Blogit

Blogit

Tällä sivulla julkaisemme mm. OPKOn Arkki-lehden artikkeleita, työntekijöidemme ja opiskelijoiden kirjoituksia. 

 

When I was in high school good grades were a big issue for many of my classmates. Even though it sometimes was hard for me to admit, it was for me too. I felt like I was a failure when I didn’t get the grades I wanted to. It was so bad that I even cheated on a test to get a better grade once. When I think back to that time now, there is no doubt that I found my value in my grades. It was the numbers on a piece of paper that gave me my value.

When I later moved to a new city, I made sure I was active in a lot of different things. I wanted to be recognized by people. I started to get influence and started to achieve things. It was very fun and I got a lot of good experience. Many of the activities were connected to my Christian network and it was one way for me to serve the church. Some people knew me for only some of my achievements. When I realised that I had to stop and look at myself in the mirror and ask: “Am I letting my achievements identify who I am, is it my accomplishments that give me my value?”

I often end up talking with the people that I haven’t met earlier – conversation often goes toward religious issues. My goal is never to talk them into being Christian. But I will always try to tell them that God values them so very much. I’ve noticed that many find their value in what others say about them, but humans’ opinions don’t even come close to the opinion that God has of you.

The Bible tells us that people also had opinions on Jesus and who he was. In Matthew chapter 16 verse 13 Jesus specifically asks his disciples who people say he is. The disciples tell him that some thinks he is a great prophet etc. Then he goes on and asks them who they think he is? The disciple Peter then speaks up and answers: “You are the Messiah, the Son of the living God.”

Other people have opinions on us, some of them might be right and some of them might be wrong. The question is, do we find our value in their opinions? Jesus finds his identity in being “the Son of the living God”. That was where he found his value, in the relationship he had with his Father. Jesus wants to invite you into this relationship. He wants you to find your value in who he says you are. To know yourself is to know more and more of who God says you are.

Daniel Munk Piittala-Jensen

Intern at Communications and Media of OPKO.

Juttu on julkaistu Arkin numerossa 4/2021. Tilaa Arkki ilmaiseksi

Ihmiset määrittelevät itsensä ja identiteettinsä monilla tavoilla. Kristityn ei kuitenkaan tarvitse keksiä eikä luoda itseään, vaan hän saa identiteettinsä lahjaksi Jumalalta.

”Kuka sinä olet?” Kun joku kysyy tätä sinulta, mitä vastaat? Luultavasti aloitat kertomalla nimesi, mutta mitä tulee sen jälkeen? Vastaus kertoo jotain sinusta. Se voi kertoa siitä, mitä tahdot jakaa itsestäsi. Toisaalta se voi kertoa myös siitä, millaisten asioiden kautta määrittelet itsesi. Moni määrittelee itsensä perhesuhteiden, työn, harrastuksen tai jonkin saavutuksen perusteella. Mikä sinut määrittelee? Mikä on identiteettisi perusta?

Päädymme helposti määrittelemään itsemme ja toisemme tekojen tai saavutusten perusteella. Raamatusta käy kuitenkin ilmi, että tämä on maailmallinen tapa määritellä ihmisen identiteetti. Esimerkiksi fariseukset olivat uskonnollisia ihmisiä, jotka määrittelivät ihmiset heidän tekojensa perusteella.

Apostoli Paavali kirjoitti elämästään ennen kristityksi kääntymistään seuraavasti: ”Minä jos kukaan voisin luottaa siihen mitä minulla on ollut. Minut on kahdeksantena päivänä ympärileikattu, olen syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa, heprealainen heprealaisista vanhemmista. Lain noudattajana olin fariseus, intoni ja kiivauteni osoitin vainoamalla seurakuntaa, lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton.” ¹

Kevyitä ankkureita

Paavali luettelee erilaisia maallisia asioita, joihin hän voisi ripustaa identiteettinsä. Hän mainitsee muun muassa kuulumisen tiettyyn ihmisryhmään, kansallisuuden, perhetaustan ja uskonnollisen intohimon. Tänä päivänä tuohon listaukseen voisi lisätä monia asioita, joihin ihminen saattaa ankkuroitua.

