Joensuun tammi-helmikuun 2010 kuulumisia - Hartaus

kuulumiset

Hartaus

Luuk. 11:5–13

Tekstissä Jeesus kääntää katseemme rukoukseen. Teksti on yhteydessään Luukkaan evankeliumissa ihmeellisen hienossa paikassa. Edellä on kuvattu oikeastaan jumalanpalveluksen muoto ja suunta. Maria istuu Herran jalkojen juuressa kun Martta touhuaa kaikkea muuta tärkeää. Maria istuu ja kuuntelee Jeesuksen opetusta. Siinä on kuva siitä kuinka seurakunta kuuntelee Herraa Jeesusta ja hänen sanaansa eli saa eläväksi tekevän sanan lahjaa. Kuten me saamme jumalanpalveluksen saarnassa ja ehtoollisessa. Tekstimme alussa, heti Martan ja Marian prioriteettien kuvauksen ja kehujen jälkeen Jeesus opettaa Isä meidän -rukouksen malliksi omalle rukouksellemme. Sen jälkeen hän kuvaa rukousten kuulijan asennetta rukouksiamme kohtaan.

Tämä onkin oikea tie rukoukseen: Saada meidät näkemään ja uskossa ymmärtämään kuinka herkkä korva Jumalalla on pyhiensä rukoukselle. Millainen taivaallinen Isämme on, Hän, jota rukouksessamme puhuttelemme? Jeesus kuvaa Jumalan rukouksia kuulevan korvan herkkyyttä kahdella esimerkillä.

Häpeämätön pyytäjä

Jeesuksen kuvaus tekstijakson alussa on kuulijoista ollut naurettava. Kukaan antiikin Israelin kyläyhteisössä ei olisi ollut tuollainen pyytäjää kohtaan (huonot tekosyyt, haluttomuus). Ja jos olisikin, ystävä antaa leipää koska se on kiveen hakattu sääntö, tapa. Tavallaan hänen on pakko tehdä näin. Vaikka sellainen henkilö olisikin ollut olemassa, niin Jeesus sanoo, että: ”Vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee.” Pyytäjä ei hellitä. Huonotapainen ystäväkin lopulta heltyy.

Tällainen ei Taivaallinen Isä kuitenkaan ole sydämeltään. Hänen vieraanvaraisuutensa on pohjaton. Tiedä siis kalliisti synneistäsi ostettu kristitty veli ja sisar: Isä EI VOI olla kuulematta ja vastaamatta Sinun rukoukseesi, sillä hän on meille ylenpalttisen suopea – ei siksi että me olisimme jotain. Itsessämme jos häntä rukoilemme, ei rukoustamme kuulla vaan Jeesuksen verisen ristiuhrin ja ylösnousemuksen tähden. Tällaiseen luottamukseen Herra ohjaa meitä tässä Raamatun kohdassa.

”Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.”

Meidän tarvitsee kuulla tämä kehotus, sillä usein kuitenkin väsymme epäuskossamme ja epäilemättä myös saatanan kertoessa kuinka hyödytöntä ilmaan puhumista rukous oikeastaan on. Näemme kuinka Jumala on usein hiljaa, kuuleeko Hän? Välittääkö sen enempää?

Isän lahjat

Millaisia Isän lahjat sitten ovat? Toisinaan pyydämme emmekä saa. Silloinhan on niin, että pyydämme asiaa joka olisi meille skorpioni tai kivi, olisi meille vahingoksi. Herra ei ole oikkujemme vietävissä vaan suojelee meitä haluamiseltamme, meitä jotka emme usein tiedä ja näe mikä on meille oikeasti hyväksi: Hänen tahtonsa mukaan.

^14. Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. ^15. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet. (1. Joh. 5:14). Toisinaan meistä tuntuu että Isä antaa vain kiviä ja skorpioneja, ahdistusta ja tappioita. Niin usein vastaus on hiljaisuus. Tuntuuko että hän joskus painaa alas sinua?

