Yöpulkkailua ja sirkustemppuja - Hartaus: Älyttömän hyvä uutinen.

Artikkelin indeksi
Yöpulkkailua ja sirkustemppuja
Savonlinnan OPKO
Vilhon kuulumisia
Pari sanaa taloudesta
Hartaus: Älyttömän hyvä uutinen.
Kaikki sivut

Hartaus: Älyttömän hyvä uutinen.

Joh. 4:39–42

Samariassa oli herätystä. Jeesuksen kaivolla kohtaaman naisen todistuksen tähden kansaKohtaaminen Sykarin kaivolla. kiinnostui ja ihmisiä tuli Jeesuksen luo. Monin naruin ja mitä ihmeellisimmillä ja usein yllättävillä tavoilla hän vetää kohtaamaan totuuden itsestä. Monilla on varmasti jonkinlainen kokemus tästä: lempeästi kuiskaten tai isoimmalla vasaralla kertalaakista pysäyttäen Jumala otti omakseen. Tai jotain näiden väliltä. Jumala herättää tänäänkin hengellisesti nukkuvan Jumalan lapseksi kastetun tai herättää Jumalalle kuolleita eri tavoin.  Olemme kuulleet todistuksia ja ehkä itsekin kiinnostuneet Jeesuksesta niiden kautta. On niitä, jotka aivan vauvana ovat saaneet kasteen ja uskon ja pysyneet siitä aikuisikäänkin asti opetusta saatuaan. On meitä tuhlaalapsia, jotka Jumala on ottanut takaisin kotiin.

Muistatko mikä oli se ”Sykarin kaivo”, jolla Jeesus yllättäen kohtasi ja odottamatta sinua puhutteli? Sait nähdä jotain siitä mitä olet Jumalan edessä, mutta sait sen anteeksi. Sait syntisi anteeksi! Vuosia on ehkä kulunut siitä, kun Jeesus kertoi sinulle ”mitä olet tehnyt”. Millaista on ollut uskonelämäsi tuosta eteenpäin? Oletko ajatellut, ettei tästä mitään tule?

Kerran evankelioitu ei ole aina pelastettu.

Voimme ajatella asiaa samarialaisen naisen kautta. Mitä hänelle naiselle kuului myöhemmin? Muuttuiko hänen elämänsä? Mahdollisesti muuttui. Näin mekin saatamme muistaa omasta kokemuksestamme.

Rikkinäinen.Vuosien varrella nainen sai kuitenkin huomata olevansa edelleen syntinen. Oli kiusauksia ja oli lankeemuksia. Ajatukset ja taipumukset häiritsivät omaatuntoa. Nainen sai huomata tehneensä paljon enemmän kuin mitä Jeesus tuona päivänä kaivolla sanoi hänelle. Pian hän ajautui epätoivoon, muuttuiko mikään elämässäni? Hän ei ollut tullut paremmaksi vaan pahemmaksi!

Ehkä nainen sortui entiseen elämäänsä. Seksuaalielämän synnit ovat sellaisia, että ruumis muistaa, tunnetasolla ei voi unohtaa. Seksi ja avionrikkominen on kuin huume. Paavali kirjoittaakin korinttilaisille: ”Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. [KR38: 1. Kor. 6:18]”. Siksi niitä syntejä. Samalla saatana kauhisti naisen omaatuntoa niin menneestä kuin nykyisestä elämästä; sielunvihollinen ilkkui: ”Kuinka hyvä kristitty sinä totisesti oletkaan! ymmärrätkö yhtään kuinka tuo Jeesus sinua häpeää! Et voi olla opetuslapsi! Mene pois ja palaa huonoksi naiseksi! Anna mennä!” Ehkä hän lankesi syvälle uudelleen, joutui vielä kokeilemaan sitä kuudetta, tai seitsemättä miestä?

Voiko näin ajatella tämän voittoisan evankeliumitekstin äärellä? Onko pyhityksen puuttuminen seurausta epäonnistumisesta ja epäuskosta? Luther opetti viisaasti pyhityksestä: Pyhitys on syvenevää synnin ja armon tuntoa.

