Evankelista Luukas on kirjoittanut evankeliuminsa (kaksi ensimmäistä lukua) siten, että jokainen jae viittaa Vanhaan testamenttiin, jonka päälle Luukas rakentaa. Luukas maalaa pienen kuvan, jota pitää katsella osana Vanhan testamentin suurta maalausta. Hän säveltää soolosoittimen osan, kun taustalla soi Vanhan testamentin soitinten koko kirjo. Niinpä Johannes Kastajan syntymä ilmoitettiin pyhäkön rukoushetkessä, kuten oli ollut myös profeetta Samuelin kohdalla (1. Sam. 1). Luukas tahtoo siis sanoa: kuten Samuel voiteli kuninkaaksi Daavidin, niin Johannes Kastaja voitelee kuninkaaksi luvatun Daavidin valtaistuimen perillisen.

Raamatussa on suuri merkitys nimien antamisella. Kun vanhemmat (yleensä isä) antoivat nimen lapselle, he sisällyttivät tuohon nimeen tulevaisuuden toiveensa. Lapsen nimi saatettiin valita pyhistä kirjoituksista ja näin toivoa hänen olevan kuin joku VT:n sankareista. Saatettiin antaa isän tai äidin nimi ja näin toivoa hänen jatkavan vanhempiensa työtä. Johanneksen nimen kuitenkin valitsi Jumala. Jumalalla oli tulevaisuus Johannesta varten. Jumalalla oli tehtävä Johannekselle. Tuo tehtävä oli tärkeä koko Israelin kannalta, koko maailman ja myös meidän kannaltamme. Johannes merkitsee “Jumala armahtaa”. Siinä oli Johanneksen työn ydin; raivata tietä Jumalan armahdukselle - Jeesuksessa. Tuon armon ansiosta myös sinut on otettu - uskon kautta - Jeesuksen kuningaskuntaan.