa Henki koskettaisi, kunpa!”

Alatie ja ylätie

Kristityille on tarjolla monenmoista evästä. Ohjausta johtajuudessa, tunne-elämänsä hahmottamisessa, lähetyksessä, todistamisesta. Opetusta eheytymisestä ja armolahjoista. Paljon opetusta siitä kuinka kasvattaa seurakuntaa ja saada se toimimaan dynaamisemmin. Neuvotaan kuinka todistaa tomerammin. Päämäärä on kasvu suuntaan jos toiseen, joko itselle tai seurakunnalle.

Samalla puhe Jumalasta jää vähälle, syvällinen raamatunopetus ja -oppiminen. Aika on rajallista hengellisissä tilaisuuksissakin. Jos aika käytetään em.  asioihin, ei teologialle jääkään kuin maininta. Opetus Jumalasta on vain yksi kanava kaikessa mitä kristillisyydessä tapahtuu. Kristityt ohjataan touhuamaan Kristuksessa kasvamisen sijaan.

Jokaisella itselleen rehellisellä kristityllä on jompiakumpia alussa kuvailemiani kysymyksiä. Jossain vaiheessa niitä väistämättä tulee. Yksi kamppailee joskus uskonelämänsä heikkouden kanssa. Erityisen syntisyyden kokemisen kanssa, synnit kun tuntuvat vain kasvavan ja pääsevän aina niskan päälle.

Toinen, jonka uskonelämää määrittelee Hengen täyteys, kaipaa väistämättä enemmän tuota kokemusta. Jotain, että läpimurto voisi tapahtua. ”Jokin vielä pidättää minua, mutta sitten kun Jeesus minut auttaa irti, niin sitten! Olen saanut tästä profetian.” Meille mielellään annetaan ymmärtää ylistävän, palavan ja vapaan (lue: ei-luterilaisen) kristityn elämän olevan varsin ihmeellistä voittokulkua.

Ainakin lähellä sitä.

Ongelmamme molemmissa on siinä, että haluamme elää kuten olisimme jo taivaassa, ilman syntisyyttä, ilman vanhaa syntistä luontoa (Paavalin kirjeissä liha). Ensimmäinen kokija ei löydä lähdettä ja toinen ei tyydy lähteeseen vaikka sen löytäisikin.

What did Jesus do?

Se mitä Jeesus teki, on tärkeä. Se on tärkein. Kristinuskon piirissä puhutaankin usein niistä asioista. Herramme Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus. Ainakin herätyskristillisissä kuvioissa asiat ovat esillä ja muistossa. Laulut joita laulamme kertovat paljon teologiasta(mme): Golgatan veressä voima on, Krusifiksin juurella, Käännä katseesi Jeesukseen, .

Mutta mihin niissä ohjataan? Krusifiksin juurelle, Golgatalle ja Jeesuksen näkemiseen taivaassa. Niissä ohjataan hyviin asioihin, herätykseen ja parannukseen ja taivaskaipuuseen. Hyvä, mutta ovatko nämä oikeita asioita?

Herätys tai sen kaipuu eivät ole elävän kristillisyyden sydämensykettä. Se kyllä on sydämestä virtaavaa verta, sydän-kuvaa käyttääkseni. Mutta meissä tapahtuvat asiat eivät ole sydän joka pitää hereillä ja elossa uskonelämäämme.

Kristittyä voidaan ohjata hakemaan (Pyhän Hengen) voimaa uskonelämään kehottamalla antamaan elämänsä (uudelleen) Jeesukselle. Pyrkimällä tavoittelemaan armolahjoja, erityisesti kielillä puhumista. Jopa pakotetaan menemään uudestaan kasteelle! Monenlaisesta vakuutetaan varmasti saatavan uutta palavuutta, Henkeä ja rakkautta. Mutta ei Pyhä Henki ole meitä varten näissä asioissa. Pyhä Henki on Jeesuksessa.

Jeesus elää.

Elävän kristillisyyden sydämensyke on elävä Herra. Jeesus Kristus ei noussut taivaaseen vilkuttamaan, hurraamaan ja antamaan hyviä neuvoja jotta hänen seuraajansa pärjäisivät vähän paremmin kilvoituksessaan.

Jeesus lupasi, ettei jätä meitä orvoiksi vaan tulee luoksemme: ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.” (KR38: Joh. 14:16–18). Se ei ole tyhjä lupaus. Tämän ymmärsivät kirkkaasti apostolitkin. Tosin vasta jälkeenpäin, kuten kaiken muunkin. Asiat ikään kuin loksahtivat paikoilleen.

Mistä saada Pyhää Henkeä, missä Jeesus tulee luoksemme kuten lupasi? Me emme pääse Golgatalle enää. Jerusalemiin on rakennettu kirkkokin sille paikalle, eikä siellä muutenkaan näytä ollenkaan siltä kuin sinä ihmeellisenä perjantaina jona maailman synti sovitettiin ja ikuinen vanhurskaus tuotiin. Taivaaseen nouseminen Jeesusta katselemaan on syntisessä luonnossamme vielä mahdottomampaa. Monenlaisia ajatusmatkoja voimme tehdä, mutta eihän kristillinen usko ole mietiskelyä ja sisäistä kokemista! ”Turvaa Jeesuksen uhrikuolemaan!” sanotaan. Kyllä mielelläni! Ilman jotain iholle tulevaa, itsemme ulkopuolelta tulevaa se on lopulta omaan uskoon ja kokemukseen turvaamista. Omia tekoja pahimmillaan.

Apostolit olisivat torjuneet meidän käsityksemme uskonelämän perustasta. Heille oleellista ja luovuttamatonta oli se mitä Jeesus teki JA se mitä hän edelleen tekee.

