Blogit

Blogit

Tällä sivulla julkaisemme mm. OPKOn Arkki-lehden artikkeleita, työntekijöidemme ja opiskelijoiden kirjoituksia. 

Kutsumustietoinen elämä alkaa Jumalan rakkauden vastaanottamisesta. Rakkaus synnyttää halun etsiä Jumalan kunniaa myös työpaikalla, sanoo IFESissä työelämään siirtyvien nuorten aikuisten parissa työskentelevä Tim Vickers.

Enä-Sepässä on viime vuosina bongattu harvinaisuus. Keski-ikäinen britti on pulahdellut siellä avantoon ja vielä hymyssä suin. Hän on OPKOn kansainvälisen kattojärjestön IFESin Graduate Impactin johtaja Tim Vickers. Hän matkustelee eri puolilla maailmaa vahvistamassa työelämään siirtyneiden entisten opiskelijoiden identiteettiä ja kutsumusta.

Kun on aika siirtyä työelämään, moni aktiivisesti kristillisessä opiskelijajärjestössä mukana ollut nuori aikuinen tulee imaistuksi työn ja perhe-elämän pyörteisiin. Jos hän ei löydä elävää seurakuntayhteyttä, jossa identiteetti kristittynä voi jatkaa kypsymistään, muut identiteetit ottavat vähitellen tämän paikan. Jotta näin ei kävisi, IFES pyörittää ohjelmaa nimeltä Cross-Current.

Suomessa asian äärelle kokoonnuttiin ensimmäisen kerran syksyllä 2017. Opintonsa päättäneitä ja loppusuoralla olevia kutsuttiin mentorointiryhmään, joka sai nimekseen ”Kristittynä työelämässä”. Tarjolla oli valmennusta ja vertaistukea kuutena viikonloppuna kolmen vuoden ajan. Ryhmässä syvennettiin ymmärrystä siitä, kuinka kristillinen maailmankuva voi hedelmöittää ajattelua, asenteita ja toimintaa työpaikoilla.

Harjaannusta hyveisiin

Tim Vickers on kulkenut mielenkiintoisen polun nykyisiin tehtäviinsä. Nuorena hän opiskeli maanmittaajaksi ja työskenteli sitten 10 vuotta kiinteistökaupan parissa Lontoossa ja Varsovassa.

– Autoin asiakkaitani kymmenien miljoonien puntien arvoisissa sijoituskaupoissa. Välillä työ oli hauskaa ja välillä kaikkea muuta.

Vickers palasi koulunpenkille opiskelemaan muun muassa eksegetiikkaa ja raamatunopettamista. Maisterin tutkinto tuli lopulta kristillisestä etiikasta. Viimeiset parikymmentä vuotta hän on työskennellyt IFESissä opiskeluista valmistuneiden parissa.

Jumalan kirkastaminen tarkoittaa esimerkiksi rehellisyyttä, tasa-arvoisuutta, anteliaisuutta ja ahkeruutta.

Kristuksen luonteenlaadusta hän nostaa mielellään esille palvelemisen, rakkauden, rehellisyyden, anteliaisuuden ja nöyryyden.

– Pohdimme, kuinka nämä ominaisuudet sopivat kuvaamme Jumalasta. Sitten mietimme, mikä estää meitä elämästä näiden hyveiden mukaista elämää työpaikoillamme. Lopuksi autamme toisiamme oivaltamaan muutoksen mahdollisuuksia ja ottamaan myös askeleita kohti muutosta.

Vickers kertoo, että tausta kaikelle tälle on kaipaus ajatella, toimia ja puhua enemmän niin kuin Jeesus ajatteli, toimi ja puhui.

Suhteeseen kutsuttu

Kutsumus on sana, jonka kanssa Tim Vickers kehottaa olemaan huolellinen. Se on sekä kristittyjen että muiden ihmisten parissa iso ja ladattu termi. On huikean tärkeää puhua niin, ettei kutsumuspuhe kiinnitä merkityksellisyyden kokemista toimintaan ja tekemiseen.

– Kaikkein tärkeintä on se, mitä olemme. Ei se, mitä teemme.

Kutsumuspuheella on myös ikävä tapa nostaa ihmisiä toisten yläpuolelle. Pahimmillaan ”kutsumuksella” oikeutetaan toisten ihmisten kontrollointi. Ihminen saattaa ottaa hallitsijan aseman perustellen sen vain sillä, että hänelle on annettu siihen kutsumus.

