Blogit

Blogit

Tällä sivulla julkaisemme mm. OPKOn Arkki-lehden artikkeleita, työntekijöidemme ja opiskelijoiden kirjoituksia. 

Vaarallisilla vesillä ajelehtinut Hanna-Maija Kukkohovi on kiitollinen Jumalalle pelastuksesta ja tarkasta johdatuksesta.

Kun kysyin työtoveriltani Hanna-Maija Kukkohovilta, 29, saisinko haastatella häntä johdatuksesta, vastaus tuli saman tien. Hymy ja tuikkivat silmät kertoivat, että hänellä oli aiheesta paljon kerrottavaa.

Haastattelupäivänä istumme johtajan työhuoneessa Enä-Sepän leiri- ja kurssikeskuksessa Vihdissä. Tälle paikalle päätymisen hän kokee selkeänä kutsumuksena ja johdatuksena. Matka tähän pisteeseen on kuitenkin kulkenut useiden karikkojen kautta. 

Myrskyjä pakoon Espanjaan

Lumijoelta kotoisin oleva maatalon tyttö halusi jo nuorena kasvaa vaikuttajaksi ja parantaa yhteiskunnan oloja. Tämä halu johti hänet myöhemmin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä Tampereen yliopistoon.

Matkan varrella kokeilunhalu ja rohkeus väärissä asioissa veivät kuitenkin väärään suuntaan. Elämästä puuttui ankkuri.

– Minulla ei ollut kiintopistettä eikä merkitystä elämälle. Ei käsitystä oikeasta ja väärästä. 

Hanna-Maija kuvaa sisimpänsä tunnetta merkityksettömäksi tyhjyydeksi. Se johti häntä hakemaan onnea ja täyttymystä elämysten lisäksi ihmissuhteista ja päihteistä. 

– Tällä tiellä hajotin itseäni ja muita. Suuntani alkoi olla todella huolestuttava. En tiedä, mihin olisin joutunut, jos Herra ei olisi minua pelastunut, Hanna-Maija huokaa.

Noin kuusi vuotta sitten Hanna-Maija käytti kannabista päivittäin ja kärsi vaikeassa seurustelusuhteessa. Suhteen päätettyään ja abortin läpi käytyään Hanna-Maija osti menolipun Espanjaan.

Seuraavat neljä kuukautta olivat todella vaikeita. Jäljellä tuntui olevan vain yksi suunta.

– Synkimmillä hetkilläni nöyrryin ja käännyin Jumalan puoleen. Sanoin, että jos sinä et auta, elämästäni ei tule yhtään mitään. Mieleeni tuli raamatunkohta Luukkaan evankeliumista, jossa luvataan Pyhä Henki kaikille sitä pyytäville. Minäkin pyysin sitä vilpittömästi. 

– Mieleen nousivat myös sanat teinivuosien seurustelukumppanilta, joka oli tullut uskoon. Hän oli kertonut, että on sitä onnellisempi, mitä enemmän hän viettää aikaa Jumalan kanssa.

Hanna-Maija kaipasi tällaista onnellisuutta, Jumalan antamaa rauhaa ja rakkautta.

Kutsuva krusifiksi

Espanjassa Hanna-Maija työskenteli suomalaisen taitelijan kanssa. He rikkoivat laattoja ja muodostivat palasista mosaiikkia suuriin vaaseihin. Loppupäässä matkaa Hanna-Maija halusi lähteä kävelemään Camino de Santiagon pyhiinvaellusreittiä. Hän saikin taiteilijalta lahjaksi juuri sopivat sisään ajetut vaelluskengät.

– En ollut ajatellut, että siitä tulisi pyhiinvaellus. Halusin tietää, miltä tuntuisi kävellä lähes 700 kilometriä. Lisäksi se oli halpa tapa seikkailla, kun rahat alkoivat jo olla vähissä.

Iltaisin Hanna-Maija istui pyhiinvaellusreitin varrella sijaitsevissa pyhäköissä ja mietiskeli. Krusifiksia katsoessaan hänet toistuvasti valtasi yhtä aikaa syvä suru ja kiitollisuus.

– Kristus alkoi kutsua minua.

Oli pääsiäisen aika. Messun jälkeen kirkosta lähti liikkeelle ristisaattue. Hanna-Maija koki vahvaa kutsua alkaa seuraamaan ristiä. 

