Blogit

Kesällä kuvatut nuortenvideot julkaistiin lokakuussa ReStart-tapahtumassa Kuopiossa ja ne on katsottavissa myös OPKOn Youtube-kanavalla.

Juliannan todistus: "Jumala antaa rauhan"

 

Esan todistus - “Jumala vastasi rukoukseeni isommin kuin uskalsin toivoa”

 

Sofian todistus - "Usko tuo ilon ja vapauden"

Lue alta Arkki-lehden opetus, jossa psykologi Saara Kinnunen opettaa hengellisten arvojen eteenpäin siirtämisestä. 

Tänä päivänä henkinen taistelu lapsista on entistä kovempi, kun tukena ei ole enää yhtenäistä arvopohjaa ja Jumalan kunnioitusta. Yhteiskunnan taholta lapsi saa varsin ohuesti uskoa tai kristillistä elämäntapaa tukevaa kasvatusta. Päivähoidon uskontokasvatuksen määrä ja laatu riippuvat henkilökunnan omasta vakaumuksesta. Koulun uskonnonopetus on monipuolisen uskontotietouden jakamista. Median viestimä elämäntapakulttuuri on usein kaukana kristillisistä elämänarvoista. Perhe ja seurakunnat ovat entistä suurempien haasteitten edessä lasten hengellisen elämän tukijoina.

Lapset ja Jumalan unelma

Jokainen lapsi syntyy uskovaisena. Ajatus ei ole tuulesta temmattu, vaan tutkimukset osoittavat, että lapsi uskoo luonnostaan, että on olemassa Jumala, korkeampi voima, Luoja - millä nimellä uskon kohdetta sitten kutsutaankaan. Kenenkään ei ole tarvinnut sitä lapselle kertoa.

Kun lapsen ajattelukyky kehittyy, hän etsii uskolleen peiliä. Hän samaistuu vanhempiinsa. Silloin vanhempien uskomusmaailma tulee yhteiseksi lapsen kanssa. Jos lapsella on kristinuskon Jumalaan uskovat vanhemmat, lapsen uskonelämä alkaa saada ravintoa pienestä pitäen.

Kun lapsen ajattelukyky kehittyy, hän etsii uskolleen peiliä. Hän samaistuu vanhempiinsa.

Jumalalla on suunnitelma jokaista lasta varten. Hän on tuntenut jokaisen yksilönä jo ennen kuin ensimmäinenkään elinpäivämme on tullut (Ps. 139). Jokaisessa syntyvässä lapsessa voisi olla lappu ”Designed by God – Jumalan suunnittelema”. Jotta Jumalan suunnitelma lapsen elämässä pääsisi toteutumaan, tarvitaan vanhempia ja muita kasvattajia. 
Jumalan unelma on, että jokainen hänen luotunsa voisi elää hänen lapsenaan, läheisessä yhteydessä hänen kanssaan ja täyttää sen tehtävän, minkä hän viisaudessaan on kullekin tarkoittanut. Jumalan suunnitelmaan  kuuluu se, että lapsen uskon idut saisivat ravintoa ja lapsi voisi elää yhteydessä Luojaansa.

Luther muistutti: 
Katso siis, että ennen kaikkea hankit lapsillesi kristillisen kasvatuksen, että etupäässä kasvatat heitä Jumalalle ja vasta toiseksi maallisia tehtäviä varten.
Lasten tulee ennen muuta havaita, että heidän sieluistaan pidetään suurempaa huolta kuin heidän ruumiistaan. Missä sellainen huolenpito lyödään laimin, missä lapsia ei tutustuteta Jumalan Sanaan ja rukoukseen, siellä puuttuu paras hyvä, jota ei voi millään muulla korvata.

Kirjoittaessani lapsen uskonelämää käsittelevää kirjaani  Luottamustehtävä, kysyin seitsenvuotiaaltamme, miksi hän uskoo Jumalaan. ”Tietysti siksi kun sinä ja isäkin uskotte” Esitin samalla saman kysymyksen 13-vuotiaalle: ”No uskotko sinäkin siksi, kun äiti ja isä uskovat?”. ”No on siinä muutakin”. Isän ja äidin usko ei enää riittänyt. Lapsen uskonelämän kannalta ratkaisevat vuodet ovat noin kymmenen ikäisenä.