Kreikan kielen sana ’kutsu’ (kaleō) viittaa Uudessa testamentissa useimmiten kutsuun tulla osalliseksi pelastuksesta. Vanhassa testamentissa kutsu-sanaa taas käytetään useimmiten kuvaamaan sitä, että Jumala kutsuu olemattoman olemaan.

– Molemmissa on kyse siitä, että Jumala kutsuu meitä olemassaoloon. Hän toimii meidän puolestamme saadakseen meidät yhteyteen ja suhteeseen kanssaan. Toisin sanoen: kutsumuksemme on kokonaan sen varassa, kuka ja millainen Jumala on.

Luovaa läheisyyttä

Kutsumme Kristukseen ennallistaa Jumalan luomistahdon. Siinä elämme läheisessä suhteessa Isän kanssa. Tämän suhde puolestaan ennallistaa kutsumme elää ja työskennellä Jumalan maailmassa luovasti ja vastuullisesti Jumalan kunniaksi.

– Kun ymmärrämme kutsumuksen hyvin, kysymme Herraltamme, kuinka voin tuoda Jumalalle kunniaa lahjoillani, taidoillani ja olosuhteideni kautta. Olennaista ei ole, maksetaanko siitä palkkaa vai ei, Vickers muistuttaa.

Jos meitä motivoi raha, valta, maine tai kokemukset (jopa hengelliset kokemukset), seuraamme todennäköisesti itse itsellemme valitsemaa ”kutsumusta”, emme Jumalan suunnitelmaa elämäämme varten. Paavalin mukaan valheapostolit tunnisti juuri rahan, vallan, maineen ja kokemusten nälästä.

Entä millaisia kutsumuksen toteutumisen esteitä Tim Vickers on parinkymmenen vuoden aikana nähnyt ihmisten elämässä?

– Suurin este on yhdenmukaisuuden paine, kulttuurisiin normeihin mukautumisen vaatimus.

Tosi elämä toisaalla

Toinen kynnys muodostuu Tim Vickersin mukaan usein siitä, että pastoreilla ja muilla hengellisillä opettajilla ei ole taitoa auttaa ihmisiä soveltamaan Raamatun opetuksia työelämään.

– Yhdenmukaisuuden paine ja vähäinen opetus johtavat siihen, että monet kristityt sairastavat hengellistä jakomielitautia. Heillä on erikseen uskonidentiteetti ja työidentiteetti, eivätkä ne kohtaa.

Vickers kuvailee, kuinka uskonidentiteetiltään vahva ihminen saattaa antaa parhaan panoksensa muualla kuin työssä. Vasta kun työpaikan ovi painuu kiinni, alkaa tosi elämä uskonyhteisössä uskonystävien kanssa.

– Keskittyminen vain hengellisiin asioihin voi siis johtaa siihen, että ihminen tekee työnsä huonosti. Silloin Jumala ei kyllä tule kirkastetuksi kauttamme työpaikoillamme. Jos taas vain työidentiteetti on vahva, voi käydä niin, että ihminen alkaa etääntyä uskovista ystävistään, seurakunnasta ja lopulta Jeesuksesta, Vickers kertoo.

Rehellinen ja antelias

Riippuu ihmisen persoonasta ja työpaikan kulttuurista, millaisia kysymyksiä kristityllä on siellä vastassa. Yhden on sanouduttava irti valehtelemisesta, toisen syrjinnästä, kolmannen ahneudesta ja neljännen laiskuudesta.

– Jumalan kirkastaminen tarkoittaa esimerkiksi rehellisyyttä, tasa-arvoisuutta, anteliaisuutta ja ahkeruutta.

Niin kutsuttu uralla eteneminen voi myös nostaa esille tärkeitä kysymyksiä. Joskus tarvitaan rohkeutta astua eteenpäin. Toisen kerran voi olla oikein kieltäytyä ylennyksestä ja isommasta palkkapussista, jos Jumala on selvästi osoittanut toisen tehtävän.

– Joku voi olla kutsuttu kestämään kurjaa työkulttuuria ollakseen sen keskellä suolaa ja valoa, Vickers rohkaisee.

Rukoillen valmistettua

Kristityn kutsumus on elää niin, että ennemmin tai myöhemmin hänen uskonsa ja elämäntapansa herättävät ihmisten mielenkiinnon ja he ottavat asian puheeksi.

