Maaliskuu 2010 - Joensuu

kuulumiset

Artikkelin indeksi
Maaliskuu 2010 - Joensuu
Työntekijältä
Joensuun Opkon maaliskuun kuulumisia
Rukousaiheita
Talouskuulumisia
Elämän kylvö
Kaikki sivut

Mitä Joensuuhun ja kaupungin ev. lut. opiskelijalähetykseen kuuluu näin kevättalvella ja pääsiäisen alla? Työntekijän omia ja yhdistyksen kuulumisia Hiljaisen viikon lomassa.

Omaan ja perheen olemiseen kuuluu uuden pienen elämän ihmettelyä ja siitä haltioitumista. Sekä jonkin verran valvomista! Poikamme Luukas kylläkin nukkuu ihan hyvin eikä kiukkua kuin syystä. Viimeisimpänä hän on oppinut kierähtämään selältään vatsalleen. Ei meinannut malttaa nukkumaan käydä kun piti kokeilla uutta taitoa. Isä on ylpeä.

Vauvan ihmettelyn lisäksi pöydällä on lähinnä työ, opinnot ovat jääneet vähemmälle. Yritän saada ns. hanskaan yhdistysten toimintaa ja omaa työtä. Kivasti tuntuu toimivan. On hienoa huomata, että asioita oppii tekemään ajoissa ja kunnolla. Työpäivien ohjelmaan kuuluu mm. opetuksien kirjoittamista, iltojen vetämistä sekä erinäisiä ja yllättävän lukuisia toimistohommia (tilastoja, strategioita, Skype-palavereja…). Tulevan syksyn leirikin on jo tekeillä. Siitä lisää myöhemmin keväällä!

Kevät etenee hurjalla vauhdilla. Olemme jo hiljaisen viikon suurten tapahtumien äärellä. Härkäviikkoja ovat rytmittäneet monille lepoa suoneet hiihtoloma sekä alkava pääsiäisloma. Tärkeä levähdyspaikka on myös tiistai-iltainen hetki Raamatun äärellä. Opkon illoissa Apostolien tekojen lukeminen on edennyt jo Paavalin ensimmäiseen lähetysmatkaan.

”Historian siipien havinaa”

Illoissa vierailleista opettajista mainittakoon Asko Jokiranta. Hän on täysinpalvellut matematiikan opettaja ja rehtori Joensuussa. Saimme hänet vieraaksemme Joensuun Opkolla. Asko oli ollut mukana 1960-luvulla kun opiskelijoita tuli uskoon ja oli ollut perustamassa Opkoa.

Jokiranta puhui opetuksensa lisäksi illassa opiskelijaherätyksen alkuajoista, jolloin nimeksi tuli nykyään jo monilta unohtunut Ylioppilaslähetys. Yli neljäkymmentä vuotta vanha järjestö on kaksi kertaa niin vanha kuin iltoihin tänään osallistuvat. Raamattua on opetettu, evankeliumia pidetty esillä vuosikymmeniä vaikka vaikeuksia on ollut. Opkolla ei ollut alkuun helppoa, mutta tukea löytyi ja työ sai rauhan. Vanhat kiistakysymykset ovat unohtuneet, mutta ehkä toisenlaisia noussut. Talous on aina ollut tiukalla. Kuitenkin työn tekijöitä ja evankeliuminnälkäisiä on löytynyt ja työssä ollaan edelleen. Ei omasta voimastamme tai viisaudesta vaan Jumalan tahdosta. On pääteltävä, että Jumala näkee Opkon työvälineenään. Opkon yhdistysten työ omalla paikallaan kirkossa, ja siinä ”muurinraossa” jossa meidät on laitettu seisomaan, on Jumalan sallimaa. ”Tähän asti on Herra auttanut!”

Kivijalka keikalla

Toinen erityinen ilta oli Kivijalka -bändin keikka 16.3. otsikolla: ”Riittääkö arki - arkisia kysymyksiä gospelmusiikkitapahtumassa”. Tapahtuman järjestäjänä ja idean isänä oli bändin solisti Juha Lehtonen sekä bändi. Yhteistyössä Opko sekä Joensuun seurakuntien oppilaitostyö. Ammattikasvatuspastori Markku Fräntilä puhui väkevästi jokaisen tarvitsemasta Elämän leivästä, Jeesuksesta. Pielisensuun kirkkoherra innostui tapahtumasta ja saimme järjestää tapahtuman Pielisensuun kirkon salissa. Kirkkotila olikin omiaan, sillä tapahtumassa kyseltiin musiikin lomassa kysymyksiä pyhästä ja arkisesta, uskosta ja elämän tärkeimmistä asioista. Niin elämää kuin uskoa lähellä olevat biisien sanoitukset puhuttelivat. Näkyipä harvassa yleisössä myös muutamia ennestään tuntemattomia kasvoja!

