Lk. 4:3-4

 

Olosuhteet olivat Jeesukselle pahimmat mahdolliset. Kun Adam ja Eeva lankesivat, he eivät suinkaan syöneet Hyvän- ja pahantiedon puusta nälkäänsä, vaan yltäkylläisyyteensä. Jeesuksella sen sijaan oli nälkä. Laskepa itse, mikä päivämäärä oli tästä päivästä 40 vuorokautta taaksepäin. Missähän kunnossa nyt olisit, jos et olisi pannut palastakaan suuhusi viimeisen puolentoista kuukauden aikana?

 

Olet ehkä lukenut tai kuullut, mitä kauheuksia ihmiset tekevät toisilleen äärimmäisessä nälässä (keskitysleireillä, piiritetyssä kaupungissa, haaksirikkoisina jne.). Jeesus ei suostu muuttamaan kiveä leiväksi, vaikka hyvin pystyisi sen tekemään. Vapahtaja näet tietää, että hänen nälkänsä ei tule Paholaisen, vaan Jumalan kädestä - eikä silti epäile Jumalan rakkautta. Niin kauan kuin Taivaallinen Isä ei jokapäiväistä leipää hänelle anna, suostuu hän olemaan ilman, ja elämään pelkästä Jumalan sanasta.

 

Meitä leipä-kiusaus kohtaa erityisesti silloin, kun tarpeemme eivät ole tyydytetyt. Saatana tulee siinä tilanteessa luoksemme ja sanoo: "Onko mahdollista, että Jumala pakottaa oman lapsensa kärsimään noin paljon? Täytyykö sinun todella elää päivästä toiseen sielun ja ruumiin nälässä, köyhyydessä, ikävässä, yksinäisyydessä, huolten painamana, sairaana? Onko tämä mukamas Jumalan lapsen olotila? Sääli itseäsi! Päätä itse elämästäsi! Lähde pakoon! Tottele sydämesi haluja! Voisit ihan helposti saada sen, mitä sinulta puuttuu - jos et ottaisi Jumalan käskyjä niin kirjaimellisesti!" Mitä sinä tämän kiusauksen kohdatessa Saatanalle vastaat?

 

 

Mailis Janatuinen

 

Veritas Forum

VIP

Ruttureppu.fi

ilosanomapiiri

viisikielinen.fi

Nuotta

IFES