Oman identiteettinsä voi perustaa oikeastaan mihin vaan. Itse määritelty identiteetti on kuitenkin heikolla pohjalla. Tekojemme varassa emme kestä elämän myrskyjä ja tiukassa paikassa ymmärrys omasta tai toisten arvosta saattaa kadota lähes kokonaan.

Meitä ei ylipäätään kutsuta määrittelemään identiteettiämme itse, sillä meidän todellinen identiteettimme ei ole tästä maailmasta.

Paavali kuitenkin kirjoittaa heti saavutuslistansa perään, miten ”olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.” ²

Paavali siis kertoo, miten hänen asemansa ei perustu omiin määritelmiin tai saavutuksiin, vaan se on saatu Kristukselta. Kristittyinä meitä ei siis kutsuta määrittelemään identiteettiämme tekojen, saavutusten tai muun vastaavan perusteella. Meitä ei ylipäätään kutsuta määrittelemään identiteettiämme itse, sillä meidän todellinen identiteettimme ei ole tästä maailmasta. Kristityn identiteetti on Kristuksessa ja saadaan annettuna.

Lapsia ja kansalaisia

Merkittävä osa kristityn identiteettiä on Jumalan lapsen asema, sillä ”Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.” ³ Tuo identiteetti saadaan lahjana uudestisyntymisen kautta. Jeesuksen keskustelu Nikodemoksen kanssa kertoo tästä paljon:

”Jeesus vastasi hänelle: »Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.» Nikodemos kysyi: »Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?» Jeesus vastasi: »Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.” 

Kristityt ovat uudestisyntyneet Jumalan lapsiksi, hänen valtakuntansa kansalaisiksi. Sen myötä perimmäinen identiteettimme on taivaallinen. Kristittyinä ”meillä on yhdyskuntamme taivaissa” ⁵ Kristuksessa ”me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme.”

Kysytäänpä siis uudestaan: Kuka sinä olet?

Viitteet

1: Fil. 3:4-7, 2: Fil. 3:7-8 ,3: Gal. 3:26, 4: Joh. 3:3–5, 5: Fil. 3:20, 6: 1. Joh. 3:1

*****

Pitääkö Jumala minusta? 

Olet luultavasti kuullut, että Jumala rakastaa sinua. Ja mikäli et ole, niin nyt on korkea aika kuulla se. Toinen kysymys onkin, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Onko Jumalan rakkaus siinä, että hän nipin napin tempaa sinut pois kadotuksesta? Vai voisiko kaikkivaltias ja täydellinen Isä oikeasti myös tykätä sinusta omana lapsenaan ja olla mieltynyt sinuun?

Päädymme helposti ajattelemaan, että pelastuksessa on kyse pelkästään Jumalan vihan välttämisestä. Raamatun viesti on kuitenkin se, että Kristuksessa Jumala sekä pelastaa meidät vihalta että aidosti tykkää lapsistaan ja on mieltynyt meihin. Hän rakastaa meitä.

Jos tämä tuntuu vaikealta, suosittelen mietiskelemään kahta raamatunkohtaa. Ensimmäinen on Tuhlaajapoikavertaus Luukkaan evankeliumin 15. luvussa. Sitä on hyvä tutkia tarkasti ja antaa Sanan upota syvälle. Toinen raamatunkohta, jota kannattaa pohdiskella, löytyy Sefanjan kirjasta: Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. (Sef. 3:17).

Teksti: Toni mäkelä, Helsingin OPKOn opiskelijatyöntekijä
Juttu on julkaistu Arkin numerossa 4/2021. Tilaa Arkki ilmaiseksi

Jumala iloitsee ihmisestä, kertoo Sefanjan kirja. Ristillä voi nähdä, kuinka suurta hänen rakkautensa on. Benjamin Sandell on tiennyt tämän kaiken lapsesta saakka. Ilon ja rakkauden vastaanottaminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin tietäminen.

Isä heiluttaa heipat Aamokselle (5) ja Ellalle (1,5) päiväkodin ovella, hyppää autoon ja ottaa suunnan kohti Pietarsaarta. Benjamin Sandell ja hänen vaimonsa, Eva-Lina Sandell muuttivat hiljattain Helsingistä Vaasaan, koska kokivat Jumalan johdattavan niin. Eva-Lina sai lihatalo Snellmannilta työn laatupäällikkönä ja on viihtynyt hyvin.