– Seuraaminen oli minun uskon eleeni. Pian kuulin kulkueen olevan vain miehille, joten jouduin poistumaan siitä. Ehdin kuitenkin ottaa askeleen kohti Jumalaa. 

Kahtaalle revitty

Suomeen palattuaan Hanna-Maija sai kämppikseksi Jumalaan uskovan Hannelen.

– Keskustelimme elämästä ja hän puhui minulle Jeesuksesta. Hän myös rukoili puolestani. Tunnistin hänessä rauhan. 

Seuraava vuosi oli kahtaalle repimistä, kun uusi elämä alkoi kutsua häntä. 

Synnintunto ja katumus alkoivat puskea pintaan.

– Kaduin kaikkea väärää, mitä olin tehnyt. Halusin anteeksiantoa. Hannele johdatti minut pyytämään Jeesusta elämääni.

Eräänä arkisena aamuna Hanna-Maija koki Pyhän Hengen täyttävän hänet.

– Tunsin, kuinka tyhjä sisin ja syvä jano täyttyivät minussa. Sisimpääni laskeutui jotain, mitä on vaikea kuvailla sanoin. Tunsin olevani turvassa ja huomasin, että minulla oli valtavasti rakkautta, rauhaa ja iloa. Sydämeeni laskeutui myös ymmärrys Jumalan pelastussuunnitelmasta Kristuksessa.  

Hanna-Maijan kasvoille leviää onnellinen hymy, kun hän muistelee tapahtumia.

– Raskas taakka otettiin pois. Kannabis, tupakka ja ahdistus jäivät kuin veitsellä leikaten. Minun ei tarvinnut enää yrittää turruttaa tajuntaani. Tajusin myös, että seksi kuuluu avioliittoon. Uudestisyntyminen kuvastaa hyvin tapahtunutta suurta muutosta.

Palvelijan kutsumus

Uusi vaihe tarvitsi aikalisän. Hänen oli vaikea keskittyä yliopistolla etiikan teorioihin, kun teki mieli lukea Raamattua ja oppia tuntemaan Jumalaa.

– Tarvitsin henkistä tilaa. Keskeytin opinnot ja rupesin etsimään töitä. 

Hän oli ajatellut, että työ lounasravintolassa voisi olla sopiva, ja hän pyysi sellaista Jumalalta.

Liftausreissulla Porissa hän astui erääseen lounasravintolaan ja ajatteli, että tämähän voisi olla se paikka. Ruoan jälkeen hän meni kysymään töitä. Ja kuinka ollakaan, siellä oli juuri tulossa paikka hakuun, ja asuntokin järjestyi.

Pian lounasravintolassa työskentelyn jälkeen Hanna-Maija alkoi kuumeisesti kaivata syvempää mahdollisuutta palvella.

– Pian isoäitini meni niin huonoon kuntoon, että hän tarvitsi omaishoitajaa. Jumala vastasi sekä minun että hänen rukouksiinsa. Sain hoitaa isoäitiäni melkein loppuun asti, se oli minulle kunniatehtävä.

Samoihin aikoihin myös opinnot alkoivat jälleen tuntua ajankohtaisilta. Vuoden päästä kandidaatin tutkinto oli lähes kasassa ja Hanna-Maija alkoi etsiä töitä. Hän asetti ehdoksi, että työpaikalla ei tarvitsisi piilotella uskoa. 

Uusi työ

Seurasi monta kuukautta rukouksia. Uskova opiskelutoveri ehdotti hänelle kristilliseen pääsiäistapahtumaan lähtemistä. Hanna-Maija oli heti valmis. 

– Se oli selvä, että Pääsiäispysäkille mennään. Koin sinne lähtemisessä rauhaa.  

Enäjärven rannalla istuessaan Hanna-Maija koki Jumalan vakuuttavan hänelle: ”Minä hallitsen kaikkea. Tee sinä vain niitä askareita, joita minä annan sinulle.” 

– Se oli rohkaiseva viesti päästää irti liiasta omasta kontrollista ja luottaa Jumalan johdatukseen. Siinä hetkessä minulla ei ollut vielä aavistustakaan, että olisin parin kuukauden päästä samassa paikassa töissä.

Enä-Sepän päärakennuksen seinällä Hanna-Maija huomasi työpaikkailmoituksen.

