Blogit

Blogit

Tällä sivulla julkaisemme mm. OPKOn Arkki-lehden artikkeleita, työntekijöidemme ja opiskelijoiden kirjoituksia. 

Maailman laajimmalle levinnyt kristillinen opiskelijajärjestö IFES julkaisi marraskuussa kansainvälisen tutkimuksen, jossa selvitettiin opiskelijaikäisten maailmaa muokkaavia globaaleja kysymyksiä (IFES Global Trends Report, pdf-tiedosto avautuu uuteen ikkunaan).

Tutkimuksessa pohdittiin myös sitä, miten nämä kysymykset tulisi ottaa huomioon, kun suunnitellaan kristillistä opiskelijatyötä.

Tutkimuksen kohteena olivat sukupolvi Y (syntyneet vuosina 1984–1998) ja Z (syntyneet vuosina 1999–2015). Aineistoa oli kerätty 120 maasta. Raportti oli mielenkiintoinen ja muistutti, ettei kristillistä opiskelija- ja koululaistyötä voi tehdä eikä kehittää tuntematta nuoria ja heidän kysymyksiään.

Mitä nämä nuorten globaalit kysymykset sitten olivat? Tutkijat olivat löytäneet niitä 11 kappaletta: liberalismin nousu, korruptio, mielenterveysongelmat, maahanmuutto, ympäristökysymykset, koulutuksen muuttuminen, vainot, kirkon pirstaloituminen, islamin leviäminen ja naisiin kohdistuva väkivalta. Nämä kysymykset siis koskettavat eniten meidän aikamme nuoria ja heidän maailmaansa. Luonnollisesti eri maissa ja maanosissa trendit painottuivat eri tavoin.

Tutkimuksen johtopäätökset ravistelivat. Nyt nuoret eivät kysy onko kristinusko totta, vaan toimiiko se. Nuoret myös epäilevät vallanpitäjien kykyä ja tahtoa ratkaista maailman ongelmia. Heille eivät enää riitä yläpuolelta tulevat sanat ja vaikuttaminen. He etsivät aitoa johtajuutta ja tahtovat toimia ratkaisujen saavuttamiseksi.

Käynnissä on neljäs teollinen vallankumous, jossa automaatio, robotiikka ja tekoäly muuttavat suunnilleen kaiken. Sen aikana syntyneet nuoret ovat aiempiin sukupolviin verrattuina globaalisti paremmin verkostoituneita, yksinäisempiä ja kärsivät enemmän mielenterveysongelmista.

Nuorten tavoittaminen evankeliumilla ja Jumalan sanan opettaminen heille on erilaista nyt, kun he opiskelevat etäyhteyksin. On kohtalonkysymys, miten onnistumme tavoittamaan nuoret esimerkiksi webinaarien, blogien ja podcastien avulla.

Tutkimuksen suuri sana on kutsumus. Tämän päivän nuoret haluavat löytää yhteyden uskon ja työelämän välillä. Heille ei riitä, että uskon harjoittaminen kuuluu vain kirkkosaliin tai nuorteniltaan. He haluavat katsella suurta kuvaa. Nyt on puhuttava kutsumuksesta käytännöllisesti ja kurottava kiinni arjen ja kristillisen uskon välinen kuilu. Tämä jos mikä on OPKOn tehtävän ytimessä.

Jussi Miettinen
OPKOn pääsihteeri
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 4/2020

 

Kiinnostu toisten kuulumisista, se lisää hyvinvointia. Muista samalla pitää huolta omasta jaksamisestasi, sairaalasielunhoitaja Tuula Portin rohkaisee.

Aloitamme valokuvauksesta Riihimäen ABC:llä. Tuula tarjoutuu auttamaan sähläävää toimittajaa kameratarvikkeiden kantamisessa. Valokuvauksen jälkeen siirrymme nurkkapöytään puhumaan hyvinvoinnista. Tuulan katseesta välittyy lämpö ja läsnäolo.

Tuula Portin, 54, opettelee pitämään itsestään huolta. Läsnäoloa vaativa työ Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan sairaalasielunhoitajana on kuluttavaa, ja siihen tarvitaan vastapainoa. Sitä löytyy lenkiltä ystävien kanssa ja metsästä, jossa hän nauttii luonnon kuvaamisesta.