– Meidän tulisi rukoilla tällaisia mahdollisuuksia ja olla valmiita kertomaan lempeästi toivosta, jonka Jeesus tuo arkeemme joka päivä.

Joillakin ihmisillä on kuitenkin niin synkkä minäkuva, että heidän on vaikea uskoa itsestään mitään hyvää.

Vickersin mielestä on hyödyllistä tehdä itselleen jo ennakolta selväksi, miten kristillinen maailmankuva vaikuttaa omaan elämään verrattuna esimerkiksi sellaisen ihmisen elämään, jolla on materialistinen maailmankuva.

– On ihmeellistä, että olemme olemassa rakastavan Luojan tahdosta ja meidät on kutsuttu suhteeseen rakastavan Vapahtajan kanssa. Tässä luomistahdossa ja näissä suhteissa on inhimillisen kukoistuksemme lähde.

Vickers muistuttaa, että kasvu kutsumuksessa alkaa suhteessa elämisestä. Kun luottamuksemme Jumalan hyvyyteen kasvaa, ryhdymme kyselemään häneltä, kuinka elämämme voi tuoda hänelle kunniaa.

– Tämä tarkoittaa mahdollisuuksien etsimistä sille, että Jumalan hyvä uutinen saavuttaa ympärillämme elävät ihmiset.

Mahdotonta puhetta

Jumalalta saatujen lahjojen käyttäminen siunaukseksi maailmalle ja ihmisille on koko elämän kestävää kyselemistä. Jos todella haluamme löytää kutsumuksemme sellaisena kuin Jeesus sen näkee, läheinen ystävä voi auttaa meitä. Hän todennäköisesti näkee meissä sellaisia vahvuuksia, lahjakkuuksia ja kasvuhaasteita, joita emme ole itse vielä huomanneet, Tim Vickers sanoo.

Joillakin ihmisillä on kuitenkin niin synkkä minäkuva, että heidän on vaikea uskoa itsestään mitään hyvää. Puhe siunauksena olemisesta voi tuntua mahdottomalta.

Tällaiselle ihmiselle on hyvä kertoa, että jokaisen ihmisen ykköskutsumus on nauttia Jumalan rakkaudesta. Rakkauden vastaanottaminen johtaa Jumalan tuntemiseen, ja Jumalan tunteminen kutsuu esiin Jumalan rakastamisen.

– Hänen katselemisensa nostaa silmämme ylistämään, painaa jalkamme polvistumaan ja kohottaa sydämemme palvomaan Herraamme ja Kuningastamme.

Kirottu maa

Monet kristityt tekevät työtään kuitenkin hyvin arkisissa tunnelmissa. Tuntuu, että lahjat valuvat hukkaan, työ ei innosta, palkka on pieni eivätkä työtoverit inspiroi.

Vickers muistuttaa, että syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala kirosi maan ja työstä tuli raatamista. Työ on silti Jumalan lahja, jonka kautta hän antaa meille toimeentulon.

– On hyvä viljellä kiitollista asennetta. Saamme kiittää Jumalaa kaikenlaisesta työstä ja leivästä, jonka se meille tuo. Samalla on hyvä rukoilla niiden puolesta, joilta puuttuu toimeentuloa ja etsiä mahdollisuuksia olla siunaukseksi toisillemme.

Johtajuuskouluttaja John C. Maxwell on sanonut, että unelma on ilmainen, mutta matka, jolla se eletään, ei. Toisin sanoen kutsumuksella on hintansa. Monet Raamatun henkilöt, joiden kutsumustietoisuutta ihailemme, joutuivat kärsimään. Mieleen nousevat esimerkiksi Jeesuksen äiti Maria ja Johannes Kastaja.

– Jos Jumalan kunnian kirkastaminen on päämäärämme, voimme joutua luopumaan monista unelmista. Markuksen evankeliumin luvussa kahdeksan Jeesus sanoo: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.”

