|
|
|
Hänen nimensä on Johannes (Luuk. 1:57-66) |
|
Evankelista Luukas on kirjoittanut evankeliuminsa (kaksi ensimmäistä lukua) siten, että jokainen jae viittaa Vanhaan testamenttiin, jonka päälle Luukas rakentaa. Luukas maalaa pienen kuvan, jota pitää katsella osana Vanhan testamentin suurta maalausta. Hän säveltää soolosoittimen osan, kun taustalla soi Vanhan testamentin soitinten koko kirjo. Niinpä Johannes Kastajan syntymä ilmoitettiin pyhäkön rukoushetkessä, kuten oli ollut myös profeetta Samuelin kohdalla (1. Sam. 1). Luukas tahtoo siis sanoa: kuten Samuel voiteli kuninkaaksi Daavidin, niin Johannes Kastaja voitelee kuninkaaksi luvatun Daavidin valtaistuimen perillisen.
Raamatussa on suuri merkitys nimien antamisella. Kun vanhemmat (yleensä isä) antoivat nimen lapselle, he sisällyttivät tuohon nimeen tulevaisuuden toiveensa. Lapsen nimi saatettiin valita pyhistä kirjoituksista ja näin toivoa hänen olevan kuin joku VT:n sankareista. Saatettiin antaa isän tai äidin nimi ja näin toivoa hänen jatkavan vanhempiensa työtä. Johanneksen nimen kuitenkin valitsi Jumala. Jumalalla oli tulevaisuus Johannesta varten. Jumalalla oli tehtävä Johannekselle. Tuo tehtävä oli tärkeä koko Israelin kannalta, koko maailman ja myös meidän kannaltamme. Johannes merkitsee “Jumala armahtaa”. Siinä oli Johanneksen työn ydin; raivata tietä Jumalan armahdukselle - Jeesuksessa. Tuon armon ansiosta myös sinut on otettu - uskon kautta - Jeesuksen kuningaskuntaan. |
|
Rukousaiheet touko-kesäkuu |
|
Taivaan Isä kiitämme
- syysohjelman valmistumisesta,
- työajan ja työmäärän tasapainosta,
- että, Jumala olet Jeesuksen tähden armollinen tänäänkin.
Pyydämme
- rentouttavaa kesää,
- uskollisuutta kaikkeen työhön koko OPKOn työntekijä, vastuunkantaja ja tukija -joukolle,
- lisää ihmisiä mukaan toimintaamme.
Tapahtukoon sinun tahtosi. Amen |
|
|
Kajaanin huhtikuun kuulumisia |
|
Helatorstaina Jeesus astui taivaisiin; ei siis jonnekin toiselle planeetalle, vaan “Jumalan ulottuvuuteen”. Opetuslapset jäivät ihmettelemään näkyä, ja niinpä kaksi valkopukuista miestä tulee sanomaan (Ap. t. 1:1-11): “Mitäs te siihen nyt jäitte tumput suorina seisoskelemaan. Jeesus tulee kyllä takaisin, mutta sitä ennen teillä on hommia luvassa.” Yhäkin kuulee opetettavan, että Jeesuksen opetuslapset odottivat Herransa pikaista paluuta, myivät omaisuutensa ja hengailivat keskenään Jerusalemissa. Jossain vaiheessa sitten tuli ongelma, kun Jeesusta ei kuulunutkaan. Kyseessä on virheellinen käsitys.
Koko Uusi testamentti antaa kuvan, jonka mukaan ylösnousemuksen ja Pyhän Hengen saamisen jälkeen piti kääriä hihat ja ryhtyä työhön. Jeesuksen ylösnousemuksessa uusi luomakunta oli alkanut. Helluntaina seurakuntaan oli puhallettu uuden luomakunnan Elämän Henkäys. Nyt piti käydä työhön, kuten jo Adamin ja Eevan oli ollut tarkoitus paratiisissa tehdä. Piti levittää Jumalan valtakuntaa, uutta luomakuntaa, jonka osallisuuteen päästiin seurakunnan keskellä kasteen kautta sanassa ja ehtoollisessa. Näissä välineissä taivaan ja maan verho tuli ja tulee jo nyt läpinäkyväksi. Siksi seurakunta jo nyt elää niistä lahjoista, jotka suurena ylösnousemuksen päivänä laskeutuvat taivaasta tämän maailman keskelle. Niinpä mekään emme jää toljottamaan, vaan vedämme työhanskat käteen. |
|
|
|
|
|
|
Sivu 1 / 11 |
Etusivu