Pssst! Käy bändin kotisivuilla: kivijalka.kivisointu.net

Alkukevät

Kevättä kohden varsinaisten iltojen osallistujamäärä tapaa notkahtaa ja niin on tälläkin kertaa käynyt. Vaikea arvioida onko yhtenä syynä paikan vaihtuminen ja se, ettei lähistön toiminnasta kiinnostuneita opiskelijoita ole vielä tavoitettu.
Lukumääriin tuijottaminen ei toki ole viisasta hengellistä työtä. Herra lähettää ja herättää Sanansa äärelle. Käytännön hankaluuksia seuraa kylläkin, sillä tällä hetkellä Joensuun Opkolla ei ole hallitusta ja uusien alttiiden jäsenten saaminen näyttää tällä hetkellä huonolta. Isän haltuun!

”Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.” (1. Tess. 5:16–18)

-          Jumalan mielen mukaista kasvua Opkon työhön Joensuussa
-          Uuden hallituksen (vastuunkantajien) löytyminen
-          Uuden taloudenhoitajan saaminen
-          Syksyn uudet opiskelijat
-          Syksyn suunnitelmat esitellä Opkon työtä oppilaitoksissa sekä Joen yössä
-          Rukoilethan evankeliumin työhön ja sen julistajille uskollisuutta työssä!
-          Herätystä nuorien ja nuorten aikuisten keskuuteen

Talouskuulumisista en tarkasti osaakaan tällä kertaa kertoa, valitettavasti. Taloudenhoitajamme muutti eikä uutta ole löytynyt. Tästä seuraa se vaikeus, ettemme ole saaneet omalta tililtämme tilitettyä mihinkään mitään, emme edes tiedä mitä siellä on. Tukea varmasti tarvitaan, ja lisäinfoa heti kun saamme homman kuntoon (tästä syystä sivun viimeisen rivin linkin takaa löytyvä kannatusgraafi ei todennäköisesti kerro totuutta). Kiitos tuestasi, sitä tarvitaan edelleen! Herra salassa palkitsee.

Joensuun Opkon suurimmat kuluerät ovat työntekijän palkka, iltojen ja leirien kulut sekä tiedotus- ja toimistokulut. Tulot muodostuvat pääosin yksityishenkilöiden lahjoituksista. Lisäksi tuloja saadaan yleisavustuksista ja jäsenmaksuista.

Joensuun Opkon työntekijä työskentelee tällä hetkellä 20 % työosuudella. Se tarkoittaa yhtä päivää viikossa. Toiveena on, että tämä osuus nousisi. Se nousee jos kannatus kasvaa. Tässä Sinä voit olla avuksi.

Alla on linkki sivulle josta voit tarkastella Joensuun Opkon kannatusta sekä kätevä laskuri, millä voit laskea mitä Sinun panoksesi voisi tehdä?

Joensuun Opkon tukijaksi?

Lue: Joh. 12:23–33

Kirouksen puu

Jeesuksen suosio oli huipussaan. Hän oli hieman aiemmin herättänyt Lasaruksen kuolleista. Tuon ihmeen tähden hänen vanavedessään seurasi suuri fanijoukko. He hurrasivat ja heiluttelivat palmunoksia Jeesuksen ratsastaessa kuninkaan kaupunkiin, Jerusalemiin. Ratsuna hänellä oli aasin varsa, Vanhan testamentin ennustama kuninkaallinen ratsu. Ilma oli sakeanaan Messiaan tulon juhlaa. Kansan odotukset ja Jeesuksen todellinen missio olivat kuitenkin täysin erilaisia. Se mitä varten Jeesus syntyi ja eli ei ollut maailman ruhtinas. Kansanjoukko palvoi Jeesusta, ihmeidentekijää ja parantajaa, kuningasta joka oli täyttänyt heidän vatsansa ihmeellisesti ja antanut parantumisen ja onnen ajassa. He tervehtivät häntä palmunoksilla, Israelin valtiosymboleilla, joita oli lyöty alueella käytettäviin Juudean kolikoihin. He odottivat kuningasta ilman keisaria ja valtakuntaa ilman Roomaa, yltäkylläisyyttä ja voimaa.

