Joensuun tammi-helmikuun 2010 kuulumisia

kuulumiset

Artikkelin indeksi
Joensuun tammi-helmikuun 2010 kuulumisia
Vilhon kuulumisia
Joensuun Opko 2009
Joensuun Opkon tammi-helmikuu
Talouskuulumisia
Hartaus: Rukouksesta
Kaikki sivut

Tuhti paketti monenlaisia kuulumisia vanhalta ruotuun palanneelta työntekijältä sekä Joensuun OPKOsta tältä vuodelta sekä menneeltä.
Mukana myös hartauskirjoitus!

Vilhon kuulumisia

Tervehdys kaikille uusille ja vanhoille tuttaville ja työn ystäville!

Olen siis tullut takaisin opiskelijatyöhön opintovapaan sekä siihen lisäksi pitämäni isyysvapaan jälkeen. Aluksi ohjelmassa on orientoitumista siihen missä mennään.

Perehtymistä onkin edessä. Vastuunkantajat ovat osittain vaihtuneet yhdistyksissä sekä molemmissa paikoissa totutellaan uusiin tiloihin. Lisäksi Opkon uusi opiskelijatyön strategia, työn laadun kehittäminen sekä myös itselleni varsin uusi esimies ottavat aikansa sisäistää. Innolla kuitenkin tartun työhön!

Mutta mitä vuoden aikana onkaan allekirjoittaneelle sattunut ja tapahtunut ja millä mielellä aloitan uuden jakson työssäni?

Vilhon vuosi 2009

Vuosi ja risat olen siis ollut opiskelemassa. Siitä tuloksena tavoitteeni mukaisesti teologian kandidaatin tutkinto (nipin napin vielä Joensuun yliopistosta) sekä gradun tekeminen aloitettuna. Graduni teen eksegetiikan alalta aiheenani Room. 1. luvun homoseksuaalista käyttäytymistä koskeva jakso. Työ on aivan alkutekijöissään, mutta toivon sen valmistuvan vielä kuluvan

vuoden aikana. Oli mukava opiskella kun siihen saattoi keskittyä kunnolla. Siksi tulostakin tuli!

Kesällä työskentelin jo kolmatta kertaa Ilomantsin ev. lut. seurakunnan kesäteologina. Jälleen työ ja kokemus oli miellyttävä. Tulee ikävä työtä ja Ilomantsia. Erityisesti ilomantsilaiset ihmiset, niin työtoveri kuin seurakuntalaiset ovat käyneet rakkaiksi tuossa pinta-alaltaan suuressa mutta väkimäärältään pienehkössä seurakunnassa. Kolmen kesän aikana ehtii jo tutustuakin ihmisiin. Tulevan kesän suunnittelin viettäväni pienen vauvamme (ja gradun) seurassa.

Savonlinnan ja Ilomantsin seurakunnissa olen saanut positiivisia kokemuksia seurakuntatyöstä sekä työkokemusta. Olen ajatellut, että olisipa joskus mahdollista työskennellä kokoaikaisesti seurakunnassa tai ainakin omata ’oikea’ työyhteisö. Opko kun on maakunnissa tällainen suhteellisten yksinäisten puurtajien työ.

Vauvasta vihjaisinkin jo! Isyyslomaa kun ei pidellä ilman isyyttä. Herra Jumala päätti

siunata minua ja vaimoani ja antaa meille suloisen pienen poikavauvan. Luukas Tapio syntyi joulukuussa 2009. 23.1.2010 hän sai tulla uskoon ja Jumalan lapseksi Pyhässä Kasteessa. Aivan pian vietämmekin 2 kk-synttäreitä! Messuunkin pikkuinen on mukanamme päässyt jo monta kertaa.

Nuori herra on komea ja suloinen pakkaus. On todella hienoa seurata hänen kasvuaan. Nyt jo huomaan kuinka katse on terävöitynyt, ja pikkuinen tarkkailee kaikkea ympärillään ja hymyilee innokkaasti. Olen aivan myyty. Uuden ihmisen syntymä on ihmeellinen asia.

Näillä eväillä ja uusilla vastuilla on hienoa lähteä uuteen työkauteen.

Uudet vanhat kujjeet v. 2010 eteenpäin

Syksyllä Ryhäsen Pekka tuurasi allekirjoittanutta Joensuun Opkon työntekijänä. Nyt on aika palata työn ääreen. Tätä kirjoitan kolmannella työviikollani.

