Blogit

Blogit

Tällä sivulla julkaisemme mm. OPKOn Arkki-lehden artikkeleita, työntekijöidemme ja opiskelijoiden kirjoituksia. 

– Kristittyjen yhteys on valinta, sanoo Lontoossa uskoon tullut Mari Turunen. Hänen pienryhmänsä löysi rukouksessa tien thaihieromoiden oville.

Mari Turunen astuu sisään hämyiseen thaihieromoon. Häntä ajaa sama välittämisen halu kuin jo parikymppisenä opiskelijana Lontoon kaduilla. Mari tietää, että näitä hierojia kuljetetaan ympäri Suomea ja jopa Eurooppaa. Siksi oven takana voi olla tällä kertaa kuka tahansa.

Vastassa on hämmentynyt nainen. Hän ei tiedä, kuka hymyilevä vieras on. Mari ojentaa pienen lahjan ja esittelee itsensä. Alkaa keskustelu, joka muuttaa kumpaakin.

Miten Mari päätyi lahtelaisen thaihieromon ovelle? Vastausta pitää lähteä hakemaan merten takaa Lontoosta.

Jäppilästä Lontooseen

Tapaan sanavalmiin Mari Turusen, 40, Lahdessa, joka on hänen kotikaupunkinsa.

– Voitais ottaa kuvat siinä graffitiseinää vasten. Olen ajatellut kuvata lapseni siinä, mutta he eivät ole vielä suostuneet, Mari nauraa.

Lähetysyhdistys Kylväjän viestintäpäällikkönä toimiva Mari on ollut mukana erilaisissa kristittyjen pienryhmissä noin kaksikymmentä vuotta. Hän istuu myös Evankelistapäivien johtokunnassa. Tie kristillisiin kuvioihin ei kuitenkaan ollut itsestään selvä.

Jäppilästä kotoisin oleva duunariperheen tyttö jäi riparin jälkeen seurakuntaan, sillä hän halusi auttaa. Seurakunnassa oli kummilapsitoimintaa, jonka kautta hän sai vammaisen kummilapsen Virosta.

– Mulla oli vahva oikeudenmukaisuuden eetos ja halu parantaa maailmaa. Evankeliumia en vielä ymmärtänyt, mutta halusin tehdä hyvää.

Lukion jälkeen Mari halusi nähdä maailmaa ja päätyi töihin Lontooseen. Ennen lähtöä hän löysi Monin tavoin maailmalle -kirjan, jossa oli otsikko Seurakuntia maailmalla. Sen alla luki OPKO/Timo Keskitalo.

Spontaani nainen tarttui hetken mielijohteesta puhelimeen.

– Ajattelin kysyä, että onkos siellä sellainen meininki kuin elokuvissa, gospelkuorot ja kaikki. Puheluuni ei kuitenkaan vastattu.

Yllättävä yhteydenotto

Lontoossa ollessaan Mari sai puhelun Timolta.

Kaupunki oli tarjonnut uutta ajateltavaa, eikä seurakuntakuvio enää innostanut. 

– Olin jo unohtanut asian, mutta lupasin lopulta mennä tutustumaan. 

Uudessa kotikaupungissa tuhannet ihmiset nukkuivat kaduilla pahvinpalojen päällä.

– Maalaistyttöä Jäppilästä alkoi kuumottaa, että miksi kukaan ei tee mitään. Hämmästelin seurakunnassa katujen kodittomia. Sanoin, että Suomessa kirkko sentään tekee diakoniatyötä.

Vanha ja viisas seurakunnan työntekijä Simon otti Marin lämpimästi vastaan. 

– Hän ei hämmentynyt vaan sanoi, että kyllä seurakunnassa aina käsiä ja jalkoja tarvitaan.

Mari ohjattiin auttamaan nuorten ja katulasten kahvilaan.

Simon kiitteli Marin halua palvella ja kysyi, saisivatko he myös palvella Maria.

– Hän kutsui minut Alfa-kurssille.

Mari ei tiennyt, mikä Alfa-kurssi on. Hän ilmoitti olevansa tarjoilijana iltavuorossa, eikä pääsisi mukaan. Asia ei ollutkaan sillä selvä, sillä tämä ryhmä kokoontui päiväsaikaan, oli Simon ilmoittanut pilke silmäkulmassa.

– Minulla meni jauhot suuhun. Seurakuntalaiset olivat olleet minulle niin ystävällisiä, että lupauduin mukaan. Yksi kerta, sitten olemme sujut, ajattelin.