– Perhearki pyörii mukavasti ja puitteet ovat tuntuneet annetuilta, Benjamin kertoo.

Hän on innostunut uusista haasteistaan Vaasan ja Pietarsaaren OPKOn opiskelijatyöntekijänä. Helsingin ruotsinkielisen Petrus-seurakunnan pastorin virkaakin hän hoitaa edelleen, tosin vain yhden päivän viikossa.

Nuorten kanssa tulee usein puhetta itsetuntoon, identiteettiin ja kutsumukseen liittyvistä asioista. Benjaminilla on näistä asioista tarina kerrottavanaan. Rukoilemme ensin, etteivät kauriit loiki ojista tielle, ja sitten hän saa puhua. Hands free – tietenkin.

Vakava peilikuva

Sanotaan, että on onnellista saada syntyä ja kasvaa uskovassa kodissa. Niin onkin, mutta jos ollaan oikein uskovaisia, omistautumisella voi lasten kannalta olla myös varjonsa. Vanhemman mieli voi olla täynnä hengellisiä huolenaiheita ja kirkollista kiirettä.

Benjamin on kiitollinen siitä, että hän tiesi jo lapsena olevansa Jumalan luoma ja rakastama.

– Minulla oli aina tietoisuus, että elämällä on suuri merkitys.

Jumalasuhteesta puuttui kuitenkin elävyys ja ilo. Ei hän sitä osannut tällä tavalla sanoittaa, koska ei sellaisista asioista puhuttu. Oikein uskominen ja oikein eläminen olivat niitä asioita, joista hänellä oli sanoja. Peilistä katsoi vastaan totinen poika.

– Minäkuvani ei ollut paras mahdollinen.

Lukupäätä hänellä riitti, mutta sisäinen motivaatio puuttui. Kerran hän purki turhautumistaan vastustamalla oppilaskunnan kokouksessa kahviautomaatin hankintaa lukiolle.

– Toiset oikein suuttuivat minulle, Benjamin muistelee, nyt jo hiukan huvittuneena.

Seistessään ylioppilaskuvassa ruusut käsissään hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä hän ryhtyisi lahjoillaan tekemään. Isä ehdotti oikeustieteellistä tiedekuntaa ja osti pojalleen pääsykoekirjatkin.

Benjamin kiitti ja jäi tuijottamaan pinoa.

– Ajattelin, että ei siitäkään tulisi mitään. Minusta tuntui, että olin luisunut sivuun kaikesta, millä oli merkitystä.

Kunnon poika

Ulospäin asiat näyttivät olevan mallillaan. Koti oli opettanut hyvät vuorovaikutustaidot ja kauniit käytöstavat.

– Sarkasmistani joku saattoi silti huomata, että en ollut onnellinen. En osannut elää syvässä suhteessa itseni, toisen ihmisen enkä Jumalan kanssa.

Usko merkitsi Benjaminille oikeaa tietoa ja oikean uskon puolustamista. Koulun väittelyissä hän puolusti terävästi kristillistä kantaa. Se oli helppoa, sillä hän tunsi Raamatun hyvin, mistä hän on vanhemmilleen kiitollinen.

– Minussa oli tuhlaajapojan vanhemman veljen kapinaa, sillä totuus ilman rakkautta synnyttää vihaa. Suhde Jumalan kanssa oli vaikea, vaikka minulla oli valtava kaipuu läheisyyteen hänen kanssaan.

Jumala oli kuin kuuma peruna, jota Benjamin toisaalta yritti lähestyä ja toisaalta pelkäsi: entä jos Jumalan kohtaaminen johtaisi elämään, jota ei voikaan itse hallita?

Juuri niin tapahtui.

 

Jeesustelija jakkaralla

Armeijassa kerrottiin, että eräässä tuvassa punkkasi uskovainen mies, joka oli noussut jakkaralle seisomaan ja sanonut: ”Jos joku haluaa oppia tuntemaan Jeesuksen, tervetuloa juttelemaan!”

– Ajattelin, että tuohon kaveriin haluan ehdottomasti tutustua.

