Blogit

Blogit

Tällä sivulla julkaisemme mm. OPKOn Arkki-lehden artikkeleita, työntekijöidemme ja opiskelijoiden kirjoituksia. 

Israelilainen historian professori Yuval Noah Harari on noussut kirjoillaan maailmanmaineeseen. Ehkä olet lukenut hänen teoksensa Homo Sapiens, Homo Deus tai 21 oppituntia maailman tilasta. Moni länsimainen ihminen ammentaa tällä hetkellä maailmankuvaansa näistä teoksista.

Hararin maailmankuva ei ole kristillinen ja siitä on hyvä olla tietoinen. Esimerkiksi kirjassaan Homo Deus Harari kuvaa hurjasti ihmiskunnan nousua Jumalan asemaan. Hararin mukaan ihmiskunta on tähän päivään mennessä lähes poistanut tai ainakin radikaalisti vähentänyt nälänhädän ja kulkutautien valtaa ihmiselämään. Myös sodat ovat modernina aikana vähentyneet huimasti ja ovat häviämässä kokonaan.

Harari ajattelee, että kun ihmiskunta on näin varmistanut ennennäkemättömän hyvinvoinnin, terveyden ja sopusoinnun, on ihmiskunnan seuraava päämäärä kuolemattomuus, onni ja jumalallisuus. Hänen mukaansa ihmiskunta pyrkii 2000-luvulla vakavissaan saavuttamaan kuolemattomuuden. Kuolemattomuuden saavuttamiseen laitetaan valtavia summia rahaa ja esimerkiksi Googlella on tytäryhtiö, joka pyrkii tähän tosissaan.

Jos ihmiskunta kykenee poistamaan kärsimyksen ja kuoleman, kykenee se sen jälkeen mihin tahansa ja uskonnot käyvät tarpeettomiksi. Harari näkee, että ihmiskunta tulee hankkimaan itselleen ”jumalalliset luomis- ja tuhovoimat.” Tulevaisuuden ihminen ohittaa fyysisiltä ja psyykkisiltä kyvyiltään nykyihmisen ja näin Homo Sapiensista tulee Homo Deus, uusi yli-ihmislaji.

Harari kuvaa hurjasti humanismia eli ihmisen itsensä palvontaa. Tämä Hararin visio on hyvin toisenlainen kuin kristinuskon opetus lopunajoista. Maailmanhistoria ei kristinuskon mukaan mene lopuksi kohti ihmiskunnan kulta-aikaa, vaan pikemminkin kärsimykset, ahdistukset ja vainot kasvavat. Voi tietenkin olla, että juuri lopunajan ihmiskunnan kuvitelmat omasta jumalallisuudestaan aiheuttavat ennennäkemättömät ahdistuksen ajat. Lopulta on kuitenkin ollut vain yksi jumalallinen ihminen, Homo Deus, Jeesus Kristus.

Santeri Marjokorpi
Kirjoittaja on Perusta-lehden päätoimittaja Suomen Raamattuopistosta.

Kuva: Taneli Törölä

Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 4/2019. Tilaa Arkki ilmaiseksi
 

Kuuluisat viimeiset sanat! Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus antoi kaste- ja lähetyskäskyn rakkaille ystävilleen kuin testamenttina.

"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt. 28:18–20)

Käsky on suurimmalla osalle suomalaisista tuttu jo rippikoulussa tankatuista ulkoläksyistä. Varmaan sinullekin! Siitä opimme, että opetuslapsilla on yksi suuri missio: tehdä opetuslapsia. Kaikki maailman ihmiset on kutsuttu elämään samankaltaisessa suhteessa Jeesuksen kanssa kuin ensimmäiset Jeesuksen seuraajatkin. Helpommin sanottu kuin tehty?