Reilun vuoden poissaolo antaa sitä paljonpuhuttua näkökulmaa työhön. Selkeämmäksi on käynyt Opkon paikka kristillisessä kentässä sekä erityisesti oma työni näissä kahdessa yhdistyksessä. Visioni mukaan Opkon paikka on erityisesti kutsuvassa työssä. Kristillisyys Suomessa ei ole enää itsestäänselvyys. Harva suomalainen tulee enää seurakuntaan saati messuun pystymetsästä. Sitä ennen on täytynyt tapahtua paljon. Ihminen on täytynyt tavoittaa. Uskoa ja Jumalan olemassaoloa täytyy voida perustella. Apologia on oleellinen osa tätä työtä. Mutta apologia ei synnytä ja ylläpidä uskoa. Ainoastaan evankeliumi tekee sen. Evankeliointia tarvitaan.

Näen ettei evankelioinnissa enää toimi herätyskokousmalli. Monilla ei ole taustaa kristillisyydessä ja siksi ei oikein ole mitään mihin tarttua. Mielestäni paras tapa on kutsua ystäviään ja tuttaviaan mukaan, elää kristittynä ja saada omalla paikallaan tunnustaa Kristuksesta. Rakkaudentyöt lähimmäisen hyväksi ovat kenties paras tapa saada ihmiset kuuntelemaan suurta Sanomaamme.

Edelleen toivoisin osaavani luoda Opkosta näille kutsutuille ja evankeliumin kuulleille paikan jossa opetetaan Raamattua keskuksena Kristus Jeesus ja Hänen työnsä. Kuten tiedämme, kastaminen ei saa olla yksin, vaan kastettuja täytyy opettaa tuntemaan Herransa Jeesus. Siinä Opkolla on oma kriittisen tärkeä paikkansa.

Opko ei kuitenkaan ole seurakunta. Opiskelu loppuu aikanaan ja useimmille edessä on muutto muualle työn perässä. Siinä vaiheessakaan kristitty ei saa jäädä yksin. Siksi ihmiset täytyy ohjata ja rohkaista Sanan saarnan ja sakramentin äärelle. Opkon työ on mielestäni oivallinen väline tavoittamiseen ja seurakunnan yhteyteen kasvattamiseen. Toivottavasti jaamme tämän yhteisen ja innostavan työnäyn!

Joensuun Opkon vuosi 2009

Toisin edellisessä kirjeessäni vahvasti lupasin, ei uusia rukouskirjeitä tullut v. 2009. Pahoitteluni tästä. Siksi seuraavassa hiukan vuoden 2009 asioita, sikäli kuin itse niistä tiedän.

Toiminta oli käynnissä hienosti koko vuoden ajan ja erityisesti kevätpuoliskosta olen mahdottoman kiitollinen hallituksen jäsenille ja muille aktiiveille. Päätös pärjätä ilman työntekijää toi paljon töitä ja osoittautui raskaaksi, mutta iltojen ohjelmoinnista ja isännöinnistä/emännöinnistä tuloksena oli onnistunut kevätkausi. Kuormitus onneksi keveni syyskaudelle 2009 Pekan työpanoksen ansiosta.

Syksyllä Joensuun Opko teki päätöksen muuttaa. Pyydettiin ja saatiin Pielisensuun kirkolta tilat. Syynä muuttamiseen oli yksinkertaisesti uusien tavoittamisen kannalta paremman sijainnin hakeminen. Mutalan tilat olivat hyvät ja kohtuullisen toimivat, mutta sijainti oli syrjässä useimpien opiskelijoiden kannalta. Mutalan lähellä ei ole oikein mitään kohderyhmän oppilaitosta tai asuntolaa. Siksi erityisesti uusien opiskelijoiden tavoittamisen kannalta Mutala oli liian syrjässä vaikka se olisi keskeinen tavoite työssä. Pielisensuun kirkko sijaitsee lähellä joitain oppilaitoksia sekä asuntoloita. Uusissa tiloissa on siis kevätkautta aloitettu! Rukoilemme että Herra antaisi mahdollisimman monen löytää Sanan yhteyteen Pielisensuun kirkolle.

Joensuun Opkon tammi-helmikuu

”Loppiaiselta ei ole tietoa juhlista vaan on tiedossa härkäviikot.” Sanonta viittaa aikaan loppiaisen ja pääsiäisen välissä. Tiedossa on ”härkänä” työskentelemistä. Sitä tässä on aloiteltu yhdistyksenkin puitteissa.