Benjamin hakeutui keskustelemaan varusmiehen kanssa ja huomasi, että tämä ei ollut vain rohkea, vaan myös täynnä iloa. Hänen perustelunsa asioille eivät olleet aina viimeisen päälle teräviä, mutta Benjamin kuuli hänen puhuvan Jumalasta sellaisella lämmöllä, että hänen oli pakko katsoa itseään uusin silmin. Minkälainen ihminen hänestä tulisi, jos hän jatkaisi omaa älyn johdattamaa tietään? Uuden ystävän ilo herätti kateutta, mutta pahaksi leimattua tunnetta oli vaikea hyväksyä itsessään. Niinpä kateus kääntyi ärtymykseksi.

Benjaminin mieleen nousi lukiossa toiminut aktiivinen kristittyjen ryhmä. Niillä ”hihhuleilla” oli ollut jotain samanlaista iloa ja innokkuutta, mutta hän oli ollut liian ylpeä osallistuakseen sellaiseen. Jeesuksen tuhlaajapoikakertomuksesta alkoi nousta esille uusia sävyjä.

Minkälainen ihminen hänestä tulisi, jos hän jatkaisi omaa älyn johdattamaa tietään?

– Vanhemmalla veljellä oli ristiriitainen suhde isään. Toisaalta hän rakasti tätä ja toisaalta vihasi. Me ihmiset olemme taitavia tekemään suhteista vaikeita, vaikka kaipaamme kaikki läheisyyttä.

Pyrstöllään lattialla

Uudenmaan prikaatissa toimi vapaaehtoinen kristillinen ryhmä, joka järjesti vapaa-ajan tilaisuuksia ja vierailuita. Benjamin osallistui niihin ja näki sisintään kovertavan tyhjyyden koko ajan selvemmin. Eräässä rukoustilanteessa esirukoilija näki Benjaminin puolesta rukoillessaan kuvan muurista, jonka hän oli rakentanut itsensä ja Jumalan väliin.

– Esirukoilija sanoi, että Jumala haluaa murtaa sen muurin. Tämä kolahti syvälle.

Uudenvuodenaattona Benjamin uskaltautui mukaan ruotsinkielisten vapaakirkollisten leirille, jossa oli aiheena Pyhällä Hengellä täyttyminen. Saarnaaja kutsui eteen kaikki, jotka halusivat täyttyä Pyhällä Hengellä.

– En ollut koskaan kuullut, mitä se voisi tarkoittaa. Menin kuitenkin eteen.

Benjamin putosi lattialle ja hänen sydämeensä alkoi virrata ihmeellistä, ennen kokematonta rakkautta. Myöhemmin hän on ajatellut tapahtumaa Roomalaiskirjeen valossa. Siellä on luvattu, että Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta (Room. 5:5). Hengellisestä totuudesta tuli koettua todellisuutta.

– Tämä kokemus muutti koko elämäni. Nyt en vain tiennyt, että Jumala rakastaa minua ja elämälläni on merkitystä. Minusta myös tuntui siltä!

Monta kuukautta Benjamin hiihteli pilvissä ja oli niin iloinen, että hänen oli vaikea olla purskahtamatta nauramaan. Ympärillä elävät ihmiset huomasivat hymyn lisäksi arkista muutosta.

– Minä jopa tyhjensin vapaaehtoisesti tiskikoneen!

 

Häpeästä luottamukseen

Benjamin puhuu ihmisestä vuotavana astiana, joka tarvitsee Pyhällä Hengellä täyttymistä aina uudelleen. Onneksi Jumala on koko ajan valmis puhumaan rakkauttaan, täyttämään ilollaan ja vakuuttamaan lujasta kalliosta jalkojemme alla.

Vähitellen rakkaus on juurtunut uudeksi identiteetiksi ja uudenlaiseksi tavaksi kohdata ihmiset sydämeltä sydämelle, ei vain ajatuksesta ajatukseen.

– Jos Jumala todella pitää minusta niin paljon kuin Raamattu vakuuttaa, minäkin saan pitää itsestäni.

Benjamin puhuu ihmisestä vuotavana astiana, joka tarvitsee Pyhällä Hengellä täyttymistä aina uudelleen.

Elävä ja rakkauden täyttämä jumalasuhde on vaikuttanut paljon siihen, mitä Benjamin pitää elämässään mahdollisena. Epäonnistumisen pelko on vähän helpottanut ja itseluottamus alkanut kasvaa.