Jeesus kertoo vertauksen ajallisista isistä jotka eivät suinkaan anna lapselleen käärmettä/skorpionia eli kuolemaa, kun tämä pyytää peruselintarvettaan? Ei kukaan normaali isä tai äiti niin tekisi, vaikka senkaltaisestakin näinä pahoina aikoina uutisia kuulee. Isämme taivaassa on Hyvä, Rakkaus ja täydellinen Valo. Mitä hän siis antaa? Matteuksen evankeliumin mukaan se on ”sitä mikä hyvää on” ja Luukkaan mukaan: ”Pyhän Hengen”. Niitä asioita mitä Isä meidän –rukouksessa pyydämme. Mitä tämä tarkoittaa?

Pyhän Hengen saaminen on syntien anteeksisaamista, Hengen saamista uskon synnyttämiseksi ja vahvistamiseksi. Se on taivaan perilliseksi tulemista ja sellaisena pysymistä. Lyhyesti sanottuna: Kaikkien taivaan aarteiden saamista. Ei ole ollenkaan sattumaa, että tässä samassa yhteydessä olevaa Herran rukousta käytettiin hyvin varhain seurakunnan kastetilaisuuksissa kun kasteoppilaita kastettiin pyhällä kasteella, jossa he saivat Pyhän Hengen. Mitä tämä kehotus siis merkitsee meille? Isä tahtoo ennen kaikkea ”…kutsua, valistaa, pyhittää ja varjella oikeassa uskossa… antaa kaikki synnit runsain määrin joka päivä anteeksi, herättää viimeisenä päivänä sinut ja kaikki kuolleet ja antaa sinulle ja kaikille uskoville Kristuksessa iankaikkisen elämän. Tämä on varmasti totta.”

Tämä lahja tarkoittaa, että Jumala on hyvä Isä joka antaa lapselleen synnit anteeksi! Synnintunnustus on rukous johon Isä AINA vastaa. Elämä Kristuksessa eli Pyhä Henki on asia jonka Isä ennen kaikkea ajallista antaa. ”Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?” (Room. 8:32). Jeesus on uhrattu syntiemme uhriksi ja ylösnoussut jotta meidät julistettaisiin vanhurskaiksi! Eli saisimme synnit anteeksi. Kaikki muu on paljon vähäisempää Isälle!

Rukouksen ristinalaisuus

Muistathan mitä Paavali sydäntä särkevästi kirjoitti uskonelämästään: ^7. Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. ^8. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. ^9. Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. (2. Kr. 12.). Herra antaa meidän usein elää heikkoutemme ja ahdistustemmekin kanssa. Erityisesti synnin himot ovat sitä lajia, että niitä ei kuoleta kuin Jumalan Henki. Eikä niistä välttämättä päästä kuin ajan rajan tuolla puolen, kirkkauden valtakunnassa. Jumalan ratkaisu sinun syntiongelmaasi ja toistuviin lankeemuksiisi on vain Kristuksen Jeesuksen veriarmo. ”Minun armossani on sinulle kyllin…”, se tarkoittaa Sanaa Raamatussa ja saarnattuna sekä sakramentteja, joilla Isä vahvistaa meitä. Kasvattakoon hänen rakkautensa meitä kaikkia myös elämään Jumalan lapsina.

Miksi emme saa kaikkea mitä pyydämme rukouksessa? Näinhän kehotetaan toisaalla rukoilemaan. Emme saa, koska osaavathan maalliset vanhemmatkin suojella lapsiaan heidän kärttämiseltään, tokihan kaikkivaltias Isä haluaa ja osaa suojella meitä iankaikkiselta vahingolta. Suojella siltä, ettemme tyydykään enää Jumalan armoon ja näin menetämme iankaikkisen osamme. Tai rakastumme lahjoihin enemmän kuin lahjan antajaan.

Siksi Jeesus puhuu tämän tekstin asian nyt sinulle. Kuuntele minua Sanassani ja sen saarnassa. Opi mikä on oikein ja Jumalan tahdon mukaista uskoa ja opettaa. Seurakunta istuu Jeesuksen jalkojen juuressa eikä ylpeästi kulje omaa tietään uskon ja elämän asioissa.

Sitten rukoile ja pyydä. Pyydä vaikka talossa ei näkyisi liikettä eikä kukaan vastaisi. Taivaan Isä kyllä avaa herkästi ja antaa sinulle niin paljon kuin tarvitset, hän antaa Pyhän Hengen ja Hänen mukanaan kaiken! Isällä on sinulle aina leipää. Aina.

”2. Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä. 3. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? 4. Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin. 5. Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.” (Ps. 130).

Vilho Teivainen