Jumalan ministeri

Kokoontumispaikkana oli homeelta haiseva ikkunaton kellari. Mukana oli Marin lisäksi vain muutama eläkeläinen. Ylistyslaulujen veisuu oli epävireistä.

Simon alkoi puhua siitä, kuka Jeesus on. Hän näytti kaavion, jossa verrattiin Uuden testamentin tekstien luotettavuutta muihin sen ajan tekstien luotettavuuteen. Ero oli valtava.

– Tajuntani räjähti. Siihen mennessä en ollut suhtautunut Raamattuun vakavasti. Tämän jälkeen istuin kuin tatti jokaisessa tapaamisessa.

Alfa-kurssin jälkeen nuortenillan rukoushetkessä Mari koki tulleensa t-risteykseen. Jeesukselle olisi vastattava kyllä tai ei.

– Jeesus, ota mun elämä, sanoin hiljaa mielessäni.

Samalla hetkellä Mari kuuli nuorisopastorin rukoilevan: “I will give you my ministry”. Annan sinulle palvelutehtävän. Hän ymmärsi, että itse Jumala puhui hänelle toisen kautta.

– En vain tiennyt, mitä ministry tarkoittaa. Ajattelin, että minusta tulee Jumalan ministeri. Päättelin, että varmaan piispa, kuinka siistiä! Mari nauraa.

Osa yhteisöä

Uskoontulosta asti seurakunta ja pienryhmät ovat olleet Marille tärkeitä. Lahdessa hän osallistuu perheensä kanssa Kohtaamispaikka-jumalanpalvelusyhteisön toimintaan.

Kun sinkkuopiskelijasta tulee vanhempi ja ympärillä alkaa pyöriä perhearki, todella moni asia muuttuu. Silloin liikkeelle lähteminen ei ole enää itsestään selvää. Mari ymmärtää sen.

– Kristittyjen yhteys on valinta. Saan tehdä sen kuunnelleen omia ja perheeni tarpeita. 

Mari huomauttaa, että Jeesuksen seuraamisessa ei ole montaa pakollista asiaa, mutta moni on hyväksi.

– Säännöllinen urheilu tekee hyvää. En kuitenkaan aina halua lähteä treenaamaan. En myös väkisin väännä, että jokaisen pitäisi olla pienryhmässä. Tiedän kuitenkin ihmisiä, jotka antaisivat kultakimpaleen omasta pienryhmästä. Toisten avulla voin löytää aarteita, joita en muuten löytäisi. 

Luottamus kunniaan

Luottamus on pienryhmässä ehdoton juttu. Se luo turvallisuutta ryhmäläisten välille.

– Kun yksi ihminen rikkoo luottamuksen, se on mennyt kaikilta. Luottamuksen periaate pitää puhua auki. Se, mitä ryhmässä puhutaan, on tarkoitettu vain läsnäolijoille. Sitä ei jaeta edes rukousaiheeksi kenellekään, mikä on valitettavan yleistä, Mari huokaa.

Asenne toisiin ihmisiin on myös usein esteenä seurakuntaan osallistumiselle.

– Moni ajattelee, että vika on muissa, ne on niin urpoja. Tai vika on seurakunnassa, sitä ei osata johtaa.

Hyvin käy sille, joka huomaa, että palikat ovat omassa päässä väärässä järjestyksessä.

Myös uskonelämän suorittaminen saa seurakunnassa elämisen maistumaan puulta.

– Ei ole ihme, ettei suorittajaa nappaa istua raamattupiirissä tai palvella palvelutiimissä. Silloin auttaa ymmärrys siitä, että yhteys toisiin kristittyihin ei ole suoritus, Mari kiteyttää.

Kun pienryhmä tulee tiensä päähän, se pitää uskaltaa lopettaa.

– Lopettaminen ei tarkoita irtisanoutumista ihmisistä, mutta joskus asiat tulevat elinkaarensa päähän. Silloin on hyvä kuulostella, mitä minä tai me tarvitsemme juuri nyt.

Valoa thaihieromoihin

Palaamme thaihieromon ovelle. Sinne Marin vei yhteys uskoviin, jotka kokivat ihmiskaupan vastaisen työn tärkeäksi. Tämä tiimi on ollut Marin parhaita pienryhmiä. 

– Aluksi me vain söimme yhdessä ja rukoilimme. Se oli tosi hyvä, koska emme tunteneet toisiamme.

