Blogit

Blogit

Tällä sivulla julkaisemme mm. OPKOn Arkki-lehden artikkeleita, työntekijöidemme ja opiskelijoiden kirjoituksia. 

Toistuvat unet katulapsista taivuttelivat Lee Savillen toteuttamaan Jumalan unelmaa Romaniassa.

Vuosittaisen Disciple-konferenssin aluksi pidämme rukoushetkeä tapahtuman puolesta. On tammikuun loppu. Mukana on toinen tapahtuman pääpuhujista, britti Lee Saville. Miehen olemuksesta huokuu poikkeuksellinen rauha ja avoimuus.

Hänen matkansa Jumalan valtakunnan työssä on ihmeellinen. Saville oli ollut vasta vuoden uskossa, kun kesällä 1995 alkoi tapahtua. Saville oli osakkaana vanhassa ja kunniakkaassa lakifirmassa Pohjois-Englannissa alkaessaan nähdä unia katulapsista.

Unessa Saville oli turvassa muurin takana. Toisella puolella muuria oli katulapsia ilman kenkiä, revenneissä vaatteissa, kasvot likaisina. Lapset juoksivat kohti yrittäen päästä muurin yli turvaan. Unessa Saville kuuli äänen sanovan ”Mene muurin yli, Lee!”. Hän teki työtä käskettyä ja kiipesi auttamaan lapsia.

Unet jatkuivat kuusi kuukautta eikä Saville tiennyt, mistä oli kyse. Eräänä päivänä häntä pyydettiin lähtemään Romaniaan hengelliseen konferenssiin.

Itkevä mies maassa

Maahan saapuessaan Lee Saville järkyttyi. Hän kiipesi ulos taksista ja näki edessään uniensa lapset.

– Kun saavuin Romaniaan ensimmäisen kerran, tunsin Jumalan rakkauden näitä lapsia kohtaan niin syvästi, että välillä en voinut muuta kuin istua maassa ja itkeä. Silloin seitsemänvuotias katulapsi näki minut ja tuli halaamaan.

Seurauksena itkin entistä kovaäänisemmin. Jumalan rakkaudessa on jotain todella riisuvaa. Kun koen siitä vilauksenkin, huomaan, miten vajaata ja puutteellista oma rakkauteni on.

Saville jäi miettimään asiaa ja siirsi paluutaan Englantiin viikolla. Pian hän ymmärsi Jumalan kutsuvan häntä Romaniaan, mutta hän ei halunnut kuunnella. Kotiin palattuaan hän vietti unettoman viikon. Lopulta hän järjesti itselleen kolme kuukautta vapaata ja lähti takaisin Romaniaan.

Siitä lähtien Saville on työskennellyt Romaniassa tehden yhteistyötä paikallisten kirkkojen kanssa. He ovat perustaneet alueelle muun muassa lastenkoteja. Avustustyötä varten Savalle perusti NetWorks-järjestön, jota hän johtaa. Se on voittoa tavoittelematon organisaatio, joka toimii kaikkein köyhimpien parissa luoteis-Romaniassa Aradin maakunnassa.

Avaimena aitous

Aitous ihmissuhteissa on Lee Savillen työn perusta.

– Ilman aitoja ihmissuhteita alamme helposti täyttää tarpeita, joita oletamme ihmisillä olevan. Sen sijaan meidän tulisi kuunnella, mitä ihmiset oikeasti tarvitsevat. Kun olemme luoneet ihmissuhteen, pystymme keskustelemaan avoimesti ystävinä. Kun ystävyys syvenee, auttaminen muuttuu molemminpuoliseksi ja ihmiset iloitsevat yhdessä toimimisesta.

Saville katsoo asiaa myös toisesta näkökulmasta.

– Toinen puoli kolikosta on, että toteutamme projekteja ja pyrimme saamaan aikaan hyviä asioita. Kun aikataulutamme, sovimme toimintatavoista ja työntekijöistä sekä mietimme rahoitusta ja resursseja, löydämme itsemme keskeltä projektia.

Saville painottaa, että ihmisten rakastaminen on ensisijaista, eivät projektit. Projekteja voi toteuttaa ilman rakkautta, vaikka ne voivat tietenkin olla myös rakkauden työkaluja.