Tästä apostoli Johannes opettaa. Hän osoittaa, vakuuttaa ja todistaa evankeliumissaan ja 1. kirjeessään, että Jeesus todella oli lihaan tullut Sana. Apostoli opettaa erittäin syvällisesti kasteesta ja ehtoollisesta läpi koko evankeliuminsa. Itse asiassa jopa niin syvällisesti ettemme helposti ymmärrä mitä teksti tarkoittaa. Johannes kirjoitti valitsemansa historialliset tapahtumat evankeliumiinsa ja samalla niiden kautta opetti mitä seurakunnan elämän keskus on. Johanneksen evankeliumin vastaanottajat kun olivat nimenomaan kastettujen tai kasteelle valmistautuvien seurakunta. Se oli seurakunta joka vietti usein ja hartaudella ehtoollista.

He ymmärsivät että ylhäältä eli vedestä ja Hengestä syntyminen on Pyhä kaste Jeesukseen (Joh. 3:1–13). He ymmärsivät että puheen lammastarhaan käymisestä Jeesuksen kautta on Pyhä kaste Jeesukseen (Joh. 10:9). He ymmärsivät, että Jeesuksen lihan ja veren syöminen on mitä konkreettisimmin ehtoollisen läsnä oleva lahja (Joh. 6:53–56). He ymmärsivät että Jeesuksen luo tuleminen ja Elävän veden juominen on pyhä kaste (Joh. 7:37–39). He ymmärsivät että viinipuussa pysyminen on Pyhä kaste Jeesukseen ja osallisuutta Herran Jeesuksen ruumiista ja verestä (Joh. 15:3–6). Listaa voisi jatkaa. Jeesus ja alkukirkko olivat kerta vertaa etevämpiä käyttämään kuvallista kieltä opetuksessaan. Siksi veden juominen kasteesta puhuttaessa ei ollut lainkaan hämärä puhetapa. Monille meidän aikanamme se tuntuu olevan. Kasteesta ei ole kyse jos ei mainita sanaa kaste… Kristittyjen usko on ollut ankkuroituneena läsnä olevaan Jeesukseen. He uskoivat Jeesuksen sanat ja apostolien todistuksen.

Johannes kuvaa Jeesuksen kärsimyksen päättymistä ristillä vähintään yhtä syvällisesti. ”Hän kallisti päänsä ja antoi… Hengen.” (Joh. 19:30). Näin kreikkalaisessa tekstissä oikeasti lukee. KJV kääntää tässä kohtaa ansiokkaasti: ”…he bowed his head, and gave up the Ghost.” Muutamaa jaetta myöhemmin Johannes todistaa: “…vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte. ” (KR38: Joh. 19:34-35). Veri ja vesi.

Ja mitä apostoli Johannes kirjoittaakaan 1. kirjeessään? “Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus. Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä. Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.” (KR38: 1. Joh. 5:6-9). Ne kolme pitävät yhtä. Henki on, ei vain Isän vaan myös Pojan Henki. Henki todistaa ja kirkastaa Jeesuksen työstä JA lahjoittaa sen. Sinullekin. Kasteessasi kerran ja ehtoollisessa aina. Niissä sana tulee konkreettisesti iholle. Jeesus antoi Hengen kylkensä vedestä ja verestä.

Uskomme ankkuroituu niin usein muuhun kuin siihen minkä ankkurin Jumala itse on antanut. Tästä huomaamme katkerasti olevamme ensimmäisten esi-isiemme lapsia. Tahdomme kasvaa ylöspäin ja tulla Jumalan kaltaisiksi. Samalla kadotamme itsemme ja asetumme hänen vastustajakseen.

Lankeamme karkeisiin synteihin kuten avioliiton rikkomiseen tai seksiin ilman avioliittoa. Valehteluun, varastamiseen, tappamisen haluamiseen. Nämä ja näiden kaltaiset ovat vanhastaan nimetty mustiksi synneiksi. Mutta kristitylle yhtä vaarallisia ovat valkoiset synnit, joihin valon enkeliksi naamioituva saatana yllyttää. Saatana vihaa Jumalan työtä ja erityisesti sen Herran vaarallisimpia  aseita: kastetta ja ehtoollista.

Varokaamme lankeamasta ylöspäin! Sitä on ylpeys omasta hengellisyydestä. Sitä on tapa määritellä itse se, millä tavalla Jumala kohdataan sekä vaatia samaa muilta, vastoin sitä mitä Raamatussa opetetaan. Saatanan valheiden ainoa päämäärä on kadottaa meidät, siksi valkoisetkaan synnit eivät ole ”hyväksyttävää moninaisuutta”.

Jumalan todistus on varma. Siksi Jumala varjelee ja pyhittää sinua kirkastamalla Kristusta ja antamalla Hänessä kaiken, Pyhän Hengen ja autuuden. Jeesus elää, toimii ja vaikuttaa yhä tänäänkin. Eikä hän ole vaikeasti saavutettavissa. Jää Isän haltuun.

”Hän nostaa Jeesuksen ylösnousemuksen voimalla poislangenneet synnin syvyydestä. Hän saa kaiken tapahtumaan väkevän kosketuksensa kautta: Hän paimentaa, Hän valaisee, Hän ravitsee, Hän johdattaa, Hän parantaa, Hän nostaa. Hän kutsuu kaiken olemattomuudesta olemaan; luotuaan hän pitää olemassa. Näin Jumalan siunaukset saavuttavat - Pojan kautta.” (Basileios Suuri, ”Pyhästä Hengestä”).