Lapset mukaan

Jos vanhemmat saavat hoitoa uskonelämälleen seurakunnasta, on luonnollista, että he lähetevät yhdessä pienten lasten kanssa. Kun lapsi oppii varhain kirkkotien, pitää hän itsestäänselvyytenä, että perhe käy seurakunnassa. Jumalanpalvelusyhteisöt, joissa lapset on huomioitu, ovat yksi lasten hengellisen kasvun kulmakivi.

Joillekin lapsiperheille on luontevampaa käydä lastensa kanssa kodeissa kokoontuvissa ryhmissä. Niissä lapsilla on enemmän tilaa olla lapsia. Kotiryhmien lapsista voi kasvaa toisilleen tärkeitä ystäviä. 

Kouluikäisille lapsille on tärkeää nähdä, että on muitakin perheitä, jotka uskovat. Lapsi saattaa olla luokassaan tai kaveripiirissään ainoa uskova. Silloin vanhempien on huolehdittava, että lapsella on jossain samalla tavalla uskovia kavereita. Arvostan vanhempia, jotka kulkevat kymmenien kilometrien päähän saadakseen perheenä kokea seurakuntayhteyttä muitten lapsiperheitten kanssa. Perheille suunnatut tapahtumat ja leirit tarjoavat seurakuntayhteyttä, jos sitä omalla paikkakunnalla ei muuten löydy.

Kouluikäisen tarpeet

Vähitellen kouluiässä lapselle on hyvä tulla joitain omia juttuja seurakunnassa. Harva lapsi huolehtii alakouluiässä säännöllisestä osallistumisesta menoihinsa. Siksi vanhempien on oltava aktiivisia ja tuettava lapsen säännöllistä osallistumista. 

Lapset tulevat  seurakuntaan, jos heillä siellä on mielekästä tekemistä. Voimme valjastaa  melkein minkä tahansa trendikkään harrastuksen palvelemaan lasten seurakuntayhteyden lujittumista ja uskossa kasvamista. Minkään seurakunnan omat työntekijäresurssit eivät riitä vastaamaan lapsi- ja varhaisnuorisotyön haasteisiin. Vanhempia tarvitaan lasten ryhmien ohjaajiksi kuten urheiluseuroissakin. Kunpa uskovat heräsivät samanlaiseen aktiivisuuteen ja vaivannäköön lastensa hengellisten harrastusten parissa kuin jalkapalloilevien tai jääkiekkoa pelaavien lasten isät. 

Ilman seurakuntayhteyttä oleva uskovan perheen lapsi on erilaisuutensa vuoksi riskiryhmässä. Toisaalla on yksinäisyys ja syrjäytymisen vaara ja toisaalla uskon hylkäämisen houkutus, kun kaverit ja kaikki kiva tapahtuu kaukana uskomisen viitekehyksestä.

Murrosikä

Murrosikään tultaessa koti on antanut lapselle hengellisen elämän eväät. Nuori valitsee itse haluaako kulkea vanhempien kanssa samaa tietä. Useimmiten nuori etsii itselleen omat seurakunnan kokoontumiset. Vanhempiin on saatava  etäisyyttä. Vanhemman tehtäväksi jää  nuoren valintojen kunnioittaminen, kuljetuspalvelu ja rahan antaminen, jotta nuori voisi osallistua nuoren hengellisiin tapahtumiin.

Joskus nuori valitsee murrosiässä oman tiensä. Tuhlaajapojan isäkin antoi luvan lähteä. Esirukoukset seuraavat kuitenkin omille teille lähtenyttä lasta. Ja vanhempien rakkaus ja tieto kodin avoimesta ovesta. Eniten tässä maailmassa rukoilevat tuhlaajalapsien isät ja äidit. Suurin osa omille teille lähteneistä palaa ennen pitkää takaisin kotiin. Uskollinen Isä etsii, odottaa ja rakastaa.

Amerikkalaisen Barna-ryhmän sivuilta (barna.com) saa paljon validia tutkimustietoa mm. tuloksellisesta lasten hengellisen elämän tukemisesta. Kastetut tarvitsevat opetusta, mutta opetuksen muodot muuttuvat  ajan mukana.

Omassa Åbo Akademihin tekemässäni kasvatutieteen gradussa ”Hur förmedlar föräldrarna sin tro” useitten vastaajien spontaaneissa kertomuksissa esiintyi mielenkiintoinen yksityiskohta. Raamattu oli esillä heidän lapsuudessaan; luettiin lasten Raamattua, isä/äiti/isoisä luki Raamattua tai kerrottiin kun saatiin oma raamattu.