– Sanoin ääneen eräälle OPKOn työntekijälle, että täällähän etsitään työntekijää. Olin ajatellut kesätöitä, mutta kun tuli puhetta työhistoriastani, minua rohkaistiin hakemaan johtajan sijaisuutta.

Hanna-Maija kyseli Herralta, mitä hän haluaa. Jumala tuntui vastaavan kysymyksellä: “Mitä sinä haluat?”

Hän alentaa ja ylentää

Mieleeni nousi eräs raamatunkohta Samuelin kirjasta: ”Hän alentaa ja ylentää.”

– Sain luottamuksen ja rohkeuden, että jos tämä on Herran valinta, hän ei jätä minua pulaan. Hän on minun kanssani ja antaa kaiken, mitä tehtävässä tarvitaan. 

Työn alettua Hanna-Maija ymmärsi, että kaikki työ on tehtävä rukoillen ja Jumalalle. 

– Haluan tehdä kaiken Herralle, oli kyse sitten asiakaspalvelusta, ruuanlaitosta tai siivoamisesta. Ja työtä on kyllä riittänyt! Hanna-Maija nauraa.

Kun Hanna-Maija Kukkohovi katsoo taaksepäin, hän näkee Jumalan hyvän ja selkeän johdatuksen. Hänen osansa on ollut vastata kutsuun. 

– En tarkoita, etteikö vaikeitakin asioita olisi ollut. Ei kristityille ole luvattu helppoa elämää, mutta merkityksellistä kyllä.

Yksi tärkeä johdatus tapahtui kesäleirillä Enä-Sepässä pari vuotta sitten. Silloin Hanna-Maija kohtasi erään nuoren naisen, jolle hän on saanut olla isosiskona ja hengellisenä vanhempana.

– Herra kehotti minua pitämään hänestä huolta.

Hanna-Maija on luvannut olla nuoren tukena ja auttaa käytännön asioissa aina, kun apua tarvitaan.

– En ole hänen elämässään vain Herran käskystä, vaan myös siksi, että hän on minulle tärkeä ja rakas.

Hyvä koti ikäihmisille

Kun Hanna-Maija lähti opiskelemaan yliopistoon, hän halusi ymmärtää yhteiskuntaa ja vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Vähitellen pyrkimys on saanut konkreettisemman muodon.

– Haluaisin palvella vanhuksia. Jos Jumala suo, voisin olla joskus vanhainkodin johtaja. Yliopisto, omaishoitajana oleminen ja työ Enä-Sepässä on antanut valmiuksia siihen. Olen oppinut esimerkiksi talouden johtamista, kiinteistönhoitoa ja esimiehenä toimimista.

Hanna-Maija haluaa rohkaista omaa paikkaansa kyseleviä nuoria luottamaan Jumalaan mutta kuuntelemaan myös rohkeasti omaa sydäntään.

– Tietysti pitää olla rehellinen omien kykyjen suhteen, mutta tärkeintä on katsoa Kristukseen. Kun hän kutsuu, hän myös johdattaa ja varustaa.

.

Teksti ja kuvat: Ilkka Kontturi
Juttu on julkaistu Arkki-lehden numerossa 2/2020. Tilaa Arkki ilmaiseksi

 

Toistuvat unet katulapsista taivuttelivat Lee Savillen toteuttamaan Jumalan unelmaa Romaniassa.

Vuosittaisen Disciple-konferenssin aluksi pidämme rukoushetkeä tapahtuman puolesta. On tammikuun loppu. Mukana on toinen tapahtuman pääpuhujista, britti Lee Saville. Miehen olemuksesta huokuu poikkeuksellinen rauha ja avoimuus.

Hänen matkansa Jumalan valtakunnan työssä on ihmeellinen. Saville oli ollut vasta vuoden uskossa, kun kesällä 1995 alkoi tapahtua. Saville oli osakkaana vanhassa ja kunniakkaassa lakifirmassa Pohjois-Englannissa alkaessaan nähdä unia katulapsista.

Unessa Saville oli turvassa muurin takana. Toisella puolella muuria oli katulapsia ilman kenkiä, revenneissä vaatteissa, kasvot likaisina. Lapset juoksivat kohti yrittäen päästä muurin yli turvaan. Unessa Saville kuuli äänen sanovan ”Mene muurin yli, Lee!”. Hän teki työtä käskettyä ja kiipesi auttamaan lapsia.