 

Teksti: Danielle Miettinen
Jutun pääkuva: Sari Nuutinen
Juttu on julkaistu Arkin numerossa 1/2022. Tilaa Arkki ilmaiseksi

* * *

Fakta:

Cross-Current

  • Varustaa nuoria aikuisia elämään suolana ja valona työelämässä.
  • 45 ryhmää, 700 osallistujaa, toimii yli 20 maassa.
  • Laajenee parhaillaan Etelä-Amerikkaan, ranskankieliseen Afrikkaan ja Itä-Aasiaan.
  • OPKO perustaa uuden ryhmän, kun kiinnostuneita on sopiva määrä. Ilmoita kiinnostuksestasi ja kysy lisää: opko@opko.fi

 

Cross-Currentin käynyt Sakari Arvela: ”Arkisella työlläni on siunaus”

Liityin Cross-Current-ryhmään hieman ennen kun ryhdyin startup-yrittäjäksi, ja ryhmä on seurannut mukanani koko yrittäjäuran ajan. Toivoin Cross-Currentin vastaavan kysymyksiin, joita minulla oli ollut etenkin opiskelujen ja työelämän nivelvaiheessa. Mutta menimme kuuden viikonlopun aikana teologisesti paljon syvemmälle kuin olin osannut odottaa, ja meitä myös haastettiin ajattelemaan ja kasvamaan.

 

Erityisesti mieleeni jääneitä jaksoja olivat ”Love”, ”Integrity” ja ”Generosity”. Ryhmä toimi siis englannin kielellä. Keskeisimpiä löytöjäni oli se, että arkisella työlläni on Jumalan antama tehtävä ja siunaus. Vaikka työni on niin sanotusti ”maallista”, ei ole yhdentekevää, miten päiväni käytän. Minä voin osoittaa Jumalaa kohti ihmissuhteissani, valinnoissani sekä ajan ja rahan käytössäni. Usein koen riittämättömyyttä, mutta kyse ei lopulta olekaan minun riittämisestäni. Jeesus riittää.

Cross-Current on tuonut yrittämiseen syvän pohjavireen. Vaikka yritykselle kävisi miten, saan olla varma, että Jumala on ollut matkassa ja että jokaisella vaiheella on merkitys. Identiteettini ei ole kiinni onnistumisissani.

Ajatus siitä, että yrityksen varat – olivat ne sitten asiakkailta, sijoittajilta tai veronmaksajilta – ovat lopulta maailmankaikkeuden Luojalta lainassa, tuo toimintaan mukavaa vastuullisuutta. Samalla se vähentää stressiä melkoisesti.

Muistanen olla myös kiitollisempi työkavereista ja muista päivän aikana tapaamistani ihmisistä ja rukoilla heidän puolestaan. Heitähän minä tehtävässäni usein palvelen ja Jumalalla on heillekin suunnitelma.

Melkeinpä mieleenpainuvinta Cross-Currentissa oli kuitenkin porukka: mahtavia persoonia jokainen. Syvällistä jakamista, yhteistä rukousta, korkealentoisia keskusteluja, huumoria, musisointia ja Raamatun lukemista Havaijin pidgin -kielellä…

"Wateva you guys tell o stay do, do eryting fo Jesus, Da One In Charge, cuz you guys stay his guys, an Jesus goin help you guys tell God da Faddah, 'Mahalo plenny.'" Kol 3:17 HPB

Jumala kutsuu meitä yhteyteen, jossa omakin kutsumuksemme kirkastuu. Kutsumuselämä on valossa elettyä elämää.

Katsomme kutsumusta usein hyvin yksilökeskeisesti. Missä minä olen hyvä? Mitkä ovat minun vahvuuteni? Missä minulla olisi annettavaa? Näilläkin on tärkeä paikkansa, mutta yritetään kurkistaa asiaa Isän näkökulmasta.

Kuvittele, että Raamatun Nooa olisi käynyt ammatinvalinnan ohjauksessa ja kokeillut nikkarointikursseilla, olisiko rakentaminen hänen juttunsa. Emme tiedä, kiinnostiko Nooaa arkin rakentaminen tai oliko hänellä minkäänlaista kokemusta rakentamisesta. Tiedämme vain, että Jumala antoi hänelle käskyn rakentaa hyvin tiivistetty paatti, jotta sen sisällä olevat eivät hukkuisi. Lisäksi hän antoi rakentamiseen hyvin yksityiskohtaiset ohjeet1. Olennaista ei ollut Nooan kokemus tai kyvyt2 – olennaista oli se, että Nooan saamalla tehtävällä oli paikka Isän suunnitelmassa.

