Joensuun tammi-helmikuun 2010 kuulumisia - Vilhon kuulumisia

kuulumiset

Artikkelin indeksi
Joensuun tammi-helmikuun 2010 kuulumisia
Vilhon kuulumisia
Joensuun Opko 2009
Joensuun Opkon tammi-helmikuu
Talouskuulumisia
Hartaus: Rukouksesta
Kaikki sivut

Vilhon kuulumisia

Tervehdys kaikille uusille ja vanhoille tuttaville ja työn ystäville!

Olen siis tullut takaisin opiskelijatyöhön opintovapaan sekä siihen lisäksi pitämäni isyysvapaan jälkeen. Aluksi ohjelmassa on orientoitumista siihen missä mennään.

Perehtymistä onkin edessä. Vastuunkantajat ovat osittain vaihtuneet yhdistyksissä sekä molemmissa paikoissa totutellaan uusiin tiloihin. Lisäksi Opkon uusi opiskelijatyön strategia, työn laadun kehittäminen sekä myös itselleni varsin uusi esimies ottavat aikansa sisäistää. Innolla kuitenkin tartun työhön!

Mutta mitä vuoden aikana onkaan allekirjoittaneelle sattunut ja tapahtunut ja millä mielellä aloitan uuden jakson työssäni?

Vilhon vuosi 2009

Vuosi ja risat olen siis ollut opiskelemassa. Siitä tuloksena tavoitteeni mukaisesti teologian kandidaatin tutkinto (nipin napin vielä Joensuun yliopistosta) sekä gradun tekeminen aloitettuna. Graduni teen eksegetiikan alalta aiheenani Room. 1. luvun homoseksuaalista käyttäytymistä koskeva jakso. Työ on aivan alkutekijöissään, mutta toivon sen valmistuvan vielä kuluvan

vuoden aikana. Oli mukava opiskella kun siihen saattoi keskittyä kunnolla. Siksi tulostakin tuli!

Kesällä työskentelin jo kolmatta kertaa Ilomantsin ev. lut. seurakunnan kesäteologina. Jälleen työ ja kokemus oli miellyttävä. Tulee ikävä työtä ja Ilomantsia. Erityisesti ilomantsilaiset ihmiset, niin työtoveri kuin seurakuntalaiset ovat käyneet rakkaiksi tuossa pinta-alaltaan suuressa mutta väkimäärältään pienehkössä seurakunnassa. Kolmen kesän aikana ehtii jo tutustuakin ihmisiin. Tulevan kesän suunnittelin viettäväni pienen vauvamme (ja gradun) seurassa.

Savonlinnan ja Ilomantsin seurakunnissa olen saanut positiivisia kokemuksia seurakuntatyöstä sekä työkokemusta. Olen ajatellut, että olisipa joskus mahdollista työskennellä kokoaikaisesti seurakunnassa tai ainakin omata ’oikea’ työyhteisö. Opko kun on maakunnissa tällainen suhteellisten yksinäisten puurtajien työ.

Vauvasta vihjaisinkin jo! Isyyslomaa kun ei pidellä ilman isyyttä. Herra Jumala päätti

siunata minua ja vaimoani ja antaa meille suloisen pienen poikavauvan. Luukas Tapio syntyi joulukuussa 2009. 23.1.2010 hän sai tulla uskoon ja Jumalan lapseksi Pyhässä Kasteessa. Aivan pian vietämmekin 2 kk-synttäreitä! Messuunkin pikkuinen on mukanamme päässyt jo monta kertaa.

Nuori herra on komea ja suloinen pakkaus. On todella hienoa seurata hänen kasvuaan. Nyt jo huomaan kuinka katse on terävöitynyt, ja pikkuinen tarkkailee kaikkea ympärillään ja hymyilee innokkaasti. Olen aivan myyty. Uuden ihmisen syntymä on ihmeellinen asia.

Näillä eväillä ja uusilla vastuilla on hienoa lähteä uuteen työkauteen.

Uudet vanhat kujjeet v. 2010 eteenpäin

Syksyllä Ryhäsen Pekka tuurasi allekirjoittanutta Joensuun Opkon työntekijänä. Nyt on aika palata työn ääreen. Tätä kirjoitan kolmannella työviikollani.

Reilun vuoden poissaolo antaa sitä paljonpuhuttua näkökulmaa työhön. Selkeämmäksi on käynyt Opkon paikka kristillisessä kentässä sekä erityisesti oma työni näissä kahdessa yhdistyksessä. Visioni mukaan Opkon paikka on erityisesti kutsuvassa työssä. Kristillisyys Suomessa ei ole enää itsestäänselvyys. Harva suomalainen tulee enää seurakuntaan saati messuun pystymetsästä. Sitä ennen on täytynyt tapahtua paljon. Ihminen on täytynyt tavoittaa. Uskoa ja Jumalan olemassaoloa täytyy voida perustella. Apologia on oleellinen osa tätä työtä. Mutta apologia ei synnytä ja ylläpidä uskoa. Ainoastaan evankeliumi tekee sen. Evankeliointia tarvitaan.

Näen ettei evankelioinnissa enää toimi herätyskokousmalli. Monilla ei ole taustaa kristillisyydessä ja siksi ei oikein ole mitään mihin tarttua. Mielestäni paras tapa on kutsua ystäviään ja tuttaviaan mukaan, elää kristittynä ja saada omalla paikallaan tunnustaa Kristuksesta. Rakkaudentyöt lähimmäisen hyväksi ovat kenties paras tapa saada ihmiset kuuntelemaan suurta Sanomaamme.

Edelleen toivoisin osaavani luoda Opkosta näille kutsutuille ja evankeliumin kuulleille paikan jossa opetetaan Raamattua keskuksena Kristus Jeesus ja Hänen työnsä. Kuten tiedämme, kastaminen ei saa olla yksin, vaan kastettuja täytyy opettaa tuntemaan Herransa Jeesus. Siinä Opkolla on oma kriittisen tärkeä paikkansa.

Opko ei kuitenkaan ole seurakunta. Opiskelu loppuu aikanaan ja useimmille edessä on muutto muualle työn perässä. Siinä vaiheessakaan kristitty ei saa jäädä yksin. Siksi ihmiset täytyy ohjata ja rohkaista Sanan saarnan ja sakramentin äärelle. Opkon työ on mielestäni oivallinen väline tavoittamiseen ja seurakunnan yhteyteen kasvattamiseen. Toivottavasti jaamme tämän yhteisen ja innostavan työnäyn!