Unet jatkuivat kuusi kuukautta eikä Saville tiennyt, mistä oli kyse. Eräänä päivänä häntä pyydettiin lähtemään Romaniaan hengelliseen konferenssiin.

Itkevä mies maassa

Maahan saapuessaan Lee Saville järkyttyi. Hän kiipesi ulos taksista ja näki edessään uniensa lapset.

– Kun saavuin Romaniaan ensimmäisen kerran, tunsin Jumalan rakkauden näitä lapsia kohtaan niin syvästi, että välillä en voinut muuta kuin istua maassa ja itkeä. Silloin seitsemänvuotias katulapsi näki minut ja tuli halaamaan.

Seurauksena itkin entistä kovaäänisemmin. Jumalan rakkaudessa on jotain todella riisuvaa. Kun koen siitä vilauksenkin, huomaan, miten vajaata ja puutteellista oma rakkauteni on.

Saville jäi miettimään asiaa ja siirsi paluutaan Englantiin viikolla. Pian hän ymmärsi Jumalan kutsuvan häntä Romaniaan, mutta hän ei halunnut kuunnella. Kotiin palattuaan hän vietti unettoman viikon. Lopulta hän järjesti itselleen kolme kuukautta vapaata ja lähti takaisin Romaniaan.

Siitä lähtien Saville on työskennellyt Romaniassa tehden yhteistyötä paikallisten kirkkojen kanssa. He ovat perustaneet alueelle muun muassa lastenkoteja. Avustustyötä varten Savalle perusti NetWorks-järjestön, jota hän johtaa. Se on voittoa tavoittelematon organisaatio, joka toimii kaikkein köyhimpien parissa luoteis-Romaniassa Aradin maakunnassa.

Avaimena aitous

Aitous ihmissuhteissa on Lee Savillen työn perusta.

– Ilman aitoja ihmissuhteita alamme helposti täyttää tarpeita, joita oletamme ihmisillä olevan. Sen sijaan meidän tulisi kuunnella, mitä ihmiset oikeasti tarvitsevat. Kun olemme luoneet ihmissuhteen, pystymme keskustelemaan avoimesti ystävinä. Kun ystävyys syvenee, auttaminen muuttuu molemminpuoliseksi ja ihmiset iloitsevat yhdessä toimimisesta.

Saville katsoo asiaa myös toisesta näkökulmasta.

– Toinen puoli kolikosta on, että toteutamme projekteja ja pyrimme saamaan aikaan hyviä asioita. Kun aikataulutamme, sovimme toimintatavoista ja työntekijöistä sekä mietimme rahoitusta ja resursseja, löydämme itsemme keskeltä projektia.

Saville painottaa, että ihmisten rakastaminen on ensisijaista, eivät projektit. Projekteja voi toteuttaa ilman rakkautta, vaikka ne voivat tietenkin olla myös rakkauden työkaluja.

Savillen mukaan länsimainen ajattelu on hyvin tulos- ja projektikeskeistä, vaikka meidän tulisi painottaa ihmissuhteita ja inhimillisyyttä.

Katulapset raamatunopettajina

Romanian katulapset ovat opettaneet Savillea tulkitsemaan Raamattua.

– Aiemmin en ollut ymmärtänyt, miksi Jeesus kehotti opetuslapsia lähtemään liikkeelle ottamatta mitään mukaansa. Yllätyksekseni katulapset sanoivat minulle saman asia. Huomasin, että omistamamme asiat voivat tulla aitojen ihmissuhteiden esteiksi. Omaisuus vaikuttaa usein siihen, miten ihmiset suhtautuvat toisiinsa. Aitojen suhteiden luominen on helpompaa samalta tasolta.

Raamatusta näemme, että Jeesus toimi juuri tällä tavalla.

– Kun Jeesus kohtasi samarialaisen naisen Sykarin kaivolla, hänellä ei ollut mitään mukanaan. Hän pyysi naiselta juotavaa. Voimasuhteet muuttuivat ja Jeesus olikin se, joka tarvitsi apua ensin. Tällainen vuorovaikutus on täysin erilaista verrattuna siihen, että Jeesus olisi lähestynyt naista antamalla hänelle lahjan.