– Kun otan rahkasammalta käteen, näen, miten valtavan kaunista se on. Kun näen pienen kukan tai kasvinosan upeassa valossa, haltioidun. Luonto tuo iloa ja auttaa jaksamaan.

Kun Tuula ei ole töissä tai harrastustensa parissa, hänet pitää kiireisenä perhe-elämä. Tuulan perheeseen kuuluu puoliso ja kolme lasta, joista enää 16-vuotias kuopus asuu kotona. Lisäksi hän on mummi kolmelle lapsenlapselle.

Sairaalasielunhoitajana

Työssään sairaalamaailmassa Tuula kohtaa ihmisiä, jotka kärsivät. Monien mielikuvissa sairaalasielunhoitajan työ voi yhdistyä ehtoollisen antamiseen viimeisellä rajalla. Se on kuitenkin vain osa sairaalateologin monipuolista työnkuvaa. Siihen kuuluu potilaiden, omaisten ja henkilökunnan tukeminen aina, kun he sitä pyytävät. Tuula toimii myös työnohjaajana ja opettaa tuleville sairaanhoitajille, millaista on hyvä saattohoito.

Ensimmäisten työvuosiensa aikana lähes parikymmentä vuotta sitten Tuula huomasi sukeltavansa liian syvälle ihmisten tarinoihin ja murheisiin. Tunteet tarttuivat. Hän ajatteli, että työtavan on muututtava, muuten hän uupuisi.  

– Tällaisessa työssä pitää omata empaattisuutta, mutta myös itsensä suojaaminen on tärkeää. Minua auttoivat hyvät kirjat, kuten esimerkiksi psykoterapeutti Leena Nissisen myötätuntouupumusta käsittelevät teokset.

Se, että Tuula on joutunut itsekin kohtaamaan kärsimyksiä, auttaa häntä ymmärtämään myös muita kärsiviä. Tuulan kaksi veljeä kuolivat traagisesti ja toisella kerralla hän joutui viemään suruviestin vanhemmille. 

– Ne ovat olleet minulle valtavan traumaattisia kokemuksia.

Lisäksi hänen kehitysvammainen tyttärensä oli kuolla synnytykseen, ja henkeä uhkaavia tilanteita on ollut myöhemminkin.

Veljen kuolema laukaisi hengellisen pohdinnan, jonka seurauksena Tuula löysi uskon Jumalaan.

Prosessi vei Tuulaa kohti kirkollista alaa.

Vuonna 1986 Tuula valittiin Miss Suomeksi, jonka jälkeen hän kiersi muutaman vuoden ympäri maata edustustehtävissä. Hieman myöhemmin hän avioitui ja asettui puolisonsa kanssa Espooseen, jolloin hän sai ajatuksen hakea opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan. Hän oli juuri menettänyt toisen veljensä vain puolitoista vuotta pikkuveljensä kuoleman jälkeen. Surun keskellä hän yritti keskittyä pääsykokeisiin. Hän rukoili, että ovi teologiseen tiedekuntaan sulkeutuisi, jos opiskelu ei ollut Jumalan suunnitelma hänen elämälleen.

Hengellinen hyvinvointi 

Puhe hyvinvoinnista liitetään usein lepoon, ruokaan ja liikuntaan. Tiedämme, että hyvä ruoka on tärkeä osa hyvinvointia eikä kukaan pärjää lepäämättä, ja liikkumisella voimme parantaa monen fyysisen vaivan. Kristittyinä voisimme puhua rohkeasti myös hengellisestä hyvinvoinnista. Mitä se voisi käytännössä olla? Ainakin siihen liittyy hyvä hengellinen koti ja yhteisö, jossa saa kasvaa uskossaan, Tuula pohtii. 

– Kokeneilta kristityiltä kannattaa kysyä, millainen on heidän mielestään hyvä hengellinen koti, ja millaisin perustein he ovat sen valinneet. 

Pysyvin elementti omalla uskontiellään Tuulalla on ollut raamattupiiri, jonka hän perusti ystävänsä kanssa 20 vuotta sitten.

– Se on ollut minulle tärkeä paikka, jossa olen voinut jakaa elämääni, rukoilla ja lukea Raamattua. Sielunhoidollinen ilmapiiri tukee sekä hengellisyyttä että mielenterveyttä.

