Täyttä elämää

blogit_sami
Missä minä olisin ilman Jeesusta? 

Kaikki alkoi siitä, että ajauduin kristittyjen joukkoon, jossa minulle kerrottiin uskosta. Minun oli pakko hyväksyä ja ihmetellä, miksi ihmiset uskovat Jeesukseen ja sitoutuvat hänen tahtoonsa. Lopulta rukouksen kautta tunsin itsekin sen Jumalan, joka rakastaa minua.

Ympärillämme on paljon ihmisiä, jotka eivät tunne Jumalaa. Meidän tehtävämme on kertoa heille uskostamme ja johdattaa heitä Jumalan yhteyteen. Itsekin olemme yleensä tulleet uskoon sen kautta, että joku on kertonut.

Olisi hyvin itsekästä pitää Elävää vettä itsellämme ja katsoa, kun läheisemme kuolee janoon. Jumalan rakkaudella meitä kohtaan ei ole mitään rajoja, ja mekin saamme rakastaa läheisiämme niin paljon kuin voimme.

Ihmiset ympärillämme kaipaavat vapauttavaa totuutta. Vaikka maailma ympärillämme yrittää poistaa hengellisyyttä meistä, me saamme olla avoimesti kristittyjä ja ilmaista uskoamme ympärillemme.

Evankeliointi ei kuitenkaan lähde meistä tai säälistä, vaan meidän suhteestamme Jumalaan. Kun itse opin tuntemaan Jumalan, se oli minulle niin suuri ilosanoma, että se tuottaa edelleen halua kertoa sitä eteenpäin.

Kun elämme uskossa, on luonnollista kertoa siitä Jumalan voimassa. Olen ollut evankelioimassa erilaisissa tilanteissa ja joutunut kohtaamaan omia ennakkoluulojani ja epäuskoani Jumalaa kohtaan. Mutta yllättävästi Jumala pystyy käyttämään epäilevää ja pelokastakin kristittyä lähetystyössään.

Se on rohkaissut, kun luottamusta ja keskustelua syntyy odottamattomissa tilanteissa. Ensimmäinen osa lähetyselämää on läsnäolo ei-uskovien keskuudessa. Sitten kun olemme läsnä, voimme aiheuttaa luottamusta ja päästä välittämään uskoamme.

Evankelioinnista saa aina itsekin paljon siunausta. Kun usko virtaa meidän kauttamme, se virkistää. On ihanaa kertoa siitä, mitä Jumala on tehnyt minun elämässäni. Joskus ihmiset kiinnostuvat uskosta jo ennen kuin sitä ehtii tuoda esille.

Yleensä ihmiset ovat ihan hyvillään, kun heitä evankelioi. Syksyllä eräs nainen bussissa sanoi, että ”teidän uskovien kanssa on niin mukava keskustella, kun te olette niin sujut itsenne kanssa”. Vastasin vain, että ihan hyväähän me tarkoitamme, kun kerromme Jeesuksesta.

Kun kerromme Jeesuksesta, siitä on aina hyötyä. Ilosanoma on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen jokaiselle, joka sen uskoo (Room. 1:16). Lähetyselämä on meidän yhteinen juttu, johon meidät on kutsuttu ja se lujittaa meitä yhteen. Se on elävää uskoa ja saa myös läheisemme kiinnostumaan siitä.
 
Sami, Helsingin OPKO

tervetuloa mukaan opkon toimintaan

Järjestämme opiskelijailtoja ja nuorteniltoja eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan!

15.−19.4. Unlocking Life, Helsinki Mission Week

17.8. OPKOn 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla Enä-Sepässä klo 12−18

Lisää
luettavaa

Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tiedotus- ja raamatunopetuslehti

Pääsihteeri Jussi Miettisen kuva.
Pääkirjoitukset

Suuria unelmia pienille ihmisille

Vuoden alussa kuntosalille ilmestyi uusia kasvoja. Monet heistä olivat luvanneet itselleen laittaa kroppansa kuntoon. Vähitellen joukko harveni. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta on eri juttu jaksaa mennä sitkeästi niitä kohti.

Lue lisää »
Aiempia:
Teema

Opetukset

Hengen ja tulen kaste

Olin leikkimässä kotitalomme pihalla Turussa, kun A-rapun kuudennessa kerroksessa asuvan Tepon isä tuli ulos. Hän katsoi meidän poikien auki repsottavia kengännauhoja, kumartui vuorotellen jokaisen kohdalle ja opetti solmimaan nyöreistä rusetin. Kun Johannes Kastajalta kysyttiin, oliko hän se odotettu Messias, hän vastasi, ettei olisi kelvollinen edes avaamaan Messiaan kengännauhoja.

Apologianurkka
Aleksi Markkanen

Vain yksi jumala vähemmän

Uusateistit huomauttavat mielellään, että kristityt ovat pitkälti samaa mieltä heidän kanssaan. He luettelevat pitkän rimpsun muinaisia ja nykyisiä jumalhahmoja, joihin mekään emme usko. Sitten he toteavat myhäilevään sävyyn, että kiistäessään

Kolumnit

Petra Uusimaan kuva.

Perheyhteys toi minut lähemmäksi Jumalaa

Olen aina kokenut kroonista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja muistan itkeneeni yksinäisyyttäni vielä uskoontulonikin jälkeen monina iltoina rukoillessa. En koskaan uskonut, että Jumala voisi ratkaista yksinäisyyttäni.