Pidä itsestäsi huolta

Uupumus ei ole hengellisesti tavoiteltava tila. Millaisia näkökulmia itsensä johtamiseen tarjoaa kristitty psykiatri?

Pitää osata johtaa itseään, ennen kuin voi johtaa muita on sanonta, jolla on vinha perä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihmisten johtamisessa on pohjimmiltaan kyse oikeiden asioiden aikaansaamisesta esimerkin, käskyn, palvelemisen ja organisoinnin eri menetelmin. Jos ei itse tee oikeita asioita, on vaikea saada muitakaan kantamaan niistä vastuuta.

Kukaan esimies ei toivo, että hänen alaisensa ovat uupuneita. Jostain syystä esimerkki, jota kristityt johtajat tässä näyttävät, ei kuitenkaan ole kovin vakuuttava. Kun katselee hengellisiä johtajia silmäpusseista silmäpusseihin ja kuulee valitteluja kiireestä ja väsymyksestä, voisi jopa kuvitella, että uupumuksesta jaellaan tuomiolla taivaspisteitä. Herää kuitenkin kysymys: jos Jeesus on todella paimenemme, ja hänen laumansa lampaat vaikuttavat järjestään huonovointisilta ja uupuneilta, niin miltä tämä saa paimenen näyttämään?

Asiasta on huolestunut myös kristitty psykiatri Pablo Martinez kirjassaan Take Care of Yourself (suom. Pidä itsestäsi huolta). Pablo antaa käytännönläheisiä neuvoja hyvinvointiin kristillisestä näkökulmasta. Seuraavaksi nostan esille kolme keskeisintä huomiota, jotka auttavat meitä johtamaan itseämme niin, että voimme hyvin.

Ensinnäkin meidän tulee tiedostaa oma identiteettimme. Olemme hauraita saviastioita – menemme helposti rikki, jos kohtelemme itseämme teräskippoina. Näin toimimme, jos yritämme määritellä itsemme Isän edessä tekemisiemme kautta, olemme kunnianhimoisia, perfektionisteja tai muuten liikkeellä vääristä motiiveista. Nämä ajavat meitä suorittamaan. Terve omakuva on Jumalan lapsen identiteetti, jonka paikka Isän talossa ei riipu suorituksista tai niiden laadusta. Olemme saaneet elämämme Luojalta ja siitä meidän tulee myös pitää huolta. On Jumalan tahto ja jumalisuuden ilmaus pitää huolta itsestämme. Tällöin voimme myös tehokkaammin tehdä niitä asioita, mihin Herra meitä todella kutsuu.

Toiseksi meidän tulee löytää tasapaino sisään- ja ulosvirtaukselle. Olemme kuin vesialtaita: jos vettä poistuu enemmän kuin sitä tulee sisään, kuivumme kokoon. Jotta pysymme terveinä, meidän tulee ymmärtää ja kunnioittaa levon tarvettamme. Jumala on nähnyt hyväksi, että ihminen nukkuu yöt ja lepää töistänsä yhden päivän viikossa. Myös muut kymmenestä käskystä varjelevat hyvinvointiamme. Väsymys itsessään on luonnollinen asia: meidän tulee kunnioittaa sitä, tarkkailla sen merkkejä ja oppia sen kautta sitä, mitä Jumala haluaa meille puhua. Kristityn ei tule myöskään olla sokea sille, että nykyajan arvot kuten itsekeskeisyys ja ainainen kiire, sekä Jeesuksen opetuslapsen kohtaama hengellinen sodankäynti vievät energiaa.

Kolmanneksi meidän tulee panostaa elämämme tärkeisiin suhteisiin, sillä niistä ’viinitarhamme’ saa ravintoa. Perhe, seurakunta, läheiset ystävät, luonto ja jopa kirjat voivat olla meille jatkuvan virvoituksen lähteenä. Ennen muuta meidän tulee kuitenkin pitää huoli siitä, että suhde Elävän veden lähteeseen on auki ja voi hyvin, sillä ilman häntä emme voi tehdä mitään. (Joh. 15:5b)

Martinezin mukaan kristityn on hyvä nähdä itsensä viinitarhana, josta on vastuu Isännälle: kun viinitarha voi hyvin, se kantaa hedelmää. Viinitarhaa hoitaessa on hyvä kuitenkin muistaa, että meidän ei tarvitse hoitaa sitä yksin: itse Herra on kanssamme.

* * *

Kettu viinitarhassa

Viinitarhurilla on monenlaista hommaa: tulee karsia, kastella ja olla kärsivällinen. Hieman yllättäen Raamattu mainitsee myös ketunmetsästyksen: Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa. (Ll. 2:15) Toden totta: kun viinitarha kukkii, silloin hedelmän tulo on lähellä. Juuri tällöin tulee varoa pieniä kettuja, etteivät ne turmele kasvua ja riistä tulevia rypäleitä.

Kristityn elämässä pienet ketut kuvaavat niitä syntejä, mitä emme pidä kovin vakavina. Tosiasiassa kaikenkokoiset ketut – myös ne pienet – ovat meille vaarallisia ja riistävät meiltä sen hedelmän, mitä Herra oksiltamme etsii. Kutsun sinut tutkiskelemaan tänään elämääsi Herran edessä: juoksenteleeko tarhassasi jotain sinne kuulumatonta, joka järsii viinipuittesi juuria? Pyydä Herralta näkökykyä tunnistaa pienimmätkin tuhoeläimet. Kun Hän näyttää sinulle elämän osa-alueen, missä et kulje kuuliaisena, tee heti rohkeasti parannus ja käänny viinitarhan Omistajan puoleen. Hän korjaa kettujen vahingot ja vapauttaa sinut syyllisyydestäsi.

 

Teksti: Nooa Saari, Joensuun OPKOn opiskelijatyöntekijä

Juttu on julkaistu Arkin numerossa 1/2021. Tilaa Arkki ilmaiseksi

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

15.−19.4. Unlocking Life, Helsinki Mission Week

Veritas Forumit: 
Pe 26.4. Tampere: Alister McGrath, Leila Haaparanta
Ke 8.5. Jyväskylä: Vishal Mangalwadi, Laura Stark
Pe 10.5. Helsinki: Vishal Mangalwadi, Eva Biaudet
Lue lisää Veritas Forumeista

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.