Saville puhuu mielellään myös katulasten sydänten kauneudesta.

– Köyhät katulapset kykenevät olemaan anteliaita ja rakastamaan ilman ehtoja aivan eri tavalla kuin moni muu. He jakavat auliisti omastaan ja tekevät sen vapaaehtoisesti. Kerran ystäväni osti pitsan katulapselle. Lapsi jakoi pitsansa välittömästi muiden lasten kanssa täysin pyyteettömästi. Ystäväni kertoi, että hänen omat lapsensa eivät olisi tehneet samoin. Köyhien keskuudessa on valtavaa kauneutta, joka meiltä länsimaalaisilta jää helposti huomaamatta.

20 vuotta sitten minulla oli vahvat mielipiteet ja selvät vastaukset moniin kysymyksiin. Nyt en ole enää varma edes kaikista kysymyksistäni, vastauksista puhumattakaan, Lee Saville sanoo naurahtaen.

Lisää työmiehiä

Suurin haaste Lee Savillen työssä on työntekijöiden puute.

– Tarvitsemme Jeesusta seuraavia ihmisiä, joilla on palvelijan sydän. Eri alojen osaajista on valtava tarve.

Mitä suomalaiset voisivat tehdä Romanian katulasten hyväksi?

Lee Savillen vastaus on mietteliäs ja epäselvä, ja päätän jättää asian sikseen.

Haastattelua seuraavana päivänä näen miehen uudelleen ja hän vetää minua hihasta.

– Kysyit, mitä suomalaiset voisivat tehdä Romanian katulasten hyväksi. Kirjoita juttuun, että tarvitsemme ihmisiä, jotka tulevat palvelemaan. Tarjoamme paljon erilaisia mahdollisuuksia lyhyistä aktioista alkaen.

Kuka?

  • Lee Saville
  • Syntynyt 1957
  • Koulutukseltaan lakimies
  • Johtaa perustamaansa NetWorks-
  • hyväntekeväisyysjärjestöä Romaniassa
  • Nauttii kasveista ja piirtämisestä
  • Lempikirja Raamatussa: Apostolien teot
  • Lempi raamatunkohta: Tällä hetkellä Room. 5:1–5

 

Kuvat ja teksti: Toni Mäkelä

Lisätietoa:
networks.org.ro
office@networks.org.ro

Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 1/2020. Tilaa Arkki ilmaiseksi
 

Yksi aikakausi päättyi, kun saimme suruviestin Liisa Kingman kuolemasta. Liisa oli ensimmäisiä 1964 syntyneen Ylioppilaslähetyksen, nykyisen OPKOn kautta lähteneitä lähetystyöntekijöitä. Hän rukoili suljettujen maiden puolesta, joihin lähetystyöntekijät eivät saaneet viisumeita ja joissa oli vähän tai ei lainkaan paikallisten seurakuntia. Jumala avasi Liisalle itselleen oven, josta ei olisi voinut pelkällä ihmisen tarmolla ja taidolla mennä sisälle. Hänen vanavedessään lähti myöhemmin satoja nuoria maailman ääriin. Liikehdintä jatkuu yhä. Kuningaslohien aika ei ole ohi.

Raamatussa puhutaan useassa kohdassa isien kaivoista. Jotkut niistä olivat valloittajakansojen tuhoamia. Ne piti kaivaa esille ja puhdistaa. Jaakobin kaivo oli pidetty avoimena. Sen luona Jeesus kohtasi samarialaisen naisen. Kaivo on edelleen käytössä.

Jokaisella herätysliikkeellä on oma hengellinen perintönsä. Jos se unohtuu, lähde kuivuu. En ole vielä törmännyt herätykseen, joka ei olisi saanut alkuaan rukouksesta. OPKOn synnyttänyt opiskelijaherätys puhkesi Helsingin tuomiokirkon tapulitornissa pidetyistä rukoushetkistä. Herätys alkoi ja levisi, mutta rukoilemista ei lopetettu. Suurten opiskelijakokousten puolesta järjestettiin rukousvartioita polvillaan. ”Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta. Missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta.”