Tuula toivoo, että jokaisella kristityllä olisi paikka, jossa voi turvallisesti juurtua Jumalan sanaan. 

“Sinulla on velvollisuus sanoa ei” 

Kristillisissä piireissä on tärkeää muistuttaa, miten tärkeää on huolehtia omasta jaksamisesta.

– Usein tulee olo, että näissä piireissä pitäisi mennä lähimmäisen hätä edellä. Jos puhuukin omasta hyvinvoinnistaan, joku voi kokea, että se poikkeamista hengellisestä hyveestä.

– Kukaan toinen ei tiedä voimavarojasi eikä sitä, miten täynnä kalenterisi on. Siksi sinun on oltava itsesi puolella ja opittava sanomaan ei, kun rajat tulevat vastaan. Siihen sinulla on oikeus ja velvollisuus,Tuula rohkaisee.

Rohkeasti terapiaan

Ne ajat ovat onneksi jääneet taakse, jolloin esimerkiksi masennusta saatettiin hoitaa joissakin kristillisissä piireissä pelkästään rukouksella.

– Onneksi nyt ymmärretään, että masennus tarvitsee usein parantuakseen sekä lääkehoidon että terapia- tai sielunhoitosuhteen. Toki rukoilevat ystävät ympärillä ovat kullanarvoisia. 

– Ammattiauttajanpakeille voi ja kannattaa lähteä rohkeasti tilanteen niin vaatiessa.

Milloin sitten voisi olla oikea aika hakeutua terapiaan? 

– Sanotaan, että psyyke ei voi ennen kuin se voi. Usein on siis niin, että paineen ja pahan olon täytyy kasvaa riittävän suureksi, että kynnys avun hakemiseen madaltuu. Onneksi nuorten kynnys hakeutua terapiaan on nykyisin paljon pienempi kuin aikaisempien sukupolvien.

Trauma kehossa

Tuula teki sairaalasielunhoidon erikoistumiskoulutuksensa lopputyön aiheesta ”Trauma mielessä ja kehossa”. Hän sai sitä kautta ymmärrystä omiin traumoihinsa. Hän ymmärsi myös, että vakavasti traumatisoitunut hyötyy puhumisen lisäksi kehotyöskentelystä.

– TRE (Trauma Releasing Exercises) on menetelmä, joka voi auttaa trauman purkamisessa kehosta. Lisäksi olen kuullut, että monet ovat saaneet apua EMTR-silmänliiketerapiasta (Eye Movement Desensitization and Reprocessing).

Tuulalle oivalluttavin kokemus kehon ja mielen yhteistyöstä on muutama vuosi sitten käyty koulutus Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena.

– Siinä edistettiin tasapainoisen hengityksen oppimista eri keinoin. Huomasin koulutuksen hyvinvointia lisäävän vaikutuksen muun muassa oman ylivireystilan tasaajana ja parempana nukkumisena. Siitä on ollut apua myös asiakas- ja potilaskohtaamisissa. Esimerkiksi oman hengityksen syventämisellä ja rauhoittamisella voi rauhoittaa myös toista.

Mitä sinulle kuuluu? 

Yksi tärkeimmistä hyvinvointia tukevista asioista on Tuulan mielestä läsnäolo ja aito kiinnostus toisen kuulumisista.

Tämän aiheen parissa Tuulan silmät kirkastuvat entisestään. 

– Yksi kaikkein hoitavimpia asioita ihmisenä on, että tulemme kuulluiksi ja nähdyiksi.

Tuula rohkaisee kysymään, että mitä sinulle oikeasti kuuluu, ja sen jälkeen pysähtymään oikeasti kuuntelemaan. Jos toisella on rankempaa kerrottavaa, hän ei yleensä halua kuulla ohjeita tai suuria lohdutuksen sanoja.

– Voit viestittää toiselle, että tuo mitä kerrot, kuulostaa tosi rankalta. Kiitos kun luotit muhun ja uskalsit kertoa. Miten olet jaksanut kaiken tämän keskellä?

Tuula rohkaisee, että jokainen voi opetella kuuntelemisen taitoa. Kun keskustelet ja kysyt kuulumisia, ja huomaat mielessäsi yllykkeen kertoa omia juttuja, voit tietoisesti pitää omat ajatuksesi taustalla, ja keskittyä aktiivisesti kuuntelemaan toista.