Benjamin ei oikein meinaa pysyä nahoissaan kertoessaan, miten koko elämä on saanut uudet värit. Itsestä pitäminen on tehnyt hänestä myös armollisemman toisia kohtaan, eikä hän enää koe olevansa vastuussa koko maailman asioista. Kiusauksiakaan hän ei häpeä niin paljon kuin ennen.

– Kaikki asiat löytävät paikkansa Jumalan suunnitelmassa. Voin olla kiitollinen jokaisesta elämänalueesta, vaikka kamppailua riittää.

Kirkkokin voi kukoistaa

Kokemus radikaalista muutoksesta on saanut Benjaminin katsomaan toiveikkaista muiden ihmisten lisäksi myös kirkkoa. Hän on synnyttänyt suomenruotsalaiseen nuoreen seurakuntaelämään Transform-koulutuksen, joka tähtää opetuslapsena kasvamiseen ja seurakunnan uudistumiseen.

Anglikaanikirkon kuvioissa Sheffieldissä hän näki omin silmin sen, minkä moni muukin on sanonut ääneen. Jumala toimii suhteiden kautta, ja siksi kirkon suuri kysymys on luoda yhteisöjä, joissa ihmiset voivat elää kokonaisvaltaista elämää itsensä, lähimmäistensä ja Jumalan kanssa. Kun tämä toteutuu, ihmisiä alkaa tulla uskoon.

Teksti: Danielle Miettinen
Kuvat: Ilkka Kontturi
Juttu on julkaistu Arkin numerossa 4/2021. Tilaa Arkki ilmaiseksi

****

Näe itsesi Jumalan silmin

Tunnetko arvosi? Lue poimintoja OPKOn julkaisemasta 3T-kirjasta.
 

Raamatun luomiskertomuksessa kuvataan kauniisti ihmisen arvoa. Sen jälkeen, kun Jumala oli luonut kuun ja tähdet, tultiin luomistyön kliimaksiin – ihmisen luomiseen. Ihminen on Jumalan luomistyön kruununjalokivi. ‒ ‒ Luomisen aamussa saamamme syvin kutsumus elää rakastettuna ihmisenä ja Jumalan ainutlaatuisena kuvana ei ole muuttunut mihinkään. Jumalalla on hyvä tahto jokaista ihmistä kohtaan, ja hän tahtoo käyttää jokaista meitä rakentamaan maailmaa, jossa vallitsee rakkaus, oikeudenmukaisuus ja rauha.

***

Raamattu antaa realistisen kuvan elämästä. Uskova ihminen on samanaikaisesti sekä syntinen että vanhurskas (simul iustus et peccator) (Room. 3:23,26). ‒ ‒ Itsensä rakastaminen syntisenä ja keskeneräisenä on mahdollista sen kautta, että ihminen näkee itsensä sellaisena kuin Jumala hänet näkee: hyväksyttynä, rakastettuna ja ainutlaatuisena kaikesta rikkinäisyydestä huolimatta.

***

Kristityn kasvu on samanaikaisesti oman turmeltuneisuutensa ymmärtämistä ja juurtumista Kristuksen armoon ja rakkauteen. Uusi ja vanha ihminen tahtovat usein eri asioita. Taistelu hyvän ja pahan – vanhan ja uuden ihmisen – välillä jatkuu loppuun asti (Gal. 5:16‒25). Kannamme sisällämme ristiriitaisuuksia koko elämämme ajan. Taisteluista, kompuroinnista ja lankeemuksista huolimatta kristityn syvin identiteetti ei ole syntisyys, vaan se, että hän on armahdettu ja rakastettu syntinen. Takapenkillä on aina matkustaja, vanha ihminen (Room. 7:15‒25), mutta pidä huolta siitä, ettei se pääse ohjauspyörän taakse.

***

Ihmisellä on joka päivä mahdollisuus luoda uusia merkityksiä ja katsoa elämänsä tarinaa Jumalan silmin. Raamattu kertoo meille, miten syntiinlangennut ihminen voi päästä jälleen Luojansa yhteyteen ja löytää itsensä. Identiteettimme perusta on se, että olemme rakastettuja Jumalan lapsia. Koska elämme armoliitossa, jonka merkkeinä ovat armonvälineet, Sana, kaste ja ehtoollinen, meidän ei tule milloinkaan epäillä olemuksemme ydintä. Olet Jumalan rakas lapsi.