Sen voisi sanoa toisinkin

Suomen kielen sana ”opetuslapsi” sana ei ole erityisen onnistunut. Sori vaan kirjakielemme luoja Mikael Agricola! Ilmaisu kuulostaa monen mielestä ihmisen aikuisuutta ja harkintakykyä loukkaavana, onhan lapsi avuton ja tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa. Esimerkiksi saksan kielessä opetuslasta tarkoittava sana nachfolger (seuraaja, kruununperijä) on paljon onnistuneempi. Jeesuksen seuraaja ei ole vain säännöllisesti tuttipullolla tankattava avuton pienokainen. Opetuslapsi on pikemminkin ihminen, joka seuraa Jeesusta, kasvaa hänen sanansa tuntemisessaan ja ottaa aktiivisesti vastuuta maailmassa. Näin Jeesuksen ensimmäiset opetuslapsetkin tekivät syntisyydestään huolimatta. He hiihtivät Jeesuksen avaamaa latua itseään säästämättä. Pitäisikö nykyään puhua Jeesuksen opetuslasten sijaan Jeesuksen opiskelijoista?

Kasteesta se starttaa

Muutama viikko sitten kastoin kaksi nuorta kundia Jumalan lapsiksi ja Jeesuksen täysivaltaisiksi seuraajiksi. Mieleen painuneessa tilaisuudessa luimme kaste- ja lähetyskäskyn, niin kuin kastetoimituksessa aina tehdään. Opetuslapsen elämä starttaa kastehetkestä. Kasteessa meidät liitetään Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Puemme päällemme Kristuksen kuin valkean vaatteen, joka peittää syntimme alleen (Room.6:3‒6).

Opetuslapsi on ristinkantaja, Jeesuksen tuoksu tässä maailmassa. Tästä muistutuksena kastamani pojat saivat kumpikin ristikaulakorun. Opetuslapsen elämä ei siis ole ensi sijaisesti ole jotakin, mitä teemme, vaan mitä olemme. Jeesus antaa lahjaksi uskon ja yltäkylläisen elämän hänen seurassaan. Samalla tavalla kuin ihminen pelastuu yksin armosta, hänet myös kutsutaan Jeesuksen opetuslapseksi yksin armosta. Kristitty syntyy, elää ja kuolee kokonaan armon varassa (Room. 5:2).

Kun joku on lähellä Jeesusta…

Kun Jeesus kutsui 12 hyvin erilaista palestiinalaista miestä opetuslapsikseen, hän aloitti valmennuksen järjestämällä aikaa vain olla yhdessä. Vasta tämän jälkeen alkoi palvelutyö (Mark. 3:13‒15). Tämä kertoo tärkeysjärjestyksestä. Kirjailija Henri Nouwen kirjoittaa terävästi: “Vuosien varrella olemme alkaneet ajatella, että suurin ja ensisijaisin kutsumuksemme on olla läsnä ihmisille kaikissa heidän tarpeissaan. Raamattu ei kuitenkaan näytä tukevan tätä ajatusta. Jeesus halusi kaikkein ensimmäiseksi totella Isäänsä ja elää jatkuvasti hänen läsnäolossaan. Vasta silloin hän tiesi, mitä hänen tulisi tehdä ihmissuhteissaan.”

Elämä Jeesuksen opetuslapsena liittyy väistämättä identiteettiimme eli käsitykseen itsestämme. Jeesus varoitti kutsumuksestaan innostuneita opetuslapsiaan iloitsemasta siitä, että henget ovat heille alamaisia. Sen sijaan heidän tulisi uhkua riemua siitä, että heidän nimensä on kirjoitettu taivaan kirjaan (Luuk. 10:20). Toisin sanoen Jeesus sanoi, että palvelutyö on kyllä tärkeää, mutta Jumala rakastaa enemmän meitä kuin meidän tekojamme. Kutsumuksemme ja samalla koko elämämme perusta on se, että olemme armahdettuja Jumalan lapsia. Oleminen menee tekemisen edelle. Opetuslapsi on kaikessa riippuvainen Jumalan armosta ja läsnäolosta. Hedelmällinen elämä on sellaista, jossa ihminen kuolee itseriittoisuudelleen ja antaa Jeesuksen vallata alaa (Joh. 12:24). Jeesuksen opetuslapsena sinä olet Jeesuksessa ja Jeesus on sinussa 24/7. Hyviä hiihtoretkiä umpihankeen avatulla ladulla!