Siispä ”raamatulliset” kristityt, pidetään Pyhä kirja lasten näkyvillä ja käytössä!

Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä. (Sarnaaja 12:1)
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta (Room 10:17)
Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? (Room 10:14)

 

Saara Kinnunen
Eläköitynyt perheneuvoja, kirjoittanut mm. kirjan Lapsen Usko (Uusi Tie)
vastuunkantaja Ylioppilaslähetyksessä 1969-1975
OPKOn liittohallituksen jäsen 2011-2015, nykyään OPKOn ystävien rukousrenkaan koordinaattori

Opiskelu evästää ammattiin, työhön, joka raamittaa jatkoa. Sen rinnalla askelia voi ohjata kutsu, jota ei voi jättää kuulematta. Opiskeluaikojen hengellinen koti, Oulun OPKO kasvatti Janne ja Ella Henrikssonia kohti Mongoliaa. Ja lähetystyötä. 

Janne aloitti opiskelun Tampereella armeijan jälkeen vuonna 2004. Kielet olivat kiehtoneet jo pitkään ja opiskelupaikka aukesi saksan kielen ja kulttuurin opintoihin. Tampere oli vieras paikkakunta, jossa kaikki oli uutta – mistä löytyy sapuska? Hengenravintokin. Sitä Janne oli tottunut nauttimaan säännöllisesti.

- Olin ollut mukana kotiseurakunnassa Raahessa. Opiskelujen alussa osuin yliopistolla ilmoitustaululle, jossa esiteltiin opiskelijatoimintaa. Riparilta tuttu nimi kutsui kuulolle, ja niin päädyin Tampereen OPKOlle.

- Sementti kuivui allani nopeasti. Minut otettiin lämpimästi vastaan. Olin tullut kotiin. Opiskelijailloissa sain reilun kahden vuoden ajan kasvaa, myös vastuuta kantaen. Opetus oli vahvaa ruokaa, ja raamattupiiri täydensi viikko-ohjelmaa. 

- OPKOn hallitukseen uskaltauduin Tampereelta lähtöni alla. Ydinporukassa olin koko ajan.
 
Opinnot jäivät hetkeksi, ja Janne palasi kotimaisemiin. Hän haki Ouluun luokanopettajakoulutukseen, muttei päässyt. Raahessa vietetty välivuosi kului työttömänä, välillä postia jakaen tai kirkko-oppaana ja puhelinmyyjänä. Seuraavaksi Janne haki lukemaan englantia, ja toinen raahelainen, Ella, lukionsa päätyttyä musiikkia. Molemmat pääsivät, ja niin Ouluun muutti syksyllä 2008 seurusteleva pari, vierekkäisiin kerrostaloihin. 

Oulussa Janne hakeutui taas OPKOlle.

- Uskaltauduin hallitusvastuuseenkin. OPKOssa oli tuttu mies mukana, Antti Leinonen. Raamis löytyi luontevasti, ja sama raamattupiiri kokoontui Oulun opintojemme ajan, seitsemän vuotta. 

Omalla paikalla vastuunkantajina

OPKOlla Jeesus on ytimessä. Raamattuun ja sen luotettavana pitämiseen sekä Janne että Ella olivat oppineet seurakuntanuorina. Illoissa käytiin Raamattua läpi teemasta käsin tai systemaattisesti. 

- En kaikkea opetettua muista, en ehkä parin päivän päästä sen kuulemisestakaan. Mutta Sana rakentaa minua, huomaamattakin. Olin rauhallisella kasvupaikalla kristittynä. Vuosien päästä huomaan: tätä on pohjustettu aiemmin. Olen kiitollinen hyvästä opetuksesta, Janne toteaa.

Opiskeluaikana opittiin myös yhteiseen vastuunkantoon. OPKO opetti tekemään yhdessä.

Edes lähetyskurssille hakiessa emme olleet varmoja, onko tämä tiemme. 

- Yksin emme saa aikaan mitään, emme ainakaan kaikkea, Janne jatkaa. Oli kyseessä VIP-lehtien jako, muiden kutsuminen mukaan, tai muu eteen osunut tehtävä, niin yhdessä sen tekeminen luonnistuu. Tehdessä huomaa, kuinka jokaisen lahjat ja taidot mahdollistavat lopputuloksen. Tähän pyrin Mongoliassakin, jossa rakennan seurakuntaa yhdessä muiden kanssa. 

