Kuuma päivä. Pölyävä hiekkatie. Yksinäinen matkamies taivaltamassa Jerusalemista alas kohti Jerikoa. Kallioiden suojista esiin nousee joukko ryöväreitä, jotka käyvät matkamiehen kimppuun; ryöstävät ja pahoinpitelevät tajuttomuuteen asti. Siinä ovat Jeesuksen kuuluisan vertauksen puitteet (Luuk. 10:25-37). Miehen ohi matkaavat pappi ja leeviläinen, jotka joutuvat otsikossa esitetyn kysymyksen eteen. Lakihan opetti: Älä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi (3. Moos. 19:18). Mutta vaatteettoman ja puhekyvyttömän miehen kansallisuutta oli mahdoton päätellä. Olisivatko pappi ja leeviläinen ohi kulkiessaan ajatelleet, ettei kyseessä kenties ollut varsinaisesti lähimmäinen?

Vertaus käsittelee lähimmäisyyden lisäksi toistakin kysymystä; sitä, jonka vertauksen kuullut lainopettaja alunperin Jeesukselle esitti: Mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän? (j. 25). Kysymys itsessään on paljastava. Juutalaistenhan piti jo olla Elämän perillisiä, ja viedä viestiä Elämän Jumalasta muille maailman kansoille, jotka makasivat henkitoreissaan luomakunnan ojan pohjalla. Juutalaiset kuitenkin ohittivat potilaan, ja siksi täytyi tulla muuan Samarialainen (Joh. 8:48), joka kantoi Adamin suvun iankaikkisiin asumuksiin. Ja jatkuuhan Tooran yllä siteerattu kohta: ... rakasta [muukalaista] niinkuin itseäsi... (3. Moos. 19:34). Lepää siis muukalaisten majatalossa so. Kristuksen kirkossa.

Taivaan Isä kiitämme

• kauniista kesästä,
• uuden VIP-lehden valmistumisesta,
• että, laupiaan samarialaisen tavoin kannat meitä kirkkosi piiriin saamaan hoitoa.

Pyydämme

• rohkeutta pyytää ja avoimuutta ottaa uusia mukaan,
• että, kouluvierailusuunnitelmat voisivat toteutua,
• lisää ihmisiä toimintaamme.

Tapahtukoon sinun tahtosi. Amen