Jussi Miettinen
OPKOn pääsihteeri

Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 4/2019. Tilaa Arkki ilmaiseksi
 

Jeesus sanoi: ”Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”. Tämä on suuri tehtävä, joka on meille annettu. Myönnän, että olen kokenut tämän melko taakaksi elämässäni.

Lähetyskäskyn täyttäminen on tuntunut kuin suuren rotkon ylittämiseltä: koskaan ei tunnu saavan tarpeeksi vauhtia, jotta saisi hypättyä rotkon yli. En ole osannut todistaa rohkeasti uskostani. Ajattelin: ”Ehkä minusta ei ole tähän” ja ”jos vain joku toinen voisi”.

Mitä oikeastaan on lähimmäisen tavoittaminen? Ajattelin jotakuinkin, että minun tulisi yrittää ujuttaa keskusteluun Raamatun sanaa tai vähintään jotain hengellistä. Lisäksi pitäisi keskittyä kutsumaan ihmistä johonkin seurakunnan tilaisuuteen, jossa olisi hyvää ruokaa ja hyviä puhujia. Hyvin harvoin kutsumani ihminen kuitenkaan tuli, jos nyt uskalsin ylipäätään kutsua. Raamatun ujuttaminen tuntui usein väkinäiseltä ja tilaisuus oli helppo jättää käyttämättä.

Todellisuudessa fokukseni oli väärässä paikassa. Ihmisistä oli tullut pinnallisia evankeliointiprojektejani, joista hain nopeita voittoja velvollisuuteni täyttämiseen. Olin unohtanut, mitä evankeliumin levittäminen pohjimmiltaan on: Jumalan rakkauden välittämistä. Rakkautta voi välittää olemalla avoimessa yhteydessä ihmisiin. Kun elän avoimesti kristittynä ystäväni kanssa, hän ei voi välttyä Jumalan todellisuudelta. Minä voin näyttää ystävälleni, millaista on elää Jumalan lapsena. Millaista on, kun saa rukoilla kaikessa Isää ja luottaa Hänen johdatukseensa. Siinä missä ystäväni jakaa minulle kokemuksia elämästään, minä voin jakaa kokemuksia omasta elämästäni, elämästä Jeesuksen kanssa. Voin myös tarjota rukousta ystäväni asioihin ja tarjota hänellekin mahdollisuutta saada kokemus Jeesuksen kanssa. Kun ihminen saa kokemuksen Jumalasta, häntä yleensä myös alkaa kiinnostamaan, kuka Hän on. Näin evankeliumi leviää ihmiseltä ihmiselle, sydämeltä sydämelle. Arkista jakamista ja ystävyyttä: tällainen tavoittaminen ei tunnu niin suurelta rotkolta ylittää.

Kaikkea tätä saamme harjoitella yhdessä. Meidän Jumalamme on kuin hyvä isä, joka kannustaa vierellä, kun lapsi opettelee pyöräilemään. Kun lapsi kaatuu, Isä lohduttaa lempeästi ja nostaa yrittämään uudestaan. Jumalan lapsina saamme epäonnistua, harjoitella ja kasvaa kristittyinä. Meidän tehtävämme on vain astua pyörän selkään, vaikka kaatumisen riski on olemassa. Mutta kun uskallamme rukoillen lähteä yrittämään, kasvu todellakin on mahdollista, rohkeammaksi voi tulla ja lähetyskäskystä voi tulla voimavara.