Savillen mukaan länsimainen ajattelu on hyvin tulos- ja projektikeskeistä, vaikka meidän tulisi painottaa ihmissuhteita ja inhimillisyyttä.

Katulapset raamatunopettajina

Romanian katulapset ovat opettaneet Savillea tulkitsemaan Raamattua.

– Aiemmin en ollut ymmärtänyt, miksi Jeesus kehotti opetuslapsia lähtemään liikkeelle ottamatta mitään mukaansa. Yllätyksekseni katulapset sanoivat minulle saman asia. Huomasin, että omistamamme asiat voivat tulla aitojen ihmissuhteiden esteiksi. Omaisuus vaikuttaa usein siihen, miten ihmiset suhtautuvat toisiinsa. Aitojen suhteiden luominen on helpompaa samalta tasolta.

Raamatusta näemme, että Jeesus toimi juuri tällä tavalla.

– Kun Jeesus kohtasi samarialaisen naisen Sykarin kaivolla, hänellä ei ollut mitään mukanaan. Hän pyysi naiselta juotavaa. Voimasuhteet muuttuivat ja Jeesus olikin se, joka tarvitsi apua ensin. Tällainen vuorovaikutus on täysin erilaista verrattuna siihen, että Jeesus olisi lähestynyt naista antamalla hänelle lahjan.

Saville puhuu mielellään myös katulasten sydänten kauneudesta.

– Köyhät katulapset kykenevät olemaan anteliaita ja rakastamaan ilman ehtoja aivan eri tavalla kuin moni muu. He jakavat auliisti omastaan ja tekevät sen vapaaehtoisesti. Kerran ystäväni osti pitsan katulapselle. Lapsi jakoi pitsansa välittömästi muiden lasten kanssa täysin pyyteettömästi. Ystäväni kertoi, että hänen omat lapsensa eivät olisi tehneet samoin. Köyhien keskuudessa on valtavaa kauneutta, joka meiltä länsimaalaisilta jää helposti huomaamatta.

20 vuotta sitten minulla oli vahvat mielipiteet ja selvät vastaukset moniin kysymyksiin. Nyt en ole enää varma edes kaikista kysymyksistäni, vastauksista puhumattakaan, Lee Saville sanoo naurahtaen.

Lisää työmiehiä

Suurin haaste Lee Savillen työssä on työntekijöiden puute.

– Tarvitsemme Jeesusta seuraavia ihmisiä, joilla on palvelijan sydän. Eri alojen osaajista on valtava tarve.

Mitä suomalaiset voisivat tehdä Romanian katulasten hyväksi?

Lee Savillen vastaus on mietteliäs ja epäselvä, ja päätän jättää asian sikseen.

Haastattelua seuraavana päivänä näen miehen uudelleen ja hän vetää minua hihasta.

– Kysyit, mitä suomalaiset voisivat tehdä Romanian katulasten hyväksi. Kirjoita juttuun, että tarvitsemme ihmisiä, jotka tulevat palvelemaan. Tarjoamme paljon erilaisia mahdollisuuksia lyhyistä aktioista alkaen.

Kuka?

  • Lee Saville
  • Syntynyt 1957
  • Koulutukseltaan lakimies
  • Johtaa perustamaansa NetWorks-
  • hyväntekeväisyysjärjestöä Romaniassa
  • Nauttii kasveista ja piirtämisestä
  • Lempikirja Raamatussa: Apostolien teot
  • Lempi raamatunkohta: Tällä hetkellä Room. 5:1–5

 

Kuvat ja teksti: Toni Mäkelä

Lisätietoa:
networks.org.ro
office@networks.org.ro

Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 1/2020. Tilaa Arkki ilmaiseksi
 

Yksi aikakausi päättyi, kun saimme suruviestin Liisa Kingman kuolemasta. Liisa oli ensimmäisiä 1964 syntyneen Ylioppilaslähetyksen, nykyisen OPKOn kautta lähteneitä lähetystyöntekijöitä. Hän rukoili suljettujen maiden puolesta, joihin lähetystyöntekijät eivät saaneet viisumeita ja joissa oli vähän tai ei lainkaan paikallisten seurakuntia. Jumala avasi Liisalle itselleen oven, josta ei olisi voinut pelkällä ihmisen tarmolla ja taidolla mennä sisälle. Hänen vanavedessään lähti myöhemmin satoja nuoria maailman ääriin. Liikehdintä jatkuu yhä. Kuningaslohien aika ei ole ohi.

