Maailma on Jonille suuri kuntosali

Kun aurinko alkaa lämmittää, Oulun ammattikorkeakoulussa konetekniikkaa opiskeleva Joni Vähäaho harjoittelee ulkona käsilläseisontapunnerrusta.

Konetekniikan opiskelija Joni Vähäaholla on kesäksi mietittynä töitten vastapainoksi monenlaista treeniä. Kun työpäivä vakuutusyhtiö Ifissä päättyy, hän polkee kotiin etujousitetulla maastopyörällään, syö sopivasti ja ponkaisee ulos harjoittelemaan.

‒ Aion treenata erilaisia telinevoimistelijoiden liikkeitä, kuten käsilläseisontapunnerrusta, etuvaakaa ja takavaakaa.

Jonin urheilulaji on nimeltään street workout. Se on kehonpainoharjoittelua, jota tehdään ulkona. Lajin harrastajat pitävät koko maailmaa kuntosalinaan.

Juuret jalkapallossa

Yhdeksänvuotiaana Joni liittyi pikkuveljensä kanssa Haapaveden jalkapallojoukkueeseen FC Folkiin. Jalkapallosta tuli päälaji kymmeneksi vuodeksi.

Oulussa joukkuelaji vaihtui yksilölajiin. Street workout löytyi somesta. Lajissa yhdistyvät kehonhallinta, voima ja notkeus.

‒ Spagaatti ei ole mikään ongelma.

Joukkuetaitoja tulee harjoiteltua Oulun OPKOn sählyporukassa ja järjestön hallituksessa.

Urheillessaan Joni nauttii mielen rentoutumisesta. Hän tietää, että hyötyjä on paljon muitakin.

‒ Ruumis on sielun koti ja Pyhän Hengen temppeli, haluan pitää siitä huolta. Kun voin hyvin, jaksan olla mukava ja auttaa, kihloissa oleva nuorimies sanoo.

Tavoitteena Jonilla on vetää leukoja vielä vaarinakin.

Yli 30 leukaa

Maastopyörälleen Joni antaa kyytiä noin 400 kilometriä kuukaudessa.

‒ Ajan pyörällä joka paikkaan kelillä kuin kelillä. Hiilijalanjälkitestistä huomasin, että pyöräily kannattaa.

Street workout -treeniä Joni tekee viidestä seitsemään tuntia viikossa. Yksin treenaamisessa on hyvät puolensa: sitä voi harrastaa milloin vain.

‒ Voin mennä vaikka iltayöstä parvekkeelle harjoittelemaan. Tästä lajista ei myöskään tule kustannuksia.

Kilpaillakaan ei tarvitse kuin itsensä kanssa. Leukoja on mennyt parhaimmillaan yli 30.

‒ Päätavoitteena ei ole kasvattaa isoja lihaksia, mieluummin olen kuin apina.

Jonin mielestä on tärkeää iloita siitä mihin pystyy tänään, eikä vain haikailla edessä olevien saavutusten perään.


Danielle Miettinen
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden 2/2019 Kesäkuntoon-sarjassa, jossa esiteltiin erilaisia harrastuksia. Tilaa Arkki-ilmaiseksi

Lisää blogeja

Arkin toimitus
Tapaan usein päätään pyöritteleviä kristittyjä. Monet heistä kokevat olevansa nurkkaan ajettuja. Enää ei saisi kirkossa eikä yhteiskunnassa...
Arkin toimitus
Moni muistaa 90-luvulla Suomessa ja Venäjällä pidetyt missiotapahtumat, jotka keräsivät tuhansia osallistujia. Nyt missioita ei enää järjestetä, eikä tilalle...
Arkin toimitus
Minna Kuka olet ja mitä teet tällä hetkellä? Nimeni on Minna Särkkälä. Olen 20-vuotias ja aloitin syksyllä lääketieteen opinnot Kuopiossa. Onko...
Arkin toimitus
”Täällä tapaatte perheen, jota ette tienneet omistavanne.” Tällä hieman kliseiseltä tuntuvalla lauseella alkoi Etelä-Afrikassa järjestetty IFESin (...
Arkin toimitus
Joskus pitää mennä kauas voidakseen nähdä lähelle. Sananparsi piti paikkansa opiskelijaedustajien Toinin, Hannan ja minun kohdalla viime heinäkuussa...
Arkin toimitus
Lämmin ja rauhallinen ääni, mutta puseron sisällä palaa tuli. Dialogipedagogiikka, metakognitio ja muita vaikeita sanoja. Keskustelen selvästi asiantuntijan...
Arkin toimitus
Konetekniikan opiskelija Joni Vähäaholla on kesäksi mietittynä töitten vastapainoksi monenlaista treeniä. Kun työpäivä vakuutusyhtiö Ifissä päättyy, hän polkee...