– Jollekin voi olla aivan tajuttoman kannattelevaa, että joku kuuntelee ja on kiinnostunut. Meillä on jokaisella niin syvä tarve sille, että joku näkee minut. Hyvä kuuntelija on myötätuntoinen, hän ei moiti eikä neuvo. 

Läsnäolo ja toista varten oleminen kietoutuvat olennaisesti hyvinvoinnin teemaan.

– Olisi tosi tärkeää, että jokaisella olisi edes yksi ystävä, jolle soittaa, kun on paha olla. Me tarvitsemme toisiamme. Yksin emme tässä elämässä selviä. 

Teksti ja kuvat Ilkka Kontturi

Juttu on julkaistu alunperin Arkin numerossa 4/2020. Tilaa Arkki ilmaiseksi

– Kristittyjen yhteys on valinta, sanoo Lontoossa uskoon tullut Mari Turunen. Hänen pienryhmänsä löysi rukouksessa tien thaihieromoiden oville.

Mari Turunen astuu sisään hämyiseen thaihieromoon. Häntä ajaa sama välittämisen halu kuin jo parikymppisenä opiskelijana Lontoon kaduilla. Mari tietää, että näitä hierojia kuljetetaan ympäri Suomea ja jopa Eurooppaa. Siksi oven takana voi olla tällä kertaa kuka tahansa.

Vastassa on hämmentynyt nainen. Hän ei tiedä, kuka hymyilevä vieras on. Mari ojentaa pienen lahjan ja esittelee itsensä. Alkaa keskustelu, joka muuttaa kumpaakin.

Miten Mari päätyi lahtelaisen thaihieromon ovelle? Vastausta pitää lähteä hakemaan merten takaa Lontoosta.

Jäppilästä Lontooseen

Tapaan sanavalmiin Mari Turusen, 40, Lahdessa, joka on hänen kotikaupunkinsa.

– Voitais ottaa kuvat siinä graffitiseinää vasten. Olen ajatellut kuvata lapseni siinä, mutta he eivät ole vielä suostuneet, Mari nauraa.

Lähetysyhdistys Kylväjän viestintäpäällikkönä toimiva Mari on ollut mukana erilaisissa kristittyjen pienryhmissä noin kaksikymmentä vuotta. Hän istuu myös Evankelistapäivien johtokunnassa. Tie kristillisiin kuvioihin ei kuitenkaan ollut itsestään selvä.

Jäppilästä kotoisin oleva duunariperheen tyttö jäi riparin jälkeen seurakuntaan, sillä hän halusi auttaa. Seurakunnassa oli kummilapsitoimintaa, jonka kautta hän sai vammaisen kummilapsen Virosta.

– Mulla oli vahva oikeudenmukaisuuden eetos ja halu parantaa maailmaa. Evankeliumia en vielä ymmärtänyt, mutta halusin tehdä hyvää.

Lukion jälkeen Mari halusi nähdä maailmaa ja päätyi töihin Lontooseen. Ennen lähtöä hän löysi Monin tavoin maailmalle -kirjan, jossa oli otsikko Seurakuntia maailmalla. Sen alla luki OPKO/Timo Keskitalo.

Spontaani nainen tarttui hetken mielijohteesta puhelimeen.

– Ajattelin kysyä, että onkos siellä sellainen meininki kuin elokuvissa, gospelkuorot ja kaikki. Puheluuni ei kuitenkaan vastattu.

Yllättävä yhteydenotto

Lontoossa ollessaan Mari sai puhelun Timolta.

Kaupunki oli tarjonnut uutta ajateltavaa, eikä seurakuntakuvio enää innostanut. 

– Olin jo unohtanut asian, mutta lupasin lopulta mennä tutustumaan. 

Uudessa kotikaupungissa tuhannet ihmiset nukkuivat kaduilla pahvinpalojen päällä.

– Maalaistyttöä Jäppilästä alkoi kuumottaa, että miksi kukaan ei tee mitään. Hämmästelin seurakunnassa katujen kodittomia. Sanoin, että Suomessa kirkko sentään tekee diakoniatyötä.

Vanha ja viisas seurakunnan työntekijä Simon otti Marin lämpimästi vastaan. 

– Hän ei hämmentynyt vaan sanoi, että kyllä seurakunnassa aina käsiä ja jalkoja tarvitaan.

