Jouluevankeliumi alkaa Augustuksen nimellä. Hänen adoptioisänsä oli Caesar, jonka murhan jälkeen Roomassa käytiin monia valtataisteluja. Augustus hallitsi aluksi yhdessä Markus Antoniuksen kanssa, mutta vuodesta 27 eKr. hän oli yksinvaltias. Augustus piti itseään rauhan tuojana. Historia tunteekin hänestä alkaneen ajan nimellä Pax Romana. Keisari esiintyi myös kansojen vapahtajana ja pelastajana. Hänelle kuului arvonimi Pontifex Maximus, ylimmäinen pappi. Kun Caesarin ajateltiin päässeen kuoltuaan jumalien joukkoon, oli hänen ottopoikansa jumalan poika, josta saatettiin käyttää myös kreikan sanaa kyrios, herra.
Kun Luukas esittelee Jeesuksen syntymäkertomuksen aluksi Rooman keisarin, on hänen tarkoituksensa laittaa nämä kaksi herraa ja jumalan poikaa rinnakkain. Millainen onkaan tuo kuningas, joka syntyy eläinten keskelle? Hän on luomakunnan Herra, joka saa sijansa luomakuntansa keskellä, eläinten ja paimenten vieressä. Hän on vastakohta kaikelle inhimilliselle vallalle. Usein sanotaan – aivan oikein – että Jumala on suuri. Joulun viesti on kuitenkin: Jumala on pieni. Hän on niin pieni, että hänet voidaan ottaa vastaan. Jeesus tulee sinnekin, missä joulun keskellä on rikkinäisyyttä, ahdistusta ja yksinäisyyttä. Sellainen Vapahtaja hän on. Siksi on jälleen hyvä messussa laulaa: “Kunnia Jumalalle korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”