Blogit

Blogit

Tällä sivulla julkaisemme mm. OPKOn Arkki-lehden artikkeleita, työntekijöidemme ja opiskelijoiden kirjoituksia. 

Tuoreimman tutkimuksen mukaan 15–24-vuotiaista suomalaisista nuorista miehistä 32 prosenttia sanoo uskovansa Jumalaan. Se on kahta prosenttia vaille yhtä suuri osuus kuin eläkeikäisillä miehillä Suomessa (34%). Ero työikäisten miesten ikäluokkiin nähden on jopa kymmenen prosenttiyksikköä suurempi. Nuorista naisista vain 26 prosenttia vastasi samoin. Se taas on alle puolet eläkeikäisten naisten osuudesta (58%).

Miksi juuri nuoret miehet pomppaavat esiin tilastoissa? Tutkijoiden mukaan osa ilmiöstä selittyy sillä, että rippikoulun ja seurakuntanuoriajan läheisyys aiheuttaa yleensä nuorten ikäluokan suuremman uskonnollisuuden. Seurakunnissa on pitkään puhuttu miesvajeesta, joten ero sukupuolissa nuorten miesten suuntaan on uusi ilmiö, jolle kaiketi vielä etsitään selityksiä.

Siispä spekuloidaan!

Yksi syy voi löytyä kurkistamalla YouTubeen. Sen parissa aikaansa viettävä näet huomaa ainakin, että uusateismi on päivänpolttavana liikkeenä menneen talven lumia. Google Trends kertoo lisäksi, että Sam Harris ja Richard Dawkins eivät enää niin paljon kansaa kiinnosta kuin aiemmin. 

Onko jotain sitten tullut uusateismin sijaan? Ainakin kaksi ilmiötä nousevat kiinnostavina mieleen. Ne ovat politiikan sukupuolittuminen ja kanadalainen psykologian professori Jordan Peterson. Suomi ja muut Pohjoismaat ovat niiden maiden joukossa, joissa Peterson on Googlen hakutulosten mukaan ollut suosionsa huipulla viimeisen viiden vuoden ajalta. Raamatusta omintakeisesti luennoiva Peterson on saanut monet kollegansa ja kuuntelijansa kiinnostumaan uskosta, kuten kiertueensa juutalaistaustaisen juontajan Dave Rubinin.

Peterson monen muun tavoin taas liittyy siihen ilmiöön, että moniin länsimaihin näyttäisi revenneen railo nuorten naisten ja nuorten miesten poliittisille näkemyksille. Nuorimpien ikäluokkien miehet ovat karkeasti sanoen oikeistolaisempia ja konservatiivisempia. Naiset taas ovat vihreämpiä ja vasemmistolaisempia.

Niin politiikka kuin Petersonkin ovat heijastuneet monin tavoin uskonnollisuuteen, olipa se toivottavaa tai ei. Kristittyinä tällaisia kehityksiä ei tule jättää huomiotta ja arviotta.
Kun siis maallistuminen etenee, se ei suinkaan tarkoita yksinkertaisesti ateismia. Sen sijaan uskonnollinen monimuotoisuus ja avoimuus lisääntyy ja yllättäviä tilaisuuksia evankeliumille aukenee.

Lähde: Hanna Salomäki, ”Kirkon ja kristinuskon asema Suomessa 2020–2030-luvuilla”, Iustitia 36 (2019): 102-118


Miikka Niiranen
Kirjoittaja on Veritas Forum Finlandin koordinaattori ja Tampereen OPKOn opiskelijatyöntekijä
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 2/2020

Terveydenhoitajaksi opiskeleva Katri Lemetyinen, 20, vietti pari kuukautta vapaaehtoistyössä orpokodissa Keniassa.

Katri, miksi halusit vapaaehtoistyöhön juuri Afrikkaan?
Olin vapaaehtoisena orpokodissa Keniassa Migorin kaupungissa lähellä Viktoriajärveä. Olin siellä seitsemän viikkoa viime marras-joulukuussa.
Koen, että Jumala on kutsunut minut tekemään työtä lasten ja perheiden parissa. Sydämelläni ovat erityisesti orvot ja hylätyt lapset, jotka eivät ole saaneet kokea rakkautta. Olen kantanut jo pitkään Jumalan antamaa unelmaa työstä Afrikan orpolasten parissa.

Mitä opit lapsilta?
Sen, että onnellisena voi elää olosuhteista riippumatta. Opin myös rakastamaan ja palvelemaan ja olemaan herkkä ja haavoittuvainen.