Sitä he eivät saisi, mutta saisivat vielä enemmän. Kaikki maailman ihmiset saisivat ikuisen kuninkaan ja ikuisen valtakunnan.

Tämä valtakunta olisi kuitenkin loukkaus. Se olisi vehnänjyvän valtakunta. Jeesus soveltaa kuvaa vehnänjyvän kuolemasta tulevaan kärsimykseensä. Kun jyvä kylvetään maahan ja peitetään, se unohtuu näkymättömiin ja häviää. Mutta salassa jyvä itää, se itse häviää ja kuolee, mutta kuolemassaan antaa elämänsä ja kaikkensa monelle uudelle elämälle. Uusi elämä versoo kolmantena päivänä.

Jeesus kertoo selvästi mitä hänelle tultaisiin tekemään, ja miksi. Hänet tullaan ”nostamaan maasta” (31–34). Kristuksen kuolema ei ole myyvä tai miellyttävä asia. Ristiinnaulitseminen oli rikollisen kuolema. Nähdessään puuhun ripustetun ihmisen, juutalainen ajatteli Mooseksen lakia: ”…Jumalan kiroama on se, joka on hirteen ripustettu…” (5. Moos. 21:23).

Jeesus antoi itsensä elämäksi maailmalle. Hänen uhrinsa maailman syntien puolesta sovitti Jumalan oikeutetun vihan. Jeesus sovitti koko maailman synnin. Sitä tarkoittaa että hän ”vetää kaikki luoksensa” ja ”nyt on tämän maailman tuomio”. Jeesuksen risti oli oleva Saatanan suurin voitto, viimeinen naula vanhurskaan Jumalan arkkuun. Saatana ylpeydessään erehtyi ja Jeesuksen risti olikin suurin voitto. Synti sovitettiin, Saatanan syytökset olisivat perättömiä. Kristus murskasi Saatanan pään (Gn. 3:15). Jumala päätti toimia maailmassa hulluuden kautta, vastakohtien kautta. Kuolemasta syntyi elämää ja tappiosta tulikin voitto: kirouksen puu kätki salaisuuden.

 

Elämänsä vihaaminen ja rakastaminen?

Vihata elämäänsä ilmaisee mieltymystä Jumalan tahdon mukaiseen, vastakohtana synnilliselle itsensä toteuttamiselle ja rakastamiselle (kts. mitä tosi rakkaus on: 2. Joh. 6.).

Ihmeisiin ja merkkeihin luottava usko pakenee vehnänjyvän kuolemaa. Maailma näki vain ihmeet ja merkit sekä lopuksi Jeesuksen ristillä eikä koskaan nähnyt hänen ylösnousseen. Vain usko ottaa vastaan sanoman ylösnousseesta Jumalan Pojasta. Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ylösnoustuaan, ei maailmalle. Usko jonka Pyhä Henki vaikuttaa missä ja milloin tahtoo, ottaa sanan Ylösnousseesta vastaan.

Samalla Jeesuksen ristillä kristitytkin ovat ja elävät uskossa. Kuinka niin? Jeesukseen kastettuina olemme hänen kanssaan ristiinnaulitut. Hengellisesti ylösnousseet, mutta ruumiimme ylösnousemus vielä odottaa. Olemme ristin ja ruumiimme lunastuksen välillä. Voitto on varma, mutta lopullinen lunastus on vielä tulossa. Siksi kristityn elämä ei johda menestykseen tai suosioon, ei ainakaan Kristuksen tähden. Kristuksen seuraaminen ja siellä oleminen, missä hän on, tuottaa vaikeuksia sisäisesti ja ulkoisesti. Sillä Jeesuksen ristillä synnit tuomittiin (maailman tuomio). Syntien tunnustaminen on nimenomaan niiden tuomitsemista, omassa itsessään olevien syntien ja syntisyyden. Elämänsä vihaaminen on ilmausta siitä sodasta, jota jokaisessa elävässä kristityssä käydään: Pyhä Henki sotii lihaa vastaan ja liha Pyhää Henkeä. Tässä sodassa omaa elämäänsä rakastavat joutuvat kadotetuiksi.

Elämänsä rakastaminen on juuri sitä, mitä pidetään ihanteena yhteiskunnassa. Sitä ihmistä pidetään rohkeana ja ennakkoluulottomana, joka tekee sitä, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta. Tätä kutsutaan täydeksi elämäksi. ”Kukaan ei halua kuolinvuoteellaan katua elämätöntä elämää!”