Ellan tie vei Ouluun lukion jälkeen. Aina musiikkia harrastanut Ella pääsi ensi yrittämällä opiskelemaan musiikinopettajaksi Oulun yliopistoon.

- Ehkä tulin Jannen siivellä OPKOon, mutta kotiuduin heti. Joskus vanhasta luopuminen voi olla tuskallista. Olin nuori ja ikävöin kotiseurakuntaa. Olin saanut nauttinut seurakunnan hedelmistä, ja muutos opiskelemaan lähtiessä oli ollut suuri.

Aikuistumiseni sai onneksi tukea niistä vastuista, joita OPKO tarjosi. 

- Kun peilaan opiskeluaikaa Ulaanbaatarista käsin, on huikea huomata, että sama jatkuu: tuemme kasvavaa seurakuntaa ja kutsumme uusia mukaan. Nyt olemme kielikouluvaiheessa, itsekin oppijoina.

- Saamamme koulutus on tarpeen tällä lähetyskentällä. Emme tee maisterintöitä, mutta kaikelle opitulle on käyttöä. Jumalan suunnitelma avautuu kohdallamme ihanasti, Ella toteaa.

Juuret syvällä Sanassa

Kirjoitettu Jumalan Sana puhuu meille ja meistä, siitä Ella on vakuuttunut.

- Jumala on valinnut puhua itsestään kirjoitetun sanan kautta. Sana puhuu meistäkin. Jumala ilmoittaa itsensä Raamatussa, siksi sitä on luettava. Jumalan voi oppia näin tuntemaan.

Raamattupiiri on meille yhä tärkeä juuri tästä syystä. Mongoliassa pidämme tiimimme kanssa raamista, mutta koitamme päästä myös kansainväliseen raamikseen mukaan. 

Musiikki vie Ellaa Jumalan lähelle. Hän tunnustaa tarvitsevansa musiikkia. 

- Viulunsoiton aloiton jo viisivuotiaana. Musisointi on kanava itseeni ja maailmaan. Tultuani uskoon rippikoulussa musiikista aukesi uusi kanava kohti Jumalaa. Tunneherkkänä koen musiikin puhuttelun vahvasti. 

- Raamatussakin soi. Ylistys on läsnä, ei vain seurakunnan elämässä vaan taivaassakin musisoidaan Jumalan kunniaksi. Nyt musiikki on työväline toisten tavoittamisessa. Yhdessä laulaminen ja hiljentyminen tarjoavat matalan kynnyksen tähän.

- Kyllä musiikki on tarpeellinen rakennusaine seurakunnassa, Janne näkee. Mitä rippikoulu olisi ilman laulua? Jokin musiikki voi rakentaa seurakuntaa vuosisatojen ajan, ei vain yhdessä hetkessä.

- Täällä on nyt kaksi kitaraa, ei juuri muuta, Ella laskee. Siinäpä ovat seurakunnan musisointivälineet. Voisiko suunnitelmissa olla lasten kuoro, ja sen avulla uusien tavoittaminen?

Mongoliassa seurakunnissa on paljon nuoria ja lapsia. Mutta kristittyjä on väestöstä korkeintaan pari prosenttia. Nuoren seurakunnan toimintojen kehittäminen on Jannen vastuulla. 

- Ehkä uusia saa mukaan englannin opetuksen myötä, Janne tuumaa. 

Viisumin saanti jatkossa määrittää, olisiko opetus osa kehitysyhteistyöhankkeita, joita Kylväjällä on maassa pari, vai osa seurakuntatyötä. 

Jeesuksen kutsu meissä

- On kirkas tosiasia, että Jumala on lähettänyt meidät tänne, Janne tietää. ”Ykkös-J,” Jeesus on tämän takana. Se lohduttaa ja kantaa, kun on vaikeaa. Täällä olemisellemme on tarkoitus. 

- Emme ole pienestä pitäen ajatelleet, että lähtisimme lähetystyöhön. Emme isostakaan pitäen! Ei seurusteluvaiheessa, kihloja solmiessa, tai edes avioiduttaessa ole siitä keskusteltu. Lähettien tarinat ovat jättäneet meihin jälkensä. Nyt olemme tässä, yhtenä heistä. 