Opiskelijat opiskelevat ahkerasti ja pitkä kevät on pyörähtänyt hienosti käyntiin. Tammikuussa saimme aloittaa Apostolien tekojen lukemisen. Vuoden 2010 aikana Joensuun Opkossa käymme tuon erityisen mielenkiintoisen ensimmäisen kirkkohistorian läpi. Uudet tilat ovat vaatineet hiukan totuttautumista mutta joustoa on löytynyt. Tätä kirjoittaessa olemme saaneet viettää jo neljää iltaa Raamatun äärellä.

Apostolien teoista pidimme taukoa 2.2., kun vieraanamme kävi Andy Chambers Suomen Aslan ry:stä. Hän puhui paljon keskinäisen jakamisen tärkeydestä ihmiselämässä. On tärkeä puhua mitä itselle kuuluu nyt ja miltä tuntuu. Se lisää avoimuutta ja läheisyyden luomisessa. Näin on mahdollista jakaa omia ilonaiheitaan sekä taakkojaan. Andy puhui sisäisestä paranemisesta ja kasvusta kohti tervettä ihmisyyttä, myös seksuaalisuuden alueella. Ilta oli varsin onnistunut ja palaute oli hyvää. Lisää tällaista kuului monen suusta!

Tiistaina 9.2. saamme vieraaksemme Opkon seniorin ja voimahahmon menneiltä vuosilta, Asko Jokirannan. Hän saapuu opettamaan aiheesta ”Pitääkö Jumalaa totella enemmän kuin ihmistä?”.

Opetuksia voi kuunnella myös netistä, sikäli kuin puhujilta saadaan lupa äänittää niitä. Linkkejä audio-opetuksiin löydät kohdasta ”Etusivu” - ”Opetukset”. Viereisestä linkistä pääsee myös!

Rukousaiheita

”Olkaa aina iloiset. ”Rukoilkaa lakkaamatta. ”Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.” (1. Tess. 5:16–18)

-          Uusien opiskelijoiden tavoittaminen evankeliumilla
-          Herätystä Joensuuhun ja Suomeen
-          Vilhon työajan hallinta (että aikaa jäisi perheelle)
-          Joensuun vastuunkantajat ja kaikki iltoihin osallistuvat
-          Uusia vastuunkantajia
-          Taloustilanteen kehittyminen

Talouskuulumisia

”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.”
- Jeesus (Luuk. 10:2).

Työ tarvitsee tekijänsä. Myös evankeliumin työ on työtä. Vapaaehtoistyöllä tapahtuu todella paljon, mutta erityisesti opiskelu vie aikaa ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Siksi vapaaehtoistyön varaan työtä huono laskea. Syynä ovat paljonpuhutut opiskeluelämän vaatimukset. Valmistumista kun halutaan entisestään nopeuttaa. Kenelläkään eivät voimat riitä enää kaiken yhdistykseen liittyvän työn tekemiseen vapaaehtoisesti. Tätä ei myöskään voi vaatia.

Työntekijä on mielestäni ehdoton edellytys. Hän voi organisoida ja kouluttaa sekä ohjata usein kokemattomampia esimerkiksi hallitustyöskentelyssä. Näin opitaan taitoja jotka ovat hyödyksi myös kaikenlaisessa yhteiskunnallisessa toiminnassa.

Työntekijä opettaa Raamattua. Tämä on mielestäni tärkein työalue sekä merkittävän työväline. Opetuksien valmistaminen ja opettaminen ovat tärkeää työtä joka täytyy voida tehdä hyvin. Raamatun Kristukseen juurtuminen ja yhdessä opiskelijoiden kanssa Häneen kasvaminen ovat ainoa tapa, jolla varustetaan kristityt opiskelijat olemaan suolana ja valona maailmassa. Opiskelijalähetyksen työ voi olla yksi osa tässä kasvussa. Tämän kasvun kautta tehokkaimmin tavoitetaan myös uusia; opiskelijoiden kurssitovereita ja kämppiksiä, serkkuja, sukulaisia… jne. Ehkä juuri niitä ihmisiä joiden pelastumisesta Sinä kannat huolta.

Joensuun Opkon suurimmat kuluerät ovat työntekijän palkka, iltojen ja leirien kulut sekä tiedotus- ja toimistokulut. Tulot muodostuvat pääosin yksityishenkilöiden lahjoituksista. Lisäksi tuloja saadaan yleisavustuksista ja jäsenmaksuista.

Joensuun Opkon työntekijä työskentelee tällä hetkellä 20 % työosuudella. Se tarkoittaa yhtä päivää viikossa. Toiveena on, että tämä osuus nousisi. Se nousee jos kannatus kasvaa. Tässä Sinä voit olla avuksi.