Mari ohjattiin auttamaan nuorten ja katulasten kahvilaan.

Simon kiitteli Marin halua palvella ja kysyi, saisivatko he myös palvella Maria.

– Hän kutsui minut Alfa-kurssille.

Mari ei tiennyt, mikä Alfa-kurssi on. Hän ilmoitti olevansa tarjoilijana iltavuorossa, eikä pääsisi mukaan. Asia ei ollutkaan sillä selvä, sillä tämä ryhmä kokoontui päiväsaikaan, oli Simon ilmoittanut pilke silmäkulmassa.

– Minulla meni jauhot suuhun. Seurakuntalaiset olivat olleet minulle niin ystävällisiä, että lupauduin mukaan. Yksi kerta, sitten olemme sujut, ajattelin.

Jumalan ministeri

Kokoontumispaikkana oli homeelta haiseva ikkunaton kellari. Mukana oli Marin lisäksi vain muutama eläkeläinen. Ylistyslaulujen veisuu oli epävireistä.

Simon alkoi puhua siitä, kuka Jeesus on. Hän näytti kaavion, jossa verrattiin Uuden testamentin tekstien luotettavuutta muihin sen ajan tekstien luotettavuuteen. Ero oli valtava.

– Tajuntani räjähti. Siihen mennessä en ollut suhtautunut Raamattuun vakavasti. Tämän jälkeen istuin kuin tatti jokaisessa tapaamisessa.

Alfa-kurssin jälkeen nuortenillan rukoushetkessä Mari koki tulleensa t-risteykseen. Jeesukselle olisi vastattava kyllä tai ei.

– Jeesus, ota mun elämä, sanoin hiljaa mielessäni.

Samalla hetkellä Mari kuuli nuorisopastorin rukoilevan: “I will give you my ministry”. Annan sinulle palvelutehtävän. Hän ymmärsi, että itse Jumala puhui hänelle toisen kautta.

– En vain tiennyt, mitä ministry tarkoittaa. Ajattelin, että minusta tulee Jumalan ministeri. Päättelin, että varmaan piispa, kuinka siistiä! Mari nauraa.

Osa yhteisöä

Uskoontulosta asti seurakunta ja pienryhmät ovat olleet Marille tärkeitä. Lahdessa hän osallistuu perheensä kanssa Kohtaamispaikka-jumalanpalvelusyhteisön toimintaan.

Kun sinkkuopiskelijasta tulee vanhempi ja ympärillä alkaa pyöriä perhearki, todella moni asia muuttuu. Silloin liikkeelle lähteminen ei ole enää itsestään selvää. Mari ymmärtää sen.

– Kristittyjen yhteys on valinta. Saan tehdä sen kuunnelleen omia ja perheeni tarpeita. 

Mari huomauttaa, että Jeesuksen seuraamisessa ei ole montaa pakollista asiaa, mutta moni on hyväksi.

– Säännöllinen urheilu tekee hyvää. En kuitenkaan aina halua lähteä treenaamaan. En myös väkisin väännä, että jokaisen pitäisi olla pienryhmässä. Tiedän kuitenkin ihmisiä, jotka antaisivat kultakimpaleen omasta pienryhmästä. Toisten avulla voin löytää aarteita, joita en muuten löytäisi. 

Luottamus kunniaan

Luottamus on pienryhmässä ehdoton juttu. Se luo turvallisuutta ryhmäläisten välille.

– Kun yksi ihminen rikkoo luottamuksen, se on mennyt kaikilta. Luottamuksen periaate pitää puhua auki. Se, mitä ryhmässä puhutaan, on tarkoitettu vain läsnäolijoille. Sitä ei jaeta edes rukousaiheeksi kenellekään, mikä on valitettavan yleistä, Mari huokaa.

Asenne toisiin ihmisiin on myös usein esteenä seurakuntaan osallistumiselle.

– Moni ajattelee, että vika on muissa, ne on niin urpoja. Tai vika on seurakunnassa, sitä ei osata johtaa.

Hyvin käy sille, joka huomaa, että palikat ovat omassa päässä väärässä järjestyksessä.

Myös uskonelämän suorittaminen saa seurakunnassa elämisen maistumaan puulta.

– Ei ole ihme, ettei suorittajaa nappaa istua raamattupiirissä tai palvella palvelutiimissä. Silloin auttaa ymmärrys siitä, että yhteys toisiin kristittyihin ei ole suoritus, Mari kiteyttää.