Tiimiläisiä yhdisti huoli erotiikkaliikkeiden ja thaihieromoiden naisista. He tuumivat, voisiko hieromoiden naisia käydä tapaamassa. Pian oltiin jo ovilla, ja syntyi valtakunnallinen järjestö V.A.L.O. – ei orjuudelle, johon myös Lahden tiimi kuului. 

Oven taakse meneminen tietenkin jännitti. Edessä oli tuntematon maa.

– Tavoitteemme oli kohdata heitä ja viestittää, että olette ihmisiä, ette objekteja. Oli aika stydiä silloin, kun viesti meni läpi.

Mari tietää, että kaikki thaihieromot eivät tarjoa seksipalveluita, mutta niiden työntekijät ovat haavoittuvassa asemassa ja voivat olla alttiita ihmiskaupalle. 

Ensin ryhmäläiset tekivät kohtaamistyötä satunnaisesti, myöhemmin muutaman viikon välein.

– Meillä oli aina kalenterissa Valon kierros, Mari hymyilee. 

Thainainen ei itke

Eräällä thainaisella ei ollut koskaan kiire, vaan hän keskusteli mielellään tiimiläisten kanssa. Yhdellä kerralla häntä alkoi itkettää, mutta hän sai pidettyä itsensä kasassa – thainaiset eivät voi itkeä. Kulttuuriin kuuluu, että heidän täytyy säilyttää kasvonsa.

Hän sanoi tietävänsä olevansa tosi paha nainen, mutta hänen on pakko lähettää rahaa sukulaisilleen. “Ei ole muuta keinoa.” Silloin yksi tiimiläisistä sanoi hänelle: ”Tiedätkö, että toimme sinulle lahjan, koska pian vietetään meidän Kuninkaamme syntymäpäivää. Maan päällä ollessaan hän vietti aikaa sinun kaltaistesi naisten kanssa.”

Seuraavalla kerralla tiimiläiset ehdottivat tapaamista kahvilassa. Nainen ihmetteli, että he olivat valmiit esiintymään julkisesti hänen kaltaisensa kanssa. Kun kaikille sopiva päivä vihdoin löytyi, se osoittautui naisen syntymäpäiväksi. 

– Tajusimme, että Jeesus oli meidän mukana ovilla. Ja kaikki alkoi siitä, että aloimme kasata tiimiä syömällä yhdessä.

Valon tiimi on ollut erityinen Marin pienryhmien joukossa.

– Meillä oli tehtävä. Uskovaisista tulee helposti etiikan ja opin vartijoita. Mission kadotessa pienistä asioista tulee suuria. Pyörimme omissa ympyröissämme ja alamme kähistä keskenämme.

Kiitos, Simon!

Kuusi vuotta oman Alfa-kurssinsa jälkeen Mari teki mykistävän oivalluksen. Hän oli ollut kurssinsa ainoa kurssilainen. Muut osallistujat olivat kaksi pelastusarmeijan työntekijää ja kaksi kirkolla vapaaehtoistyötä tekevää intialaisrouvaa. He olivat mukana kurssilla tiimiläisinä.

– Ne tekivät sen kurssin minulle! Sen takia ne olivat niin innostuneita kaikesta, mitä rallienglannillani änkytin. 

Osallistuessaan Lontoossa järjestettyyn Alfa-konferenssiin, Mari päätti etsiä käsiinsä kurssin vetäjänä olleen Simonin.

– Kiitin häntä siitä, että hän oli ollut uskollinen tehtävässään.

 

Teksti ja valokuvat: Ilkka Kontturi

Juttu on julkaistu Arkki-lehden numerossa 3/2020. Tilaa Arkki ilmaiseksi. 

 

Mitäs uutta OPKOssa on meneillään? Tätä työmme ystävät ja toisten yhteisöjen työntekijät aina välillä utelevat minulta. Mikä olisi hovikelpoinen vastaus tuohon tuiki tärkeään kysymykseen?

Onko niin, että uusien asioiden tekeminen on elinvoimaisuuden ja uskottavuuden merkki? Jos minulla ei ole mitään uutuutta kerrottavana, junnaako OPKO paikoillaan kuin kuravelliin juuttunut bussi?
Hengellisten järjestöjen ja seurakuntien suurin haaste ei sittenkään ole ideoiden tai uusien tuotteiden puute, vaan kyvyttömyys keskittyä. Vain silloin, kun uskallamme sanoa sadalle hyvälle asialle ”ei”, voimme sanoa kaikkein tärkeimmälle ”kyllä”.