Näin me, samarialaiset miehet ja naiset olemme varmasti kokeneet. Ellemme, niin tulemme kokemaan. Samoin kuin tuo Jeesuksen kauan sitten kohtaama ihminen. Alun vilpittömän uskon ja ensirakkauden jälkeen seurasi tappio toisensa perään. Kolmas, neljäs… Huomasit ettei sinun tahtosi himoitsi toista kuin Jumalan Henki sinussa. Synti asuukin sinussa edelleen. Uusi alku ja mahdollisuus tärvätty. Pian ajattelet: Voi kunpa Jeesus ei tietäisi mitä olen tehnyt! Päästäisi tällaisen kelvottoman menemään!

Hän tietää takuuvarmasti. Herra tietää kaiken mitä sinä olet tehnyt. Mitään et voi salata häneltä. Mutta muista että olet aina Jumalan silmien edessä. On Jumalan armoa että hän tulee meitä puhuttelemaan eikä jätä vaivaamatta omaatuntoa. Vaikeneminen on oikeaa Jumalan vihaa, sitä kun Jumala vaikenee ihmisen kohdalla lopullisesti.

Nasaretin mies, maailman Vapahtajaksi tunnustettu, ei päästänyt irti tästäkään ihmisestä. Ei hän päästä sinustakaan. Kuinka voisikaan, naulat lävistivät hänet juuri niidenkin syntiesi vuoksi, joita vastan sinä taistelet tai jopa taistelemattomuutesi vuoksi. Ristillä hän vuodatti verensä sinun puolestasi. Synneistä Vapahtamaan hän tuli. Hän ei vapauta synnistä siten kuin toivomme eli jalostamalla lihamme, vanhan perisyntisen luontomme synnittömäksi, vaan antamalla uskon kautta synnin anteeksi. Se on Jumalan voima ja viisaus tässä synnin ja kuoleman maailmassa! ”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä! [KR38: Room. 4:7–8]”

Jumalan edessä kelpaava vanhurskaus on aina ja jatkuvasti uskonvanhurskautta. Ei meissä olevaa eikä omaamme. ”Sillä siinä [evankeliumissa] Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta." [KR38: Room. 1:17]” Olemme melko varmoja siitä, että jumalaton pakana lähetysmailla vanhurskautetaan armosta, uskon kautta, Kristuksen tähden. Mutta siitä on aina vain vaikeampi olla varma, että se toimii omalla kohdalla vielä 10, 15, 50 vuotta tuon ”Sykarin kaivon” jälkeen.

Jeesus ja nainen Sykarin kaivolla. Kuva Rooman katakombeista.Muista samarialaistenkin antama tunnustus: ”…tämä totisesti on maailman Jeesus ja nainen Sykarin kaivolla. Kuva Rooman katakombeista.Vapahtaja!” Evankeliumi ei ole evankeliumia, ei todella ilosanomaa, ellei se ole aivan liian törkeän hyvää ollakseen totta. Uskosta uskoon Jumalan vanhurskaus, sinua varten, ilmestyy. Meidät rötösherrat vapautetaan.

Jeesus herättää uskon ja vain hän pitää sen uskon elävänä ja sinut hereillä. Uusi testamentti on erityisen kiinnostunut siitä kuinka evankelioidut ja kristityksi tulleet myös pysyvät kristittyinä. Siitä Jeesus oli kiinnostunut samarialaistenkin kohdalla, siksi hän lähetti sinne Sanansa uudelleen ja uudelleen. Mutta evankeliumi on aina uskomattoman hyvää. Älyttömän hyvää.

Apostoli Johannes ymmärsi tämän. Hän kirjoitti evankeliuminsa joitain vuosia kasteen ja ehtoollisen asettamisen jälkeen. Hän tajusi Jeesuksen opetusten opetuslapsiaikanaan liittyvän siihen, mitä Herra käski apostolien tehdä Uuden liiton aterialla ja kastaa opetuslapseuttaen. Mitä Jeesus mahtoi tarkoittaa sanoessaan: ”En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. [KR38: Joh. 14:18]” tai ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. [KR38: Joh. 15:5]” tai ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. [KR38: Joh. 6:56–57]” tai samarialaiselle naiselle ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään." Jeesus puhui näissä ehtoollisesta tai kasteesta. Jos epäilyttää, niin muista, että Jeesus ja juutalainen ajattelu ja kielenkäyttö oli huomattavan etevä käyttämään kielikuvia ja opettamaan mestarillisen kiinnostavasti ja elävästi. Siksi veden juomisen yhdistäminen kristilliseen kasteeseen ei ollut ongelma Johanneksen evankeliumin kuulijoille! Meille länsimaisen loogisen ajattelun hapattamille se voi olla ongelma, mutta siitä pitäisi oppia pois kun on kyse Raamatun lukemisesta.