Tilaa 3T joululahjahintaan

 

Millainen on Jumala, johon sanot luottavasi? Mistä voit tietää, mitä uskosta seuraa? Jumalan ominaisuudet ovat uskon ytimessä. Siksi on olennaista kysyä, miten Jumalaa voi oppia tuntemaan.

Jos sinua pyydetään kuvailemaan itsellesi tärkeää ihmistä, mitä kerrot hänestä ensimmäiseksi? Mainitsetko, että hän on 178 senttimetriä pitkä, hänellä on vihertävät silmät, ruskeat hiukset ja nuorekas pukeutumistyyli? Vai kerrotko ennemmin, että ystäväsi on lämminsydäminen, fiksu ja osallistuu vapaaehtoistyöhön?

Uskon, että suurinta osaa meistä kiinnostaa enemmän jälkimmäisen kaltainen tieto. Myös Jumalan ja ihmisen suhteen kannalta on oleellisinta tietää, millainen Jumala on luonteeltaan, mitä Hän on tehnyt, mitä Hän tekee ja mitä Hän tahtoo.

Me opimme tuntemaan Jumalaa, kun opimme tuntemaan Jeesusta – ja toisin päin.

Uskomme keskiössä ei siis ole esimerkiksi se, miltä Jeesus näytti, miten hän pukeutui ja millaisissa taloissa hänen aikanaan asuttiin. Tällaiset tiedot voivat avata meille joitakin uusia ajatuksia, mutta on elintärkeää olla jämähtämättä vain tällaisiin näkökulmiin. Meitä kaikkia kutsutaan Jumalan Pojan tuntemiseen ja kasvamaan kiinni Häneen (Ef. 4:13–15) sekä kulkemaan Isän luokse Jeesuksen kautta. Hän on tie, totuus ja elämä (Joh. 14:6). Jumala haluaa, että kaikki pelastuisivat ja oppisivat tuntemaan totuuden (1. Tim. 2:3–4). Siis totuuden, ei vain yksittäisiä historiallisia faktoja. Mikä uskomattoman upea ja käsittämätön asia!

Miten voimme oppia tuntemaan Jumalan? Kysymykseen voi vastata ainakin seuraavasti. Me opimme tuntemaan Jumalaa, kun opimme tuntemaan Jeesusta – ja toisin päin. Varmasti näin on myös Pyhän Hengen kohdalla. Jumalan sana, Raamattu, on tärkein lähde, jonka kautta opimme tuntemaan Häntä. Raamatun ahmiminen, lukeminen, opiskeleminen ja mietiskely kasvattavat ymmärrystämme ja tietoamme. Raamatussa Jumala toden totta kertoo meille luonteestaan (pyhyys, rakkaus, totuus), tahdostaan (hyvyys, pelastus) ja kaikesta, mitä Hän on tehnyt ja mitä Hän tänäänkin tekee ihmisten elämissä.

Tämän lisäksi Jumala on antanut meille myös muita Hänen tuntemistaan tukevia lähteitä, kuten lähimmäisemme, seurakunnan, rukouksen ja kirkon opetuksen perinteen. Jumalan tuntemista ei siis tarvitse puristaa itsestä yksin pimeässä kammiossa Raamattu kädessä. Omaan uskon kammioon kannattaa päästää muitakin pohtimaan millainen Jumala on. Jumala on luonut meidät elämään yhteydessä Häneen ja toisiimme, jolloin uskokin avautuu yhteyden kautta.

Kannustan sinua jakamaan muille mitä olet oppinut Jumalasta! Voit vaikka Raamattua lukiessa ja rukoillessa laittaa viestillä ystävällesi jonkin itsellesi kirkastuneen uuden ajatuksen. Näin voimme yhdessä oppia lisää Jumalan luonteesta, tahdosta ja teoista.

Onko väärin, että minusta ei tunnu miltään, ja mitä jos kadehdin muiden kokemuksia?