Mitä opit Jumalasta tuon matkan aikana?
Tajusin matkalla monta kertaa, kuinka riippuvainen olen Jumalasta, ja etten itsessäni riitä mihinkään. Opin myös sen, että Jumala oikeasti toimii kauttani myös tilanteissa, joissa tunnen itseni turhaksi ja työni merkityksettömäksi.

Miten Afrikan kokemukset ovat vaikuttaneet elämääsi?
Monet ovat kysyneet, onko sydämestäni nyt yksi pala Afrikassa. Olenkin vastannut, että se taisi olla siellä jo valmiiksi. Afrikka ja sen orpolapset ovat jatkuvasti ajatuksissani ja rukouksissani. Minulla on kova ikävä niitä lapsia, joihin sain tutustua ja joille sain osoittaa rakkautta.

Eräänä iltapäivänä istuin ahtaassa orpokodin käytävässä noin 15 lapsen kanssa paossa sadetta, enkä olisi jaksanut yhtään mitään. Olin aivan poikki ja lisäksi väsynyt siihen, että kaikki lapset halusivat saada minulta huomiota. Siinä hetkessä mieleeni nousivat Hillsongin Hosanna-kappaleen sanat: ”Sydämeni paranna, silmät avaa näkemään sun tekosi. Rakastamaan opeta, niin kuin rakastit. Tahdon tehdä tahtosi, kaiken antaa elämään sun kutsussa…” Tajusin, että ei Jeesuskaan olisi jättänyt niitä lapsia yksin, vaan olisi rakastanut kaikesta huolimatta.

Katri Lemetyinen
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 2/2020

Anna Ojala, 21, kävi keväällä opetuslapeuskoulun Havaijilla.

Anna Ojala osallistui viime keväänä DTS-opetuslapseuskouluun Mauilla, Havaijilla. Koulutus kestää tavallisesti noin viisi kuukautta ja koostuu luento- ja aktiomatkasta. Koronaepidemian takia opiskelijat palasivat tänä vuonna kotiin jo luento-osuuden jälkeen.

Anna, miksi päätit lähteä opetuslapseuskouluun?
Olin kokenut Jumalan kutsuvan minua siihen suuntaan jo jonkin aikaa ja halusin erottaa aikaa jumalasuhteeseen ja kasvaa Jeesuksen opetuslapsena. Sydämelläni oli myös muiden opetuslapseuttaminen, ja toivoin saavani siihen työkaluja.

Mitä opit Jumalasta ja itsestäsi?
Vaikka kulttuurit ovat erilaisia, Jumala on sama. Tämä toi elämään perspektiiviä ja Jumalan suuruuden ihmettelyä. Jumala tavoittelee meitä ihmisiä lähelleen hyvin päättäväisesti. Hän kaipaa meitä ja suhdetta kanssamme enemmän kuin me voimme kaivata Häntä. Opin myös lisää siitä, millainen sydän Jumalalla on maailman kansoja kohtaan. Sain myös itse avata sydäntäni uusille kansoille ja ihmisryhmille.

Miten koronavirusepidemia vaikutti opiskeluun?
Saimme tietää koulutukseen liittyvän aktiokohteemme Kaakkois-Aasiassa tammikuun alkupuolella. Siitä lähtien valmistauduimme rukouksessa, opiskelemalla kohteiden kulttuuria ja kieltä sekä harjoittelemalla evankeliumin kertomista eri tavoin. Kun tilanne Aasiassa alkoi näyttää epävakaalta, ryhdyttiin suunnittelemaan aktion siirtämistä Väli-Amerikkaan. Sitä varten aloimme opiskella espanjaa. Kun epidemia laajeni, meidät päätettiin lähettää kotiin. Opiskelijoille järjestetään mahdollisuus aktioon myöhemmin, jos Herra suo.

Miten DTS on vaikuttanut elämääsi?
Uskon kasvaneeni Jumalan tuntemisessa ja ymmärrän, miten suuri vaikutus lähimmäisen rakastamisella on. Kun saimme kuulla, että palaisimme kotiin, saimme pettymyksestä huolimatta huomata, että Jumala oli alusta asti valmistanut meitä siihen. Kaikki, mitä olimme oppineet, oli hyödyllistä. Olin oppinut myös sen, että lähetyskenttä on siellä, missä milloinkin olen.

Arkin toimitus
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 2/2020

Tellus-planeetan viime kuukaudet ovat olleet kuin Hollywoodista. Koronan iskettyä OPKOssa otettiin digikolmiloikka. Verkossa on pidetty nuorteniltoja, opiskelijailtoja, koulutuksia ja työhaastatteluja. Pääsiäispysäkin rukouskonsertti striimattiin Enä-Sepästä kaikkialle Suomeen. Koululaisten actionpäivätkin sujuivat mainiosti verkossa. Toimintaan on eräällä paikkakunnalla osallistunut jopa enemmän väkeä kuin normaaliaikoina. Työntekijämme ovat venyneet melkoisiin suorituksiin. Aplodit heille!