OPKOn suurin haaste on kulkea pitkäjänteisesti yhteen ja samaan suuntaan: kertoa Jeesuksesta, opettaa Raamattua ja varustaa vastuunkantajia. Agenda on ihan sama kuin aina ennenkin. Kuulostaako vanhan jauhamiselta? Haaste onkin tässä: miten tehdä vanhat asiat rohkeasti, raikkaasti ja Pyhän Hengen voimassa.

Kasvavat seurakunnat keskittyvät uskonelämän perusasioihin. Ne eivät kyllästy puhumaan samoista asioista uudestaan ja uudestaan. Tällainen oli myös apostoli Paavalin asenne (Fil 3:1): ”Veljeni, iloitkaa siis Herrassa! Minä en kyllästy kirjoittamaan teille yhä uudestaan samoista asioista…”

Ei kyllästytä mekään siihen samaan vanhaan Raamattuun ja ristin evankeliumiin! Niillä pärjäämme vähän vaikeampinakin aikoina.

Siunattua syksyä ja varjelusta Sinulle!

Ps. Tässä lehdessä puhutaan paljon pienryhmistä. Kuulutko sinä johonkin raamattupiiriin, lukupiiriin tai rukousryhmään? Jos et kuulu, ei hätää! Ota yhteyttä seurakunnan tai järjestön työntekijään ja kysele vaihtoehdoista. Niitä on monia! Tai ehkä voit aloittaa jotakin aivan uutta.

Jussi Miettinen
OPKOn pääsihteeri


Lue juttu Pienryhmät vei valon thaihieromoiden oville

Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 432020. Tilaa Arkki ilmaiseksi
 

Tuoreimman tutkimuksen mukaan 15–24-vuotiaista suomalaisista nuorista miehistä 32 prosenttia sanoo uskovansa Jumalaan. Se on kahta prosenttia vaille yhtä suuri osuus kuin eläkeikäisillä miehillä Suomessa (34%). Ero työikäisten miesten ikäluokkiin nähden on jopa kymmenen prosenttiyksikköä suurempi. Nuorista naisista vain 26 prosenttia vastasi samoin. Se taas on alle puolet eläkeikäisten naisten osuudesta (58%).

Miksi juuri nuoret miehet pomppaavat esiin tilastoissa? Tutkijoiden mukaan osa ilmiöstä selittyy sillä, että rippikoulun ja seurakuntanuoriajan läheisyys aiheuttaa yleensä nuorten ikäluokan suuremman uskonnollisuuden. Seurakunnissa on pitkään puhuttu miesvajeesta, joten ero sukupuolissa nuorten miesten suuntaan on uusi ilmiö, jolle kaiketi vielä etsitään selityksiä.

Siispä spekuloidaan!

Yksi syy voi löytyä kurkistamalla YouTubeen. Sen parissa aikaansa viettävä näet huomaa ainakin, että uusateismi on päivänpolttavana liikkeenä menneen talven lumia. Google Trends kertoo lisäksi, että Sam Harris ja Richard Dawkins eivät enää niin paljon kansaa kiinnosta kuin aiemmin. 

Onko jotain sitten tullut uusateismin sijaan? Ainakin kaksi ilmiötä nousevat kiinnostavina mieleen. Ne ovat politiikan sukupuolittuminen ja kanadalainen psykologian professori Jordan Peterson. Suomi ja muut Pohjoismaat ovat niiden maiden joukossa, joissa Peterson on Googlen hakutulosten mukaan ollut suosionsa huipulla viimeisen viiden vuoden ajalta. Raamatusta omintakeisesti luennoiva Peterson on saanut monet kollegansa ja kuuntelijansa kiinnostumaan uskosta, kuten kiertueensa juutalaistaustaisen juontajan Dave Rubinin.

Peterson monen muun tavoin taas liittyy siihen ilmiöön, että moniin länsimaihin näyttäisi revenneen railo nuorten naisten ja nuorten miesten poliittisille näkemyksille. Nuorimpien ikäluokkien miehet ovat karkeasti sanoen oikeistolaisempia ja konservatiivisempia. Naiset taas ovat vihreämpiä ja vasemmistolaisempia.

Niin politiikka kuin Petersonkin ovat heijastuneet monin tavoin uskonnollisuuteen, olipa se toivottavaa tai ei. Kristittyinä tällaisia kehityksiä ei tule jättää huomiotta ja arviotta.
Kun siis maallistuminen etenee, se ei suinkaan tarkoita yksinkertaisesti ateismia. Sen sijaan uskonnollinen monimuotoisuus ja avoimuus lisääntyy ja yllättäviä tilaisuuksia evankeliumille aukenee.