Lähetystyöntekijöiden kertomukset pohjustivat Henrikssonien lähetyskutsua. 

- Kun lähetti kertoi työstään nuorten- tai opiskelijaillassa, tuntui järjettömältä ajatella lähtemistä, Janne muistelee. Muuttaa nyt vuosiksi ulkomaille; jättää ystävät ja läheiset taakse. Häipyä maailmalle. Mutta kertomukset pohjustivat lähtöämme.

Ne vahvistivat Jeesuksen kutsua meissä. Tätä Jeesuksen ääntä emme enää viimeisten vuosien aikana voineet sivuuttaa.

- Viitisen vuotta sitten aloimme keskustella lähdöstä. Edes viime syksynä Suomen Raamattuopistolla pidetylle lähetyskurssille hakiessa emme olleet varmoja, onko tämä tiemme. 

- Isossa suunnitelmassa mukana oleminen on vastaus Jeesuksen kutsuun, Janne summaa. Lähetyskurssilla ymmärsin, että jokainen voi olla lähetti omilla taidoillaan. Lähtevälle paikka ja lähettäjät kyllä löytyvät. 

Janne Henriksson: Olemme luvanneet olla täällä neljästä neljäänkymmentä vuotta

Mongolian kristillistä seurakuntaa on rakennettu vasta 1990-luvulta alkaen, kun maa avautui ulkomaailmalle ja lähetykselle. Lähetysyhdistys Kylväjällä on ollut parinkymmenen vuoden ajan useita lähettiyksikköjä ja perheitä Mongoliassa ja Itä-Siperiassa. Nyt on Henrikssoneiden vuoro.

- Kielen ja kulttuurin opiskelua on päivittäin, Ella kertoo Ulaanbaatarissa. Emme tuo tänne suomalaista seurakuntaelämää, vaan rakennamme sitä yhdessä täkäläisten kanssa. 
Seitsemän viikkoa olemme olleet täällä. Toistaiseksi vasta yksi kova vatsatauti on verottanut voimia. Käymme jumalanpalveluksissa ja tutustumme seurakuntalaisiin. Kirkkoherra Sainaa on seurakunnan ainut palkattu työntekijä.

- Tavoitteemme on kehittää rakenteita, jotka pysyvät täällä lähtömme jälkeen. Olemme luvanneet olla täällä neljästä 40 vuotta, Janne visioi. Ensimmäisen neljän vuoden työkauden jälkeen päätetään jatko.

Henrikssoneiden lähettäjiä ovat Rovaniemen seurakunta ja Oulun OPKO. Tässä oululaisopiskelijat jatkavat perinnettä, joka alkoi kun ensimmäiset Kylväjän lähetit olivat kentillään 1970-luvulla. Hekin kasvoivat OPKOn perheestä lähtemään – ja lähettämään. 

- Ystäväpiiri ja lähetysrengas ovat tärkeä tuki, Ella kiittää, erityisesti esirukoilijoina. Renkaassa on mukana erilaisia ihmisiä, ja uudetkin ovat tervetulleita sekä myös yhteistyöseurakuntia kutsutaan mukaan. 

- Yksi lähtöä edeltävä hieno hetki oli Oulun OPKOlla. Yhteys oli käsin kosketeltavaa. Kerroimme kutsustamme ja alkavasta työstä. Opiskelijat Oulun OPKOn työntekijän Tomi Kohon johdolla siunasivat meidät Herran siunauksella. Sen varassa oli hyvä lähteä. 

Henrikssonit voi tavata Lähetyksen Kesäpäivillä Raahessa juhannusta edeltävänä viikonvaihteena 16.-18.6.2017. 

Lähetyskurssi 2017
Syksyllä 2017 Kylväjä (www.kylvaja.fi) järjestää lähetyskurssin, jonka haku on auki. Myös OPKOn kanssa yhteistyössä järjestettävä MiniMissio North valmentaa lähtemään. Kurssille kutsutaan mukaan opiskelijoita Oulun seudulta. 