Petteri Mali
Joensuun OPKOn vastuunkantaja

Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 4/2019. Tilaa Arkki ilmaiseksi
 

 

Kesällä seurasin kristillisen oppilaitoksen mainoksia sosiaalisessa mediassa ja niiden keräämiä kriittisiä kommentteja. Kriitikoiden tärkein lyömäase oli tiede. ”Onneksi uskon tieteeseen, edistykseen ja logiikkaan” vastasi eräskin arvostelija. Sain tietää, että faktoja ja myyttejä sekoittavalla opistolla eletään ”historiakritiikittömässä kuplassa”, että ”tiede on kumonnut” Raamatun ”höpinät” ja että ”objektiivisesti tarkastellen kristittyjen totena pitämä uskomus on humpuukia”.

Samanlainen ajattelu on tullut tutuksi netin ulkopuolella. Ateisti Richard Dawkins esiintyy totuudellisen tieteen esitaistelijana turmelevia uskontoja vastaan. Kirjassaan Jumalharha hän ei juuri anna arvoa Uuden testamentin neljälle evankeliumille historiallisina lähteinä. Dawkinsin mielestä on ”jopa mahdollista vakavasti kyseenalaistaa, joskaan tämä ei ole saanut laajaa tukea, historiallisin perustein, että Jeesus ei milloinkaan elänyt” (s. 111).

Tällaisia kommentteja on mielenkiintoista verrata vaikkapa siihen, mitä alan asiantuntijat oikeastaan ajattelevat. Nykytilanne tiivistetään iskevästi suomalaisten Jeesus-tutkijoiden kirjassa A.D. 30 (s. 118): ”On olemassa käsityksiä, joiden puolesta voidaan esittää niin vahvoja todisteita, että eriävälle kannalle asettuminen olisi älyllinen itsemurha. Käytännössä kaikki tutkijat esimerkiksi uskovat, että Jeesus Nasaretilainen oli historiallinen henkilö, joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana Jerusalemissa. Mikäli tämä oletus hylätään, joudutaan samalla hylkäämään suuri joukko historiantutkimuksen metodeita ja toteamaan, ettemme voi tietää historiasta oikeastaan yhtään mitään.”

Tarinalla on monta opetusta. Yksi on tämä: ota selvää historiallisesta todistusaineistosta ja tutkijoiden metodeista, ennen kuin tieteen nimissä julistat Jeesuksen mielikuvitushahmoksi ja Uuden testamentin evankeliumit myyteiksi. Muuten saatatkin vastustaa tiedettä, jonka puolesta juuri puhuit lämpimästi.

Vesa Ollilainen
Kirjoittaja toimii Apologialinjan vastaavana Kansanlähetysopistossa.

Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 3/2019. Tilaa Arkki ilmaiseksi
 

Lisää blogeja

Arkin toimitus
Mitä instrumentteja soitat? Aloitin huilunsoiton ekalla luokalla, myöhemmin mukaan tuli piano. Olen myös laulanut aina, mutta viime vuosina olen...
Arkin toimitus
Miksi luet kirjoja? Lukeminen on hauskaa ja rentouttavaa ja se kehittää keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä. Sosiaalinen media kehittää taitoja...
Arkin toimitus
Havahduin onnellisesta olostani huolimatta etsimään Jumalaa – tai oikeastaan mielestäni en. Ryhdyin ilman tietoista valintaa vain perehtymään...
Arkin toimitus
Yleensä ruoka on sitä parempaa mitä tuoreimmista raaka-aineista se tehdään ja mitä pikemmin se syödään. Ei siis kannata syödä pikaruokaa, vaan valmistaa...
Arkin toimitus
OPKOn ja Petruksen seurakunnan helmikuussa Helsingissä järjestämä Disciple19-konferenssi sai vieraaksi eloisan 67-vuotiaan Martin Caven. Hänen opetustensa...
Arkin toimitus
”Rukous tekee teologin”, kirjoitti kirkkoherra Väinö Paldán latinaksi virsikirjaan, jonka hän antoi kesäteologille tämän ensimmäisenä työpäivänä....
Arkin toimitus
Nuorena Daavid juoksi karkuun vihollisia henkensä edestä. Vanhana hän joi hienoja juomia hovin kultapikareista. Olosuhteistaan riippumatta Daavid kaipasi aina...