Raamatussa puhutaan useassa kohdassa isien kaivoista. Jotkut niistä olivat valloittajakansojen tuhoamia. Ne piti kaivaa esille ja puhdistaa. Jaakobin kaivo oli pidetty avoimena. Sen luona Jeesus kohtasi samarialaisen naisen. Kaivo on edelleen käytössä.

Jokaisella herätysliikkeellä on oma hengellinen perintönsä. Jos se unohtuu, lähde kuivuu. En ole vielä törmännyt herätykseen, joka ei olisi saanut alkuaan rukouksesta. OPKOn synnyttänyt opiskelijaherätys puhkesi Helsingin tuomiokirkon tapulitornissa pidetyistä rukoushetkistä. Herätys alkoi ja levisi, mutta rukoilemista ei lopetettu. Suurten opiskelijakokousten puolesta järjestettiin rukousvartioita polvillaan. ”Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta. Missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta.”

Uuden vuosikymmenen alkaessa olen seurannut kiitollisena opiskelijoiden, koululaisten ja työntekijöiden parissa kuplivaa rukousheräämistä. Sen ympärillä tapahtuu paljon hyvää. Aivan viime aikoina monta koululaista ja opiskelijaa on tullut uskoon. Sielunhoitokeskusteluissa olen rukoillut tänä vuonna jo kymmenien Jumalan tahtoa etsivien nuorten puolesta. Nuoret ovat valmiita. Pienryhmiä perustetaan, Raamattua luetaan ja kuunnellaan Raamattupodista. En kutsu tätä ihan vielä herätykseksi, mutta isien kaivoja kaivetaan esille. Siitä olen varma.

Liisa Kingman muistoa kunnioittaen,

Jussi Miettinen
OPKOn pääsihteeri

Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 1/2020. Tilaa Arkki ilmaiseksi
 

Keski-Aasiassa yli 20 vuotta työskennellyt Liisa Kingma menehtyi sairauden seurauksena joulupäivänä 25. joulukuuta 2019.

Liisa Kingma, tyttönimeltään Jakkula, oli yksi Ylioppilaslähetyksen (nyk. OPKO) ensimmäisen lähetysseminaarin ahkerista osallistujista. Hän oli saanut lähetyskutsun jo kymmenvuotiaana. Ylioppilaslähetyksen lähetystoimikunta lähetti hänet ja kaksi muuta nuorta teologia vuonna 1966 lähettikoulutukseen Englantiin. Vuonna 1967 ulkolähetystyötä hoitamaan perustettiin Suomessa Kansanlähetys. Liisa Jakkula lähti Keski-Aasiaan sen ensimmäisenä työntekijänä vuonna 1968. Myöhemmin hän siirtyi Lähetysyhdistys Kylväjän palvelukseen, missä toimi myös kotimaan johtotehtävissä. 

Päivätyönsä tehtyään Liisa ja hänen hollantilainen miehensä Ben, palasivat eläkkeelle Suomeen ja Liisa jatkoi raamatunkäännöstyötä. Ben Kingma sai kutsun taivaan kotiin vuonna 2014. Liisa toimi omaishoitajana loppuun saakka heidän kodissaan Lumijoella.

Vuoden 2015 pakolaisaalto toi Suomeen monia persian kieltä puhuvia nuoria ihmisiä ja Liisa toimi hyvällä kielitaidollaan kuin täysipäiväinen työntekijä heidän parissaan opettajana ja tulkkina. Hän oli kuin äiti monelle kristityksi kääntyneelle maahanmuuttajalle. Hänen puhelimensa soi 24/7. 

Liisan laajan suvun lisäksi häntä saattamassa  olivat ystävät, joista monet maahanmuuttajia. Useat OPKOn seniorit muistelevat Liisaa hengellisenä äitinään. 

OPKO ja OPKOn ystävät ry ilmaisevat osanottonsa Liisan läheisille ja ystäville.

"Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto" Fil. 1:21
                                            

Israelilainen historian professori Yuval Noah Harari on noussut kirjoillaan maailmanmaineeseen. Ehkä olet lukenut hänen teoksensa Homo Sapiens, Homo Deus tai 21 oppituntia maailman tilasta. Moni länsimainen ihminen ammentaa tällä hetkellä maailmankuvaansa näistä teoksista.