Uuden vuosikymmenen alkaessa olen seurannut kiitollisena opiskelijoiden, koululaisten ja työntekijöiden parissa kuplivaa rukousheräämistä. Sen ympärillä tapahtuu paljon hyvää. Aivan viime aikoina monta koululaista ja opiskelijaa on tullut uskoon. Sielunhoitokeskusteluissa olen rukoillut tänä vuonna jo kymmenien Jumalan tahtoa etsivien nuorten puolesta. Nuoret ovat valmiita. Pienryhmiä perustetaan, Raamattua luetaan ja kuunnellaan Raamattupodista. En kutsu tätä ihan vielä herätykseksi, mutta isien kaivoja kaivetaan esille. Siitä olen varma.

Liisa Kingman muistoa kunnioittaen,

Jussi Miettinen
OPKOn pääsihteeri

Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 1/2020. Tilaa Arkki ilmaiseksi
 

Keski-Aasiassa yli 20 vuotta työskennellyt Liisa Kingma menehtyi sairauden seurauksena joulupäivänä 25. joulukuuta 2019.

Liisa Kingma, tyttönimeltään Jakkula, oli yksi Ylioppilaslähetyksen (nyk. OPKO) ensimmäisen lähetysseminaarin ahkerista osallistujista. Hän oli saanut lähetyskutsun jo kymmenvuotiaana. Ylioppilaslähetyksen lähetystoimikunta lähetti hänet ja kaksi muuta nuorta teologia vuonna 1966 lähettikoulutukseen Englantiin. Vuonna 1967 ulkolähetystyötä hoitamaan perustettiin Suomessa Kansanlähetys. Liisa Jakkula lähti Keski-Aasiaan sen ensimmäisenä työntekijänä vuonna 1968. Myöhemmin hän siirtyi Lähetysyhdistys Kylväjän palvelukseen, missä toimi myös kotimaan johtotehtävissä. 

Päivätyönsä tehtyään Liisa ja hänen hollantilainen miehensä Ben, palasivat eläkkeelle Suomeen ja Liisa jatkoi raamatunkäännöstyötä. Ben Kingma sai kutsun taivaan kotiin vuonna 2014. Liisa toimi omaishoitajana loppuun saakka heidän kodissaan Lumijoella.

Vuoden 2015 pakolaisaalto toi Suomeen monia persian kieltä puhuvia nuoria ihmisiä ja Liisa toimi hyvällä kielitaidollaan kuin täysipäiväinen työntekijä heidän parissaan opettajana ja tulkkina. Hän oli kuin äiti monelle kristityksi kääntyneelle maahanmuuttajalle. Hänen puhelimensa soi 24/7. 

Liisan laajan suvun lisäksi häntä saattamassa  olivat ystävät, joista monet maahanmuuttajia. Useat OPKOn seniorit muistelevat Liisaa hengellisenä äitinään. 

OPKO ja OPKOn ystävät ry ilmaisevat osanottonsa Liisan läheisille ja ystäville.

"Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto" Fil. 1:21
                                            

Lisää blogeja

Arkin toimitus
"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän...
Arkin toimitus
Lähetyskäskyn täyttäminen on tuntunut kuin suuren rotkon ylittämiseltä: koskaan ei tunnu saavan tarpeeksi vauhtia, jotta saisi hypättyä rotkon yli. En ole...
Arkin toimitus
Kesällä seurasin kristillisen oppilaitoksen mainoksia sosiaalisessa mediassa ja niiden keräämiä kriittisiä kommentteja. Kriitikoiden tärkein lyömäase oli tiede...
Arkin toimitus
Tapaan usein päätään pyöritteleviä kristittyjä. Monet heistä kokevat olevansa nurkkaan ajettuja. Enää ei saisi kirkossa eikä yhteiskunnassa...
Arkin toimitus
Moni muistaa 90-luvulla Suomessa ja Venäjällä pidetyt missiotapahtumat, jotka keräsivät tuhansia osallistujia. Nyt missioita ei enää järjestetä, eikä tilalle...
Arkin toimitus
Minna Kuka olet ja mitä teet tällä hetkellä? Nimeni on Minna Särkkälä. Olen 20-vuotias ja aloitin syksyllä lääketieteen opinnot Kuopiossa. Onko...
Arkin toimitus
”Täällä tapaatte perheen, jota ette tienneet omistavanne.” Tällä hieman kliseiseltä tuntuvalla lauseella alkoi Etelä-Afrikassa järjestetty IFESin (...