Kun pienryhmä tulee tiensä päähän, se pitää uskaltaa lopettaa.

– Lopettaminen ei tarkoita irtisanoutumista ihmisistä, mutta joskus asiat tulevat elinkaarensa päähän. Silloin on hyvä kuulostella, mitä minä tai me tarvitsemme juuri nyt.

Valoa thaihieromoihin

Palaamme thaihieromon ovelle. Sinne Marin vei yhteys uskoviin, jotka kokivat ihmiskaupan vastaisen työn tärkeäksi. Tämä tiimi on ollut Marin parhaita pienryhmiä. 

– Aluksi me vain söimme yhdessä ja rukoilimme. Se oli tosi hyvä, koska emme tunteneet toisiamme.

Tiimiläisiä yhdisti huoli erotiikkaliikkeiden ja thaihieromoiden naisista. He tuumivat, voisiko hieromoiden naisia käydä tapaamassa. Pian oltiin jo ovilla, ja syntyi valtakunnallinen järjestö V.A.L.O. – ei orjuudelle, johon myös Lahden tiimi kuului. 

Oven taakse meneminen tietenkin jännitti. Edessä oli tuntematon maa.

– Tavoitteemme oli kohdata heitä ja viestittää, että olette ihmisiä, ette objekteja. Oli aika stydiä silloin, kun viesti meni läpi.

Mari tietää, että kaikki thaihieromot eivät tarjoa seksipalveluita, mutta niiden työntekijät ovat haavoittuvassa asemassa ja voivat olla alttiita ihmiskaupalle. 

Ensin ryhmäläiset tekivät kohtaamistyötä satunnaisesti, myöhemmin muutaman viikon välein.

– Meillä oli aina kalenterissa Valon kierros, Mari hymyilee. 

Thainainen ei itke

Eräällä thainaisella ei ollut koskaan kiire, vaan hän keskusteli mielellään tiimiläisten kanssa. Yhdellä kerralla häntä alkoi itkettää, mutta hän sai pidettyä itsensä kasassa – thainaiset eivät voi itkeä. Kulttuuriin kuuluu, että heidän täytyy säilyttää kasvonsa.

Hän sanoi tietävänsä olevansa tosi paha nainen, mutta hänen on pakko lähettää rahaa sukulaisilleen. “Ei ole muuta keinoa.” Silloin yksi tiimiläisistä sanoi hänelle: ”Tiedätkö, että toimme sinulle lahjan, koska pian vietetään meidän Kuninkaamme syntymäpäivää. Maan päällä ollessaan hän vietti aikaa sinun kaltaistesi naisten kanssa.”

Seuraavalla kerralla tiimiläiset ehdottivat tapaamista kahvilassa. Nainen ihmetteli, että he olivat valmiit esiintymään julkisesti hänen kaltaisensa kanssa. Kun kaikille sopiva päivä vihdoin löytyi, se osoittautui naisen syntymäpäiväksi. 

– Tajusimme, että Jeesus oli meidän mukana ovilla. Ja kaikki alkoi siitä, että aloimme kasata tiimiä syömällä yhdessä.

Valon tiimi on ollut erityinen Marin pienryhmien joukossa.

– Meillä oli tehtävä. Uskovaisista tulee helposti etiikan ja opin vartijoita. Mission kadotessa pienistä asioista tulee suuria. Pyörimme omissa ympyröissämme ja alamme kähistä keskenämme.

Kiitos, Simon!

Kuusi vuotta oman Alfa-kurssinsa jälkeen Mari teki mykistävän oivalluksen. Hän oli ollut kurssinsa ainoa kurssilainen. Muut osallistujat olivat kaksi pelastusarmeijan työntekijää ja kaksi kirkolla vapaaehtoistyötä tekevää intialaisrouvaa. He olivat mukana kurssilla tiimiläisinä.

– Ne tekivät sen kurssin minulle! Sen takia ne olivat niin innostuneita kaikesta, mitä rallienglannillani änkytin. 

Osallistuessaan Lontoossa järjestettyyn Alfa-konferenssiin, Mari päätti etsiä käsiinsä kurssin vetäjänä olleen Simonin.

– Kiitin häntä siitä, että hän oli ollut uskollinen tehtävässään.