Lisätyöajan saaminen luonnollisesti avaa uusia mahdollisuuksia tavoittavaan työhön sekä läsnäolon lisäämiseen siellä missä opiskelijat ovat. Evankeliumin vapaudessa pohdi rukoillen, voisitko alkaa tukea tai lisätä tukeasi tälle työlle Joensuun opiskelijoiden parhaaksi. Mahdollisuuksiesi mukaan.

Opiskelu loppuu aikanaan ja kuka tietää voidaanko ihmistä tavoittaa työputkesta tai työttömyysputkesta Kristuksen yhteyteen?

Alla on linkki sivulle josta voit tarkastella Joensuun Opkon kannatusta sekä kätevä laskuri, millä voit laskea mitä Sinun panoksesi voisi tehdä?

Joensuun Opkon tukijaksi?

Hartaus

Luuk. 11:5–13

Tekstissä Jeesus kääntää katseemme rukoukseen. Teksti on yhteydessään Luukkaan evankeliumissa ihmeellisen hienossa paikassa. Edellä on kuvattu oikeastaan jumalanpalveluksen muoto ja suunta. Maria istuu Herran jalkojen juuressa kun Martta touhuaa kaikkea muuta tärkeää. Maria istuu ja kuuntelee Jeesuksen opetusta. Siinä on kuva siitä kuinka seurakunta kuuntelee Herraa Jeesusta ja hänen sanaansa eli saa eläväksi tekevän sanan lahjaa. Kuten me saamme jumalanpalveluksen saarnassa ja ehtoollisessa. Tekstimme alussa, heti Martan ja Marian prioriteettien kuvauksen ja kehujen jälkeen Jeesus opettaa Isä meidän -rukouksen malliksi omalle rukouksellemme. Sen jälkeen hän kuvaa rukousten kuulijan asennetta rukouksiamme kohtaan.

Tämä onkin oikea tie rukoukseen: Saada meidät näkemään ja uskossa ymmärtämään kuinka herkkä korva Jumalalla on pyhiensä rukoukselle. Millainen taivaallinen Isämme on, Hän, jota rukouksessamme puhuttelemme? Jeesus kuvaa Jumalan rukouksia kuulevan korvan herkkyyttä kahdella esimerkillä.

Häpeämätön pyytäjä

Jeesuksen kuvaus tekstijakson alussa on kuulijoista ollut naurettava. Kukaan antiikin Israelin kyläyhteisössä ei olisi ollut tuollainen pyytäjää kohtaan (huonot tekosyyt, haluttomuus). Ja jos olisikin, ystävä antaa leipää koska se on kiveen hakattu sääntö, tapa. Tavallaan hänen on pakko tehdä näin. Vaikka sellainen henkilö olisikin ollut olemassa, niin Jeesus sanoo, että: ”Vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee.” Pyytäjä ei hellitä. Huonotapainen ystäväkin lopulta heltyy.

Tällainen ei Taivaallinen Isä kuitenkaan ole sydämeltään. Hänen vieraanvaraisuutensa on pohjaton. Tiedä siis kalliisti synneistäsi ostettu kristitty veli ja sisar: Isä EI VOI olla kuulematta ja vastaamatta Sinun rukoukseesi, sillä hän on meille ylenpalttisen suopea – ei siksi että me olisimme jotain. Itsessämme jos häntä rukoilemme, ei rukoustamme kuulla vaan Jeesuksen verisen ristiuhrin ja ylösnousemuksen tähden. Tällaiseen luottamukseen Herra ohjaa meitä tässä Raamatun kohdassa.

”Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.”

Meidän tarvitsee kuulla tämä kehotus, sillä usein kuitenkin väsymme epäuskossamme ja epäilemättä myös saatanan kertoessa kuinka hyödytöntä ilmaan puhumista rukous oikeastaan on. Näemme kuinka Jumala on usein hiljaa, kuuleeko Hän? Välittääkö sen enempää?

Isän lahjat

Millaisia Isän lahjat sitten ovat? Toisinaan pyydämme emmekä saa. Silloinhan on niin, että pyydämme asiaa joka olisi meille skorpioni tai kivi, olisi meille vahingoksi. Herra ei ole oikkujemme vietävissä vaan suojelee meitä haluamiseltamme, meitä jotka emme usein tiedä ja näe mikä on meille oikeasti hyväksi: Hänen tahtonsa mukaan.

^14. Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. ^15. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet. (1. Joh. 5:14). Toisinaan meistä tuntuu että Isä antaa vain kiviä ja skorpioneja, ahdistusta ja tappioita. Niin usein vastaus on hiljaisuus. Tuntuuko että hän joskus painaa alas sinua?