Seuraa Henrikssoneja Snapchatissa:
Henrikssoneiden Snapchat-tunnukset: 
Ella: ella.hehe
Janne: jothaaaahtoj 

Tekstit: Marjaana Kotilainen, 
Kylväjän aluekoordinaattori 
ja OPKOn lähetyssihteeri

Martti Lutherin aloittamasta reformaatiosta eli uskonpuhdistuksesta on 500 vuotta. Kysyimme kolmelta henkilöltä mitä reformaatio kullekin merkitsee, millä lailla se näkyy tänä päivänä Suomen seurakunnissa, ja millaista uskonpuhdistusta tänä päivänä tarvittaisiin.

Jouni Lehikoinen, Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra

Lehikoiselle reformaatio merkitsee juurille palaamista ja uudistusta muistutusta siitä, että Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje. Lehikoinen painottaa sitä, että Luther on tuonut kirkkoon uskonvanhurskauden ytimen; yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen kautta.

- Tätä ei saa unohtaa kirkon työssä eikä käydä kauppaa siitä, mikä on luovuttamattominta. Tämän pitäisi vaikuttaa siihen, että kirkko uskaltaa olla kirkko eikä yleisen mielipiteen perässähiihtäjä ajan keskellä.

Lehikoisesta kirkon tulisi pitää kiinni siitä, minkä varassa se on pari vuosituhatta kulkenut aikojen vaihdellessa. Hän on sitä mieltä, että Suomi tarvitsee uskonpuhdistusta kaikesta, mikä pyrkii hämärtämään ja sekoittamaan kristillistä uskoa. Hänestä seurakunnat tarvitsevat uudistusta ja paluuta juurille.

- Seurakuntien työntekijöiden tarvitsemaa herätystä tulisi rukoilla.

Lehikoisen mielestä seurakunnan työntekijöiden pitäisi muistaa, että he tai kirkon tilat eivät ole seurakunta, vaan ihmiset muodostavat seurakunnan. Hän sanoo, että työntekijä ei ensisijaisesti edusta seurakuntaa vaan Jumalaa.

- Kirkossa pitäisi puhua enemmän Jeesuksesta ja ymmärrettävällä kielellä. On mentävä ulos omalta mukavuusalueelta ihmisten keskelle kohtaamaan heitä mitä erilaisimmilla areenoilla.

Erika Ihalainen, lukiolainen

OPKOn nuorten toiminnassa mukana olevalle Erika Ihalaiselle, 17, tärkeintä reformaatiossa on Lutherin oivallus siitä, että ihminen pelastuu yksin armosta.

- Kuten reformaation aikoihin kirkko tarvitsi uudistusta, samalla tavalla jokainen meistä tarvitsee elämässään hengellistä uudistusta, Ihalainen aloittaa.

Hän tietää, että reformaation jäljet näkyvät kirkossa yhä tänä päivänä muun muassa saarnan aseman korostuksessa Sanan ja sakramenttien ohessa.

Ihalaisella on myös Suomelle asiaa. 

- Nykypäivän Suomi tarvitsee Totuutta. Kalliona tulisi olla Jeesus ja kaiken tulisi pohjautua Raamattuun.

- Synti tulisi julistaa synniksi ja armo tulisi löytää Jeesuksen ristin luota. Suomi tarvitsee myös enemmän ihmisiä, jotka palavat Jeesukselle. 

Erika ajattelee, että kristittyjen pitäisi ennen kaikkea viettää aikaa Jumalan kasvojen edessä. 

- Meidän tulee anoa Jumalalta apua ja alkaa rukoilla, sekä lukemaan enemmän Raamattua. Kun vietämme Jumalan kasvojen edessä aikaa, se alkaa vaikuttaa meissä itsessämme ja näkyä ulospäin.

Ihalaisen mielestä kirkossa pitäisi puhua nimenomaan Raamatusta eikä Raamatun ulkopuolisista asioista. Hän painottaa myös maallikkoaktiivisuuden lisäämistä. 

- Kirkossa tulisi puhua enemmän Raamatusta ja sen ytimestä, Jeesuksesta. Lisäisin myös paljon maallikkoaktiivisuutta kirkoissa, jolloin kirkko ei olisi enää niin monelle vain työpaikka, vaan aidosti Jeesusta palveleva seurakunta, Ihalainen päättää.

Taneli Skyttä, Lähetysyhdistys Kylväjän työaluevastaava

Skytälle reformaatio merkitsee mahdollisuutta tuntea rakastava Jumala, jonka kautta voi antaa ja saada anteeksi jokainen päivä. Skyttä toteaa, että tämä ansioton armo lienee suurin Lutherin jättämä jälki Suomen seurakuntiin maallikoiden arvostuksen ohella. Hän kertoo miettineensä paljon sitä, miten Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta, ja että Jumalan valtaistuimen perustana on vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus.

- Meillä on suuri kiusaus elää sellaisessa hengellisessä kuplassa, joka rakentuu vain armolle ja oikeudenmukaisuudelle. Kumpikaan ei Raamatun mukaan voi toteutua ilman ulkopuolelta tulevaa totuutta ja vanhurskautta. Tarvitsemme molempia yksilöinä, kirkkona ja yhteiskuntana.

Skytän mukaan tarvitsemme uskallusta luottaa siihen, että Jumalan tahto on edelleen hyvä ja että hän edelleen tietää asiat paremmin kuin me. 

Hän haluaa muistuttaa, että tarvitsemme paimenia ja hengellisiä johtajia. 

- Tarvitaan paimenia, jotka uskaltavat häiritä meidän rauhaamme nostamalla päämme, jotta katsoisimme korkeammalle ja kauemmas. Näin pysymme suunnassa ja säilymme laumassa. Tarkoitan tässä paimenilla pappien ohella kaikkia muitakin hengellisiä johtajia ja esikuvia, myös maallikoita. 

- Lauman jäsenten puolestaan tulisi paremmin ymmärtää se, että me tarvitsemme toisiamme, ei teoriassa vaan oikeasti, ja että laumaan mahtuu vielä muitakin. Tässä ei välttämättä ole kyse niinkään uskon puhdistamisesta kuin uskon ja elämän yhdistämisestä.

Skytän mukaan pelkät sanat eivät nykypäivänä toimi. 

- Tarvitaan Jeesuksen tähden kokonaan elossa olevia ihmisiä, jotka elävät uskoaan todeksi eristämättä itseään heitä ympäröivästä todellisuudesta.

Skytän mukaan kirkossa tulisi puhua enemmän siitä, mitä Jeesuksen seuraaminen arjessa oikeastaan on. Myös Pyhästä Hengestä hän haluaisi kuulla puhuttavan enemmän.

- Hän on yhä keskuudessamme, ja tarve Pyhän Hengen toiminnalle on todella yhä olemassa. 

- Hänelle olisi kovasti tarvetta, sillä aika voimattomia olemme ilman itseämme tai mitään muutakaan muuttamaan.

Simo Horttanainen, Halti Huhtala, Tuomo Keskinen ja Sami Pietikäinen, Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijat

Kirjoitus on julkaistu alunperin Arkki-lehden numerossa 2/2017.

Lisää blogeja

Arkin toimitus
Yksi haluaa paljon seuraajia somessa ja päästä otsikoihin. Toinen välttelee kohinaa ja pysyy mieluiten sivussa. Maria-niminen teinityttö Nasaretin taajamasta...
Arkin toimitus
Lotta Liuska, 19, Joensuun Reijolasta on monessa mukana. Omien sanojensa mukaan hän on kiinnostunut vähän kaikesta ja tekee kaikkea. Hän on löytänyt oman...
Arkin toimitus
Neljä maasai-soturia ihailee auringonnousua keihäät ja kilvet käsissään. Tansanialainen maalaus on kiinnitetty kolmen neliön ikkunattoman huoneen seinälle...
Arkin toimitus
Kiire on lyönyt yhteiskuntaamme räikeän leimansa. Elämme aikaa, jossa täysi kalenteri, vilkas sosiaalinen elämä ja alati kiihtyvä tempo tuntuvat jo...
Arkin toimitus
Alussa oleva sana ”mutta” viittaa siihen, että edellä on kerrottu kaikkien muiden olleen ihmeissään, kun kuulivat paimenten kertovan joulun ihmeestä.  Oli...
Arkin toimitus
Lahtelaisen lounasravintolan lohikeitossa on enimmäkseen perunoita. Edelliset ruokailijat ovat onkineet kalanpalat. OPKOn opiskelijatyön koordinaattori ja...
Arkin toimitus
Syyskuun Veritas Forumeiden teema Tampereella, Turussa ja Helsingissä oli kärsimyksen ongelma. Käsittelyssä oli klassinen teodikean ongelma: jos Jumala on hyvä...

Blogit

Tällä sivulla julkaisemme mm. OPKOn Arkki-lehden artikkeleita, työntekijöidemme ja opiskelijoiden kirjoituksia.