On ollut myös hienoa seurata, miten seurakunnat ympäri Suomen ovat hypänneet omat loikkansa tuntemattomaan. Kirkko voi olla ylpeä tavasta, jolla vanhuksia ja muita riskiryhmiin kuuluvia on autettu ja tavoitettu esimerkiksi soittamalla heille kotiin.

Kristityille koronakriisi on kutsu olla valpas kuin suomenpystykorva. Maailma voi muuttua äkisti. Kukaan ei tiedä kuinka kauan ja millä tavoin poikkeusolot jatkuvat. Joku uskaltaa jopa väläytellä, että paluuta menneeseen ei ole. Tämä voi olla uusi normaali. Siihenkin pitää varautua rukoilemalla ja valvomalla.

Moni pitää koronaa kohtalon oikkuna tai huonon elintarvikehygienian seurauksena. Pelkkien inhimillisten syiden pohtiminen jättää kuitenkin isoja avoimia kysymyksiä. Yksi niistä on Jumala. Uskallammeko kääntää Jumala-kortin?

Raamatun mukaan kristitty saa elää koronakriisiä tietäen, ettei mikään tapahdu sattumalta. Eihän edes hius putoa päästämme Jumalan sitä sallimatta. Jumala hallitsee valtaistuimellaan, tuli mitä tuli. Hän ei paina paniikkinappulaa. Suuretkaan katastrofit eivät vähennä Jumalan kaikkivaltiutta. Raamattu kertoo sodista, kulkutaudeista, maanjäristyksistä ja kristittyjen vainoista sekä lopun ajan merkkeinä että tuomioina Jumalasta ja Hänen sanastaan luopuneille. Jumalalle historian kaikki vaiheet olivat tiedossa jo ennen maailman syntyä. Ja silti hänen rakkautensa tahtoi tämän ihmiskunnan. Mitä Jumala tahtoo puhua koronan kautta tai miksi hän sallii kaiken tapahtua? Sitä en tiedä.  

Kristityillä on usein tarve puolustella Jumalaa. Eihän hyvä Jumala voi sallia tällaista onnettomuutta, saatikka tahtoa sitä? Raamatun historia kertoo kuitenkin vaiheista, jolloin Jumalan käsi on ollut erityisellä tavalla ihmisten ja kansakuntien yllä. Ne ovat olleet kansankuntien etsikkoaikoja. Terveyden tai talouden romahtaessa pieni ihminen hätääntyy ja voi kokea suurta toivottomuutta. Silloin tulee rakkaaksi kallio, joka ei järky – Jeesus Kristus. Kristityillä on kaiken keskellä toivo. Meidät on kutsuttu johdattamaan tutisevia jalkoja tälle kalliolle, jossa mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.

Jussi Miettinen
OPKOn pääsihteeri
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 2/2020

 

Lisää blogeja

Arkin toimitus
Kesällä seurasin kristillisen oppilaitoksen mainoksia sosiaalisessa mediassa ja niiden keräämiä kriittisiä kommentteja. Kriitikoiden tärkein lyömäase oli tiede...
Arkin toimitus
Tapaan usein päätään pyöritteleviä kristittyjä. Monet heistä kokevat olevansa nurkkaan ajettuja. Enää ei saisi kirkossa eikä yhteiskunnassa...
Arkin toimitus
Moni muistaa 90-luvulla Suomessa ja Venäjällä pidetyt missiotapahtumat, jotka keräsivät tuhansia osallistujia. Nyt missioita ei enää järjestetä, eikä tilalle...
Arkin toimitus
Minna Kuka olet ja mitä teet tällä hetkellä? Nimeni on Minna Särkkälä. Olen 20-vuotias ja aloitin syksyllä lääketieteen opinnot Kuopiossa. Onko...
Arkin toimitus
”Täällä tapaatte perheen, jota ette tienneet omistavanne.” Tällä hieman kliseiseltä tuntuvalla lauseella alkoi Etelä-Afrikassa järjestetty IFESin (...
Arkin toimitus
Joskus pitää mennä kauas voidakseen nähdä lähelle. Sananparsi piti paikkansa opiskelijaedustajien Toinin, Hannan ja minun kohdalla viime heinäkuussa...
Arkin toimitus
Lämmin ja rauhallinen ääni, mutta puseron sisällä palaa tuli. Dialogipedagogiikka, metakognitio ja muita vaikeita sanoja. Keskustelen selvästi asiantuntijan...