Lähde: Hanna Salomäki, ”Kirkon ja kristinuskon asema Suomessa 2020–2030-luvuilla”, Iustitia 36 (2019): 102-118


Miikka Niiranen
Kirjoittaja on Veritas Forum Finlandin koordinaattori ja Tampereen OPKOn opiskelijatyöntekijä
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 2/2020

Terveydenhoitajaksi opiskeleva Katri Lemetyinen, 20, vietti pari kuukautta vapaaehtoistyössä orpokodissa Keniassa.

Katri, miksi halusit vapaaehtoistyöhön juuri Afrikkaan?
Olin vapaaehtoisena orpokodissa Keniassa Migorin kaupungissa lähellä Viktoriajärveä. Olin siellä seitsemän viikkoa viime marras-joulukuussa.
Koen, että Jumala on kutsunut minut tekemään työtä lasten ja perheiden parissa. Sydämelläni ovat erityisesti orvot ja hylätyt lapset, jotka eivät ole saaneet kokea rakkautta. Olen kantanut jo pitkään Jumalan antamaa unelmaa työstä Afrikan orpolasten parissa.

Mitä opit lapsilta?
Sen, että onnellisena voi elää olosuhteista riippumatta. Opin myös rakastamaan ja palvelemaan ja olemaan herkkä ja haavoittuvainen.

Mitä opit Jumalasta tuon matkan aikana?
Tajusin matkalla monta kertaa, kuinka riippuvainen olen Jumalasta, ja etten itsessäni riitä mihinkään. Opin myös sen, että Jumala oikeasti toimii kauttani myös tilanteissa, joissa tunnen itseni turhaksi ja työni merkityksettömäksi.

Miten Afrikan kokemukset ovat vaikuttaneet elämääsi?
Monet ovat kysyneet, onko sydämestäni nyt yksi pala Afrikassa. Olenkin vastannut, että se taisi olla siellä jo valmiiksi. Afrikka ja sen orpolapset ovat jatkuvasti ajatuksissani ja rukouksissani. Minulla on kova ikävä niitä lapsia, joihin sain tutustua ja joille sain osoittaa rakkautta.

Eräänä iltapäivänä istuin ahtaassa orpokodin käytävässä noin 15 lapsen kanssa paossa sadetta, enkä olisi jaksanut yhtään mitään. Olin aivan poikki ja lisäksi väsynyt siihen, että kaikki lapset halusivat saada minulta huomiota. Siinä hetkessä mieleeni nousivat Hillsongin Hosanna-kappaleen sanat: ”Sydämeni paranna, silmät avaa näkemään sun tekosi. Rakastamaan opeta, niin kuin rakastit. Tahdon tehdä tahtosi, kaiken antaa elämään sun kutsussa…” Tajusin, että ei Jeesuskaan olisi jättänyt niitä lapsia yksin, vaan olisi rakastanut kaikesta huolimatta.

Katri Lemetyinen
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 2/2020

Lisää blogeja

Arkin toimitus
Tellus-planeetan viime kuukaudet ovat olleet kuin Hollywoodista. Koronan iskettyä OPKOssa otettiin digikolmiloikka. Verkossa on pidetty...
Arkin toimitus
Vielä pari kuukautta sitten päiväni täyttyivät opiskelutehtävistä, projekteista, harrastuksista ja ystävien tapaamisesta. Hartaushetket saattoivat...
Arkin toimitus
Apostoli Paavalin aikana elänyt roomalainen filosofi Seneca nuorempi kirjoitti teoksen kaitselmuksesta eli jumalallisesta johdatuksesta. De Providentia...
Arkin toimitus
Kun kysyin työtoveriltani Hanna-Maija Kukkohovilta, 29, saisinko haastatella häntä johdatuksesta, vastaus tuli saman tien. Hymy ja tuikkivat silmät kertoivat,...
Arkin toimitus
Vuosittaisen Disciple-konferenssin aluksi pidämme rukoushetkeä tapahtuman puolesta. On tammikuun loppu. Mukana on toinen tapahtuman pääpuhujista, britti Lee...
Arkin toimitus
Keski-Aasiassa yli 20 vuotta työskennellyt Liisa Kingma menehtyi sairauden seurauksena joulupäivänä 25. joulukuuta 2019. Liisa Kingma,...
Arkin toimitus
Hararin maailmankuva ei ole kristillinen ja siitä on hyvä olla tietoinen. Esimerkiksi kirjassaan Homo Deus Harari kuvaa hurjasti ihmiskunnan nousua Jumalan...