Jos oma osuuteni Jumalan suunnitelmassa näyttäytyy itselleni jotenkin sameana, en silloin elä Jumalan lapseuden ytimessä, todellisessa kutsumuksessani. Enhän silloin näe itseäni ja tehtävääni niin kuin Isä sen näkee.

Polkuja puutarhaan

Kuvaani saattavat samentaa valheet, haavojen tuoma kipu ja vaje jostain, mitä kipeästi tarvitsisin. Kaikki tämä sameus tuli kuvaan syntiinlankeemuksessa. Ihmeellisen täydellisestä puutarhasta reitti kohti samentunutta kutsumusta kulki synnin kautta.

Millaista reittiä pitkin voisi kulkea päinvastaiseen suuntaan? Olemme kokeneet, että turvallisessa yhteydessä syntien tunnustaminen toinen toisellemme avaa reitin takaisin puutarhaan. Sillä reitillä kutsumuksemme rikkaus avautuu vähä vähältä, yhteydessä toisiin.

Uskallatko astua tuohon yhteyteen ja ottaa pienen rohkean askeleen kohti puutarhaa?

“Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1. Joh.1:7.)

Samentunutta kutsumusta eletään usein toisista ihmisistä irrallaan. Valon sijaan ollaan pimeydessä ja yksinäisyydessä. Askel kohti puutarhaa vapauttaa meitä yhteyteen ja mahdollistaa Jumalan kutsuun vastaamisen. Isä on tarkoittanut yhteisen kutsumme yhdessä elettäväksi.

Uskallatko astua tuohon yhteyteen ja ottaa pienen rohkean askeleen kohti puutarhaa? Etsitkö Jumalan tahtoa ja luotatko, että Hän johdattaa sinua askeleen kerrallaan polulla, jonka on sinulle varannut? Onko katseesi omassa palapelin palasessasi, vai näetkö oman palasi osana Jumalan suurta palapeliä?

Maan ääriin

Mooses kamppaili kutsumuksensa kanssa, sillä hän katsoi itseensä. Mooses piti itseään kykenemättömänä saamaansa kutsuun, eikä aluksi luottanut Jumalaan, joka oli valinnut käyttää häntä johtaakseen kansansa tuntemaan itsensä. Uskomme, että on aika katsoa itsemme sijaan siihen Jumalan kutsuun, joka on luettavissa läpi Raamatun. Se ulottuu maan ääriin asti, kaikille kansoille. Miten pääsemme sinne?

“Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.” (Jes. 49:6.)

Jeesus toi Jumalan valtakunnan sinne, missä hän oli, ja kutsui muita tekemään samaa.

Jeesus tuli ihmiseksi ja näytti esimerkillään, millaista on elää Jumalan valtakunnan elämää. Jeesuksella oli ammatti, ystäviä ja perhe. Niiden keskellä hän eli todeksi Isältä saamaansa kutsua tehdä opetuslapsia. Jeesus toi Jumalan valtakunnan sinne, missä hän oli, ja kutsui muita tekemään samaa. Siihen hän kutsuu sinuakin, yhdessä muiden kanssa – ja haluaa käyttää myös sinun lahjojasi ja persoonaasi, jotta mahdollisimman moni löytäisi tien takaisin Isän yhteyteen.

 

Teksti: Ella Nuutinen (Jyväskylän OPKOn opiskelijatyöntekijä) ja Hanna Varvikko (Jyväskylän OPKO)
Viitteet: 1. Moos. 6:9–22, 2. Moos.4:10–13

* * *

 

Vihreä

Isä oli päättänyt maalata kauniin maisemataulun. Hän luonnehti paperille puiden, auringon ja kukkien ääriviivat, ja antoi neljälle lapselleen siveltimen ja kullekin oman värin: sinisen, punaisen, keltaisen ja vihreän, jotta he maalaisivat kuvan valmiiksi.

Mutta lapsi, jolle isä oli antanut vihreän värin, ei pitänyt omasta väristään eikä käyttänyt sitä, vaan työnsi siveltimensä toisten väreihin ja maalasi kuvaa niillä. Kun he lopettivat maalaamisen, kuvasta puuttui jotakin: puut, metsä ja nurmikko olivat jääneet valkoisiksi. Kuvassa ei ollut yhtään vihreää.