 

Teksti ja valokuvat: Ilkka Kontturi

Juttu on julkaistu Arkki-lehden numerossa 3/2020. Tilaa Arkki ilmaiseksi. 

 

Mitäs uutta OPKOssa on meneillään? Tätä työmme ystävät ja toisten yhteisöjen työntekijät aina välillä utelevat minulta. Mikä olisi hovikelpoinen vastaus tuohon tuiki tärkeään kysymykseen?

Onko niin, että uusien asioiden tekeminen on elinvoimaisuuden ja uskottavuuden merkki? Jos minulla ei ole mitään uutuutta kerrottavana, junnaako OPKO paikoillaan kuin kuravelliin juuttunut bussi?
Hengellisten järjestöjen ja seurakuntien suurin haaste ei sittenkään ole ideoiden tai uusien tuotteiden puute, vaan kyvyttömyys keskittyä. Vain silloin, kun uskallamme sanoa sadalle hyvälle asialle ”ei”, voimme sanoa kaikkein tärkeimmälle ”kyllä”.

OPKOn suurin haaste on kulkea pitkäjänteisesti yhteen ja samaan suuntaan: kertoa Jeesuksesta, opettaa Raamattua ja varustaa vastuunkantajia. Agenda on ihan sama kuin aina ennenkin. Kuulostaako vanhan jauhamiselta? Haaste onkin tässä: miten tehdä vanhat asiat rohkeasti, raikkaasti ja Pyhän Hengen voimassa.

Kasvavat seurakunnat keskittyvät uskonelämän perusasioihin. Ne eivät kyllästy puhumaan samoista asioista uudestaan ja uudestaan. Tällainen oli myös apostoli Paavalin asenne (Fil 3:1): ”Veljeni, iloitkaa siis Herrassa! Minä en kyllästy kirjoittamaan teille yhä uudestaan samoista asioista…”

Ei kyllästytä mekään siihen samaan vanhaan Raamattuun ja ristin evankeliumiin! Niillä pärjäämme vähän vaikeampinakin aikoina.

Siunattua syksyä ja varjelusta Sinulle!

Ps. Tässä lehdessä puhutaan paljon pienryhmistä. Kuulutko sinä johonkin raamattupiiriin, lukupiiriin tai rukousryhmään? Jos et kuulu, ei hätää! Ota yhteyttä seurakunnan tai järjestön työntekijään ja kysele vaihtoehdoista. Niitä on monia! Tai ehkä voit aloittaa jotakin aivan uutta.

Jussi Miettinen
OPKOn pääsihteeri


Lue juttu Pienryhmät vei valon thaihieromoiden oville

Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 432020. Tilaa Arkki ilmaiseksi
 

Lisää blogeja

Arkin toimitus
Katri, miksi halusit vapaaehtoistyöhön juuri Afrikkaan? Olin vapaaehtoisena orpokodissa Keniassa Migorin kaupungissa lähellä Viktoriajärveä. Olin siellä...
Arkin toimitus
Anna Ojala osallistui viime keväänä DTS-opetuslapseuskouluun Mauilla, Havaijilla. Koulutus kestää tavallisesti noin viisi kuukautta ja koostuu...
Arkin toimitus
Tellus-planeetan viime kuukaudet ovat olleet kuin Hollywoodista. Koronan iskettyä OPKOssa otettiin digikolmiloikka. Verkossa on pidetty...
Arkin toimitus
Vielä pari kuukautta sitten päiväni täyttyivät opiskelutehtävistä, projekteista, harrastuksista ja ystävien tapaamisesta. Hartaushetket saattoivat...
Arkin toimitus
Apostoli Paavalin aikana elänyt roomalainen filosofi Seneca nuorempi kirjoitti teoksen kaitselmuksesta eli jumalallisesta johdatuksesta. De Providentia...
Arkin toimitus
Kun kysyin työtoveriltani Hanna-Maija Kukkohovilta, 29, saisinko haastatella häntä johdatuksesta, vastaus tuli saman tien. Hymy ja tuikkivat silmät kertoivat,...
Arkin toimitus
Vuosittaisen Disciple-konferenssin aluksi pidämme rukoushetkeä tapahtuman puolesta. On tammikuun loppu. Mukana on toinen tapahtuman pääpuhujista, britti Lee...