Ollaanko me trendikkäitä?

Maailman laajimmalle levinnyt kristillinen opiskelijajärjestö IFES julkaisi marraskuussa kansainvälisen tutkimuksen, jossa selvitettiin opiskelijaikäisten maailmaa muokkaavia globaaleja kysymyksiä (IFES Global Trends Report, pdf-tiedosto avautuu uuteen ikkunaan).

Tutkimuksessa pohdittiin myös sitä, miten nämä kysymykset tulisi ottaa huomioon, kun suunnitellaan kristillistä opiskelijatyötä.

Tutkimuksen kohteena olivat sukupolvi Y (syntyneet vuosina 1984–1998) ja Z (syntyneet vuosina 1999–2015). Aineistoa oli kerätty 120 maasta. Raportti oli mielenkiintoinen ja muistutti, ettei kristillistä opiskelija- ja koululaistyötä voi tehdä eikä kehittää tuntematta nuoria ja heidän kysymyksiään.

Mitä nämä nuorten globaalit kysymykset sitten olivat? Tutkijat olivat löytäneet niitä 11 kappaletta: liberalismin nousu, korruptio, mielenterveysongelmat, maahanmuutto, ympäristökysymykset, koulutuksen muuttuminen, vainot, kirkon pirstaloituminen, islamin leviäminen ja naisiin kohdistuva väkivalta. Nämä kysymykset siis koskettavat eniten meidän aikamme nuoria ja heidän maailmaansa. Luonnollisesti eri maissa ja maanosissa trendit painottuivat eri tavoin.

Tutkimuksen johtopäätökset ravistelivat. Nyt nuoret eivät kysy onko kristinusko totta, vaan toimiiko se. Nuoret myös epäilevät vallanpitäjien kykyä ja tahtoa ratkaista maailman ongelmia. Heille eivät enää riitä yläpuolelta tulevat sanat ja vaikuttaminen. He etsivät aitoa johtajuutta ja tahtovat toimia ratkaisujen saavuttamiseksi.

Käynnissä on neljäs teollinen vallankumous, jossa automaatio, robotiikka ja tekoäly muuttavat suunnilleen kaiken. Sen aikana syntyneet nuoret ovat aiempiin sukupolviin verrattuina globaalisti paremmin verkostoituneita, yksinäisempiä ja kärsivät enemmän mielenterveysongelmista.

Nuorten tavoittaminen evankeliumilla ja Jumalan sanan opettaminen heille on erilaista nyt, kun he opiskelevat etäyhteyksin. On kohtalonkysymys, miten onnistumme tavoittamaan nuoret esimerkiksi webinaarien, blogien ja podcastien avulla.

Tutkimuksen suuri sana on kutsumus. Tämän päivän nuoret haluavat löytää yhteyden uskon ja työelämän välillä. Heille ei riitä, että uskon harjoittaminen kuuluu vain kirkkosaliin tai nuorteniltaan. He haluavat katsella suurta kuvaa. Nyt on puhuttava kutsumuksesta käytännöllisesti ja kurottava kiinni arjen ja kristillisen uskon välinen kuilu. Tämä jos mikä on OPKOn tehtävän ytimessä.

Jussi Miettinen
OPKOn pääsihteeri
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 4/2020

 

Lisää blogeja

Arkin toimitus
Maailman laajimmalle levinnyt kristillinen opiskelijajärjestö IFES julkaisi marraskuussa kansainvälisen tutkimuksen, jossa selvitettiin...
Arkin toimitus
Aloitamme valokuvauksesta Riihimäen ABC:llä. Tuula tarjoutuu auttamaan sähläävää toimittajaa kameratarvikkeiden kantamisessa. Valokuvauksen jälkeen siirrymme...
Arkin toimitus
Mari Turunen astuu sisään hämyiseen thaihieromoon. Häntä ajaa sama välittämisen halu kuin jo parikymppisenä opiskelijana Lontoon kaduilla. Mari tietää, että...
Arkin toimitus
Mitäs uutta OPKOssa on meneillään? Tätä työmme ystävät ja toisten yhteisöjen työntekijät aina välillä utelevat minulta. Mikä olisi hovikelpoinen...
Arkin toimitus
Tuoreimman tutkimuksen mukaan 15–24-vuotiaista suomalaisista nuorista miehistä 32 prosenttia sanoo uskovansa Jumalaan. Se on kahta prosenttia vaille...
Arkin toimitus
Katri, miksi halusit vapaaehtoistyöhön juuri Afrikkaan? Olin vapaaehtoisena orpokodissa Keniassa Migorin kaupungissa lähellä Viktoriajärveä. Olin siellä...
Arkin toimitus
Anna Ojala osallistui viime keväänä DTS-opetuslapseuskouluun Mauilla, Havaijilla. Koulutus kestää tavallisesti noin viisi kuukautta ja koostuu...