Jeesus kertoo vertauksen ajallisista isistä jotka eivät suinkaan anna lapselleen käärmettä/skorpionia eli kuolemaa, kun tämä pyytää peruselintarvettaan? Ei kukaan normaali isä tai äiti niin tekisi, vaikka senkaltaisestakin näinä pahoina aikoina uutisia kuulee. Isämme taivaassa on Hyvä, Rakkaus ja täydellinen Valo. Mitä hän siis antaa? Matteuksen evankeliumin mukaan se on ”sitä mikä hyvää on” ja Luukkaan mukaan: ”Pyhän Hengen”. Niitä asioita mitä Isä meidän –rukouksessa pyydämme. Mitä tämä tarkoittaa?

Pyhän Hengen saaminen on syntien anteeksisaamista, Hengen saamista uskon synnyttämiseksi ja vahvistamiseksi. Se on taivaan perilliseksi tulemista ja sellaisena pysymistä. Lyhyesti sanottuna: Kaikkien taivaan aarteiden saamista. Ei ole ollenkaan sattumaa, että tässä samassa yhteydessä olevaa Herran rukousta käytettiin hyvin varhain seurakunnan kastetilaisuuksissa kun kasteoppilaita kastettiin pyhällä kasteella, jossa he saivat Pyhän Hengen. Mitä tämä kehotus siis merkitsee meille? Isä tahtoo ennen kaikkea ”…kutsua, valistaa, pyhittää ja varjella oikeassa uskossa… antaa kaikki synnit runsain määrin joka päivä anteeksi, herättää viimeisenä päivänä sinut ja kaikki kuolleet ja antaa sinulle ja kaikille uskoville Kristuksessa iankaikkisen elämän. Tämä on varmasti totta.”

Tämä lahja tarkoittaa, että Jumala on hyvä Isä joka antaa lapselleen synnit anteeksi! Synnintunnustus on rukous johon Isä AINA vastaa. Elämä Kristuksessa eli Pyhä Henki on asia jonka Isä ennen kaikkea ajallista antaa. ”Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?” (Room. 8:32). Jeesus on uhrattu syntiemme uhriksi ja ylösnoussut jotta meidät julistettaisiin vanhurskaiksi! Eli saisimme synnit anteeksi. Kaikki muu on paljon vähäisempää Isälle!

Rukouksen ristinalaisuus

Muistathan mitä Paavali sydäntä särkevästi kirjoitti uskonelämästään: ^7. Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. ^8. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. ^9. Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. (2. Kr. 12.). Herra antaa meidän usein elää heikkoutemme ja ahdistustemmekin kanssa. Erityisesti synnin himot ovat sitä lajia, että niitä ei kuoleta kuin Jumalan Henki. Eikä niistä välttämättä päästä kuin ajan rajan tuolla puolen, kirkkauden valtakunnassa. Jumalan ratkaisu sinun syntiongelmaasi ja toistuviin lankeemuksiisi on vain Kristuksen Jeesuksen veriarmo. ”Minun armossani on sinulle kyllin…”, se tarkoittaa Sanaa Raamatussa ja saarnattuna sekä sakramentteja, joilla Isä vahvistaa meitä. Kasvattakoon hänen rakkautensa meitä kaikkia myös elämään Jumalan lapsina.

Miksi emme saa kaikkea mitä pyydämme rukouksessa? Näinhän kehotetaan toisaalla rukoilemaan. Emme saa, koska osaavathan maalliset vanhemmatkin suojella lapsiaan heidän kärttämiseltään, tokihan kaikkivaltias Isä haluaa ja osaa suojella meitä iankaikkiselta vahingolta. Suojella siltä, ettemme tyydykään enää Jumalan armoon ja näin menetämme iankaikkisen osamme. Tai rakastumme lahjoihin enemmän kuin lahjan antajaan.

Siksi Jeesus puhuu tämän tekstin asian nyt sinulle. Kuuntele minua Sanassani ja sen saarnassa. Opi mikä on oikein ja Jumalan tahdon mukaista uskoa ja opettaa. Seurakunta istuu Jeesuksen jalkojen juuressa eikä ylpeästi kulje omaa tietään uskon ja elämän asioissa.

Sitten rukoile ja pyydä. Pyydä vaikka talossa ei näkyisi liikettä eikä kukaan vastaisi. Taivaan Isä kyllä avaa herkästi ja antaa sinulle niin paljon kuin tarvitset, hän antaa Pyhän Hengen ja Hänen mukanaan kaiken! Isällä on sinulle aina leipää. Aina.

”2. Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä. 3. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? 4. Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin. 5. Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.” (Ps. 130).

 

Vilho Teivainen