Jeesuksen toiminnan alussa Pyhä Henki laskeutuu ja jää Jeesuksen päälle (Joh. 1:32–34). Erityisesti Johanneksen evankeliumissa kulkee sen jälkeen tämä ajatus: Missä Jeesus, siellä Pyhä Henki, Herra ja eläväksi tekijä. Henki kulkee Jeesuksen kanssa, vaikuttaa hänessä ja hänen kauttaan.

Toiseksi Johanneksen opetus ohjaa ymmärtämään tämän: usko ja sakramentit kuuluvat yhteen. Mutta järjestys on se, että usko elää ja kasvaa Henkeä täynnä olevan Jeesuksen syömisestä ja juomisesta, kasteen vedestä elämisestä. Jeesus hoitaa sinua tosi ruumiillaan ja tosi verellään leivässä ja viinissä. Usko vahvistuu syömisestä, hengellinen syöminen ja ruumiillinen ovat erottamattomia. Henki tulee ja asuu uudelleen ja uudelleen ehtoollisen kautta. Hän ei jätä orvoiksi omiaan.

Lasimaalaus kohtaamisesta Sykarin kaivolla.Jeesuksen samarialaiselle naiselle opettama vesilähde (Joh. 4:14), ei ole usko, vaan kaste eli se tapa jolla Jeesus tahtoo itsensä antaa tälle syntiselle naiselle. Samarialaiselle naiselle ja samarialaisille Jeesus antoi itsensä ollen heidän kanssaan lihassa ja veressä seisoen, istuen ja ollen heidän luonaan; jääden heidän luokseen. Heidät kastettiinkin aikanaan. Kaste (ja ehtoollinen) on se tapa, jolla sitten antoi itsensä Johanneksen evankeliumin kuulijoille ja lukijoille: ”Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. … Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet. [KR38: Sak. 13:1, 14:8]” Kaste on tapa jolla uusi elämä aloitetaan ja kuinka sitä eletään. Tässä on kysymys Jeesuksen saamisesta siten kuin Jeesus itsensä tahtoo antaa!

Jeesus ei siis ole sellainen Vapahtaja, joka kävi tärkeimmät asiat eli ristin hoitamassa maan päällä, mutta jätti sitten ihmiset Hengen valmennettaviksi. Jeesus ei jätä orvoksi; missä Henki siellä Jeesus ja toisinpäin. Tätä Johannes opettaa evankeliumissaan, tätä samarialaiset tarvitsivat. Tätä sinä tarvitset, ja jos olet vielä siinä, oletkin elänyt siitä. Jumala ei perusta orpokoteja ympäriinsä vaan elää lastensa kanssa, jopa heissä.

Riippumatta mies- tai naisseikkailuista, mistä tahansa lankeemuksista, onnistumisistasi tai epäonnistumisistasi Jumalan tiellä kulkemisessa, turvaa anteeksiantoon, avoimeen lähteeseen syntiä ja saastaa vastaan. Syö ja juo Henkeä kasteen armossa luottaen Jeesukseen ja ehtoollispöydässä: ”Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. [KR38: Room. 8:13]”. Olet Jeesuksessa puhdistettu morsian, ilman tahraa tai ryppyä (Ef. 5:25–33). Sinun ei pidä tulla joksikin, vaan uskoa että olet jo! Tämä padot ja lukot murtava, vangit vapauteen päästävä evankeliumi kirvoittaa myös tuon ihmeellisen tunnustuksen: ”Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja. [KR38: Joh. 4:42]”.

signature_VT



Palautelomake

Ota yhteyttä

Hämeentie 155 A 9
00560 Helsinki
(09) 612 9940
opko(at)opko.fi

Tue työtä: FI26 8318 6710 0053 04
Lisätiedot ja rahankeräyslupa


Tapahtumat | Savonlinna

Ohjelmaa ei ole vielä julkaistu.
Liity jäseneksi

Veritas Forum

VIP

Ruttureppu.fi

ilosanomapiiri

viisikielinen.fi

Nuotta

IFES