Kuinka tunnistankaan itseni tuosta lapsesta, joka sai vihreän värin; miten olenkaan kadehtinut toisten kauniita ja kirkkaita värejä, ja ajatellut, että kelvatakseni kuvaan minun täytyy piilottaa oma ruma ja tarpeeton värini ja yrittää maalata taivaalle yhtä lämpimän keltaista aurinkoa kuin tuo toinen. Olisin halunnut värikseni upeasti hehkuvan punaisen tai syvän taivaan sinisen, enkä tällaista sameaa ja likaista vihreää. Ei kai kukaan halua minun pilaavan hienoa taulua sellaisella sävyllä? Mikset Jumala antanut minulle yhtä hyviä lahjoja kuin kaikille muille? 

Mutta Jumala näki jotain, mitä minä en nähnyt. Hänelle vihreä ei ollutkaan sameaa ja likaista, vaan aivan ihmeellisen kaunista. Hän loi maan versomaan vihreyttä, kasvamaan vihreitä kasveja ja teki vihreät niityt ihmisille lepopaikaksi. Jo ennen sitä Hän suunnitteli taitavasti, pienintä piirtoa myöten ainutlaatuisia ihmeitä, jotka Hän päätti kutsua omikseen. Eikä Hän tarkoittanut näitä ihmeitä kadehtimaan toistensa kauneutta ja taitavuutta, vaan palvelemaan ja kantamaan toistensa kuormia. Hän loi erilaiset värit täydentämään toisiaan, jotta kaikki upeat sävyt yhdessä muodostaisivat maailman ihanimman väriloiston.

Kun minä halusin piilottaa ja kätkeä vihreän värini, Hän kutsui ottamaan sen esiin ja maalaamaan sillä metsien puut, jotka julistavat Hänen kunniaansa. Kun minä häpesin itseäni – lahjojani ja lahjattomuuttani, kehoani ja sieluani - Hän sanoi minua rakkaakseen ja kutsui sillä kaikella heijastamaan omaa sydäntään.

Katson isää silmiin ja hän hymyilee. Isä puhdistaa toisten värit sekä siveltimeni, jotka olin maalatessa sotkenut, antaa vihreän uudestaan käteeni ja nyökkää lempeästi taulua kohti. Tartun puhtaaseen siveltimeen, ja hetken päästä aurinko sädehtii vihreään metsään ja punaiset kukat loistavat vehreän nurmen keskellä.

 

Teksti: Hanna Varvikko

* * *

Juttu on julkaistu Arkin numerossa 1/2022. Tilaa Arkki ilmaiseksi

Raamatun vertauskuvat Israelista Jumalan morsiamena ja Kristuksesta seurakunnan sulhasena, joka tulee pian noutamaan rakkaansa luokseen, ovat jääneet itselleni hiukan pintapuolisiksi teemoiksi. Opin niistä jotakin Paul Copanin kirjasta Onko Jumala moraalihirviö? (s. 36–38).

Vanhassa testamentissa Jumala vihastuu lukuisia kertoja israelilaisten vaihtaessa palvontansa kohteen elävästä Luojasta vähäpätöisiin jumalankuviin. Miksi Hänen vihansa vaikuttaa välillä suhteettoman suurelta? Tämän voi ymmärtää paremmin, kun muistaa, että Jumalan tekemää liittoa Israelin kanssa verrataan avioliittoon. Hooseaa käsketään jopa demonstroimaan kansan uskottomuutta ottamalla vaimokseen prostituoitu, joka ei muuta tapojaan avioliitonkaan myötä. Tämänkin jälkeen profeettaa kehotetaan rakastamaan: ”Sitten Herra sanoi minulle: ”Mene vielä ja rakasta naista, vaikka hänellä on rakastaja, ja hän rikkoo avion. Rakasta häntä niin kuin Herra rakastaa israelilaisia, vaikka nämä kääntyvät muiden jumalien puoleen ja rakastavat rypälekakkuja.” (Hoos. 3:1.)

En usko Jumalan olevan lainkaan vähempää kiinnostunut seurakuntansa ajatuksista ja teoista kuin sulhanen on morsiamensa jakamattomasta rakkaudesta.

Myös Uudessa testamentissa avioliittovertauksella kuvataan Kristuksen ja seurakunnan suhdetta. Kirjeessään efesolaisille Paavali antaa puolisoille elämänohjeita. ”Vaimot, olkaa omalle miehellenne alamaisia niin kuin Herralle.” ”Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa.” Näiden jälkeen Paavali toteaa: ”