Hararin maailmankuva ei ole kristillinen ja siitä on hyvä olla tietoinen. Esimerkiksi kirjassaan Homo Deus Harari kuvaa hurjasti ihmiskunnan nousua Jumalan asemaan. Hararin mukaan ihmiskunta on tähän päivään mennessä lähes poistanut tai ainakin radikaalisti vähentänyt nälänhädän ja kulkutautien valtaa ihmiselämään. Myös sodat ovat modernina aikana vähentyneet huimasti ja ovat häviämässä kokonaan.

Harari ajattelee, että kun ihmiskunta on näin varmistanut ennennäkemättömän hyvinvoinnin, terveyden ja sopusoinnun, on ihmiskunnan seuraava päämäärä kuolemattomuus, onni ja jumalallisuus. Hänen mukaansa ihmiskunta pyrkii 2000-luvulla vakavissaan saavuttamaan kuolemattomuuden. Kuolemattomuuden saavuttamiseen laitetaan valtavia summia rahaa ja esimerkiksi Googlella on tytäryhtiö, joka pyrkii tähän tosissaan.

Jos ihmiskunta kykenee poistamaan kärsimyksen ja kuoleman, kykenee se sen jälkeen mihin tahansa ja uskonnot käyvät tarpeettomiksi. Harari näkee, että ihmiskunta tulee hankkimaan itselleen ”jumalalliset luomis- ja tuhovoimat.” Tulevaisuuden ihminen ohittaa fyysisiltä ja psyykkisiltä kyvyiltään nykyihmisen ja näin Homo Sapiensista tulee Homo Deus, uusi yli-ihmislaji.

Harari kuvaa hurjasti humanismia eli ihmisen itsensä palvontaa. Tämä Hararin visio on hyvin toisenlainen kuin kristinuskon opetus lopunajoista. Maailmanhistoria ei kristinuskon mukaan mene lopuksi kohti ihmiskunnan kulta-aikaa, vaan pikemminkin kärsimykset, ahdistukset ja vainot kasvavat. Voi tietenkin olla, että juuri lopunajan ihmiskunnan kuvitelmat omasta jumalallisuudestaan aiheuttavat ennennäkemättömät ahdistuksen ajat. Lopulta on kuitenkin ollut vain yksi jumalallinen ihminen, Homo Deus, Jeesus Kristus.

Santeri Marjokorpi
Kirjoittaja on Perusta-lehden päätoimittaja Suomen Raamattuopistosta.

Kuva: Taneli Törölä

Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 4/2019. Tilaa Arkki ilmaiseksi
 

Lisää blogeja

Arkin toimitus
Lähetyskäskyn täyttäminen on tuntunut kuin suuren rotkon ylittämiseltä: koskaan ei tunnu saavan tarpeeksi vauhtia, jotta saisi hypättyä rotkon yli. En ole...
Arkin toimitus
Kesällä seurasin kristillisen oppilaitoksen mainoksia sosiaalisessa mediassa ja niiden keräämiä kriittisiä kommentteja. Kriitikoiden tärkein lyömäase oli tiede...
Arkin toimitus
Tapaan usein päätään pyöritteleviä kristittyjä. Monet heistä kokevat olevansa nurkkaan ajettuja. Enää ei saisi kirkossa eikä yhteiskunnassa...
Arkin toimitus
Moni muistaa 90-luvulla Suomessa ja Venäjällä pidetyt missiotapahtumat, jotka keräsivät tuhansia osallistujia. Nyt missioita ei enää järjestetä, eikä tilalle...
Arkin toimitus
Minna Kuka olet ja mitä teet tällä hetkellä? Nimeni on Minna Särkkälä. Olen 20-vuotias ja aloitin syksyllä lääketieteen opinnot Kuopiossa. Onko...
Arkin toimitus
”Täällä tapaatte perheen, jota ette tienneet omistavanne.” Tällä hieman kliseiseltä tuntuvalla lauseella alkoi Etelä-Afrikassa järjestetty IFESin (...
Arkin toimitus
Joskus pitää mennä kauas voidakseen nähdä lähelle. Sananparsi piti paikkansa opiskelijaedustajien Toinin, Hannan ja minun kohdalla viime heinäkuussa...