Selvimmin tämä ajattelutapa näkyy seksuaalisuudessamme. Joskus täysi elämä ohjaa olemaan tuon kumppanin kanssa ja sitten toisen kanssa. Seksuaalisuutensa toteuttaminen maksimaalisesti on rohkeaa, uskottomuus suotavaa, ainakin jos ”rakastaa”. Ei ole väliä, vaikka se olisi vastoin Jumalan tahtoa. Toinen kokee vahvasti olevansa homoseksuaali ja siksi sen toteuttaminen ei voi olla väärin.  Joku voi tosissaan kokea olevansa väärää sukupuolta. Toinen tahtoo katsoa pornoa, eikä kiellä itseltään mitään kuvaa.

Tämä on syntistä itsensä liehakoimista ja himojen tottelemista. Sama linja jatkuu muidenkin kymmenessä käskyssä esiin piirrettyjen ohjeiden kohdalla. Tarkasta tuo lista ja tutki itseäsi.

Synnit, joita teemme eivät varmasti tunnu pahalta. Ne tuntuvat ja näyttävät niin oikealta ja hyvältä!  Miksi siis emme tekisi niin? Tavallaan kansa joka palmunlehvien kanssa tervehti Jeesusta, toimi juuri näin. Jeesuksen sanoma kaikui kuuroille korville, mutta se mikä näkyi ja tuntui oli oleellista. Mutta se, kuinka koemme asiat, ei ole oikein mikäli Jumala ilmoitus asiasta toisin puhuu. Langenneisuus ja turmelus on syvällä siinä mitä olemme tai koemme olevamme.

Olla siellä missä Jeesus on

Itsensä epäjumalaksi tekevä rakkaus vetää ihmisen päälle Jumalan tuomion. Tässä rakastamisessa kadotamme itsemme monin tavoin. Vaarallisinta on kuitenkin se, mitä emme huomaa: Jumalan tuomiota. Mikä se on?

Samaa kysyivät VT:n psalmistat miettiessään miksi jumalaton vain porskuttaa eikä kukistu jumalattomuutensa tähden (erityisesti Ps. 73.).  Tuomio tässä ajassa, on siinä, että Jumala ei enää kiinnosta, ei varsinkaan hänen pyhä tahtonsa, joka on ilmoitettu Sanassa. Ei kiinnosta mikään nuhteleva tai elämäntapaa ahtaasti tuomitseva sana, joka hänellä on sanottavana. Siunaus kyllä kuvitellaan saavan kun pappi sen lausuu, vaikka eletään synnissä ilman katumusta. Kristitty on kutsuttu elämään ja vaeltamaan valossa. Jumalan hirvittävin tuomio tässä ajassa on hylätä ihminen syntien valtaan.

Jumalan puhuttelu on rakkautta, tuomio on rakkautta, sillä: ”…Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu…” (1. Kor. 7:10). Helposti ajattelemme, että Raamatun ahdistava ja tuomitse sana on jotain joka ei voi olla Jumalasta. Mutta juuri Pyhä Henki ”…näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion…” (Joh. 16:8). Henki pyhittää meitä näyttämällä syntejämme ja antamalla parannuksen. Mutta Jumalan työ ei jää siihen, se ei jää epätoivoon. Henki näyttää todeksi vanhurskauden, kirkastaa Jeesuksen lahjapyhyyden, Jeesuksen vanhurskauden meidän hyväksemme. Ketään, joka Jeesuksen luo tulee, Herra ei aja pois. Erityisesti tämä kutsu kuuluu ehtoollispöydässä syntisille. Se kuuluu kutsussa synnintunnustukseen. Vielä tänäänkin.

Pyhä laupias Jumala! Varjele meitä hengellisestä penseydestä ja itseluottamuksesta. Auta meitä, että oppisimme tuntemaan itsemme kaikkine synteinemme ja vikoinemme ja että Sinulta etsisimme anteeksiantoa kaikkeen syntikurjuuteemme. Avaa myöskin korvamme ja sydämemme ottamaan vaari Henkesi kutsuvasta ja nuhtelevasta äänestä ja vilpittömässä parannuksessa ottamaan vastaan armosi, joka on Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme.

 

Siunattua ja riemukasta Pääsiäistä!

 

Vilho Teivainen