Jumalan tuntemisen kohdalla on toki tärkeää tiedostaa eräs inhimillisiäkin suhteitamme sitova lainalaisuus: emme voi tuntea toista täysin, vaikka siihen onkin hyvä pyrkiä. En esimerkiksi uskalla väittää, että tunnen parhaan ystäväni läpikotaisin. Tällöinhän tuntisin ystäväni jokaista pienintäkin ajatusta myöten. Joudun toteamaan, että näin ei ole (ja Herralle kiitos siitä!). Jumalan tuntemisen kohdalla huomaamme saman inhimillisen vajavuutemme. Emme voi mahduttaa kaikkivaltiasta päämme sisään ja juuri siksi tarvitsemme uskoa. Uskossa tunnemme totuuden ja luotamme kaikkeen, mitä Jumala kertoo meille itsestään.

* * *

Jumala ja tunteet

Kun haluamme oppia tuntemaan Jumalaa paremmin, katseemme saattaa kohdistua kokemuksiin. Tunnenko Jumalaa tarpeeksi, jos tuntuu siltä, että uskonelämä ei tunnu oikein miltään? Onko väärin, että minusta ei tunnu miltään, ja mitä jos kadehdin muiden kokemuksia? Kokemukset Jumalan läsnäolosta voivat kieltämättä olla ihmiselle merkittäviä, mutta onneksi ne eivät ole uskon mittari. Uskomme on varmalla perustalla, kun se on juurtunut Jumalan sanaan, Raamattuun, joka on muuttumaton. Tämä on varmempi perusta kuin meidän kokemuksemme. Tällöin meitä eivät herkästi heittele myöskään opin erilaiset tuulet.

Toisaalta meidän ei pidä karttaa kokemuksia, vaan voimme suhtautua niihin vapaudesta ja rauhasta käsin – Jumalan Sana pitää paikkansa kaikesta huolimatta. Muiden ihmisten kokemuksia ajatellessa on hyödyllistä kääntyä Jumalan puoleen. Voimme kiittää Jumalaa siitä, että Hän on toiminut jonkun toisen elämässä hänelle merkityksellisellä tavalla ja pyytää luottamusta Hänen lupauksiinsa. Samalla voimme rukouksessa liittyä Psalmin kirjoittajan sanoihin: ”Herra, sinä tiedät, mitä minä kaipaan, huokaukseni ovat tulleet sinun korviisi” (Ps. 38:10) ja luottaa siihen, että hyvä Herramme tietää kaipauksemme ja tarpeemme.

Teksti: Tenho Rajala, Tampereen OPKOn opiskelijatyöntekijä
Juttu on julkaistu Arkin numerossa 3/2021. Tilaa Arkki ilmaiseksi

Lisää blogeja

Arkin toimitus
Ruumiin ylösnousemus. Voitto kuolemasta, synnistä ja Saatanasta. Uuden ihmissuvun alku. Uskomme perustus, josta apostoli Paavali lausui näin: "Mutta ellei...
Arkin toimitus
Johannes teki avuliaan tilannearvion jo pian Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Hän päätti evankeliuminsa rehellisiin sanoihin (Joh. 21:25): ”Paljon muutakin...
Arkin toimitus
”Jeesuksen kanssa elämä ei ole tylsää” Kuopion OPKOn varapuheenjohtaja Minttu Kangosjärvi, 24, saa uskosta iloa, turvaa ja rauhaa. Viimeisin...
Arkin toimitus
Maailmanmeno on kuin kristillisen kirkon alkutaipaleelta. Seurakunnat elivät silloin Rooman valtakunnan varjoissa. Paineiden keskellä kristityillä...
Arkin toimitus
Kristinusko ei ole jokin aate tai perustu toiveajatteluun. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ovat näistä kaksi erittäin keskeistä tapahtumaa. Tämä kirjoitus...
Arkin toimitus
Varhaiset kristityt uskoivat ja opettivat Jeesuksen nousseen kuolleista hänen ristinkuolemansa jälkeen. Vaikka nykyisin niin väitettäisiinkin, ylösnousemusta...
Arkin toimitus
Jumala on taivaan Isä. Ja samalla tavalla kuin meidän maalliset isämme, hän tykkää antaa lahjoja ja muuta hyvää meille, lapsilleen. Jumalasta kun on kyse,...