Maailma on Jonille suuri kuntosali

j_a-web
Kun aurinko alkaa lämmittää, Oulun ammattikorkeakoulussa konetekniikkaa opiskeleva Joni Vähäaho harjoittelee ulkona käsilläseisontapunnerrusta.

Konetekniikan opiskelija Joni Vähäaholla on kesäksi mietittynä töitten vastapainoksi monenlaista treeniä. Kun työpäivä vakuutusyhtiö Ifissä päättyy, hän polkee kotiin etujousitetulla maastopyörällään, syö sopivasti ja ponkaisee ulos harjoittelemaan.

‒ Aion treenata erilaisia telinevoimistelijoiden liikkeitä, kuten käsilläseisontapunnerrusta, etuvaakaa ja takavaakaa.

Jonin urheilulaji on nimeltään street workout. Se on kehonpainoharjoittelua, jota tehdään ulkona. Lajin harrastajat pitävät koko maailmaa kuntosalinaan.

Juuret jalkapallossa

Yhdeksänvuotiaana Joni liittyi pikkuveljensä kanssa Haapaveden jalkapallojoukkueeseen FC Folkiin. Jalkapallosta tuli päälaji kymmeneksi vuodeksi.

Oulussa joukkuelaji vaihtui yksilölajiin. Street workout löytyi somesta. Lajissa yhdistyvät kehonhallinta, voima ja notkeus.

‒ Spagaatti ei ole mikään ongelma.

Joukkuetaitoja tulee harjoiteltua Oulun OPKOn sählyporukassa ja järjestön hallituksessa.

Urheillessaan Joni nauttii mielen rentoutumisesta. Hän tietää, että hyötyjä on paljon muitakin.

‒ Ruumis on sielun koti ja Pyhän Hengen temppeli, haluan pitää siitä huolta. Kun voin hyvin, jaksan olla mukava ja auttaa, kihloissa oleva nuorimies sanoo.

Tavoitteena Jonilla on vetää leukoja vielä vaarinakin.

Yli 30 leukaa

Maastopyörälleen Joni antaa kyytiä noin 400 kilometriä kuukaudessa.

‒ Ajan pyörällä joka paikkaan kelillä kuin kelillä. Hiilijalanjälkitestistä huomasin, että pyöräily kannattaa.

Street workout -treeniä Joni tekee viidestä seitsemään tuntia viikossa. Yksin treenaamisessa on hyvät puolensa: sitä voi harrastaa milloin vain.

‒ Voin mennä vaikka iltayöstä parvekkeelle harjoittelemaan. Tästä lajista ei myöskään tule kustannuksia.

Kilpaillakaan ei tarvitse kuin itsensä kanssa. Leukoja on mennyt parhaimmillaan yli 30.

‒ Päätavoitteena ei ole kasvattaa isoja lihaksia, mieluummin olen kuin apina.

Jonin mielestä on tärkeää iloita siitä mihin pystyy tänään, eikä vain haikailla edessä olevien saavutusten perään.

Danielle Miettinen
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden 2/2019 Kesäkuntoon-sarjassa, jossa esiteltiin erilaisia harrastuksia. Tilaa Arkki-ilmaiseksi.

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

15.−19.4. Unlocking Life, Helsinki Mission Week

Veritas Forumit: 
Pe 26.4. Tampere: Alister McGrath, Leila Haaparanta
Ke 8.5. Jyväskylä: Vishal Mangalwadi, Laura Stark
Pe 10.5. Helsinki: Vishal Mangalwadi, Eva Biaudet
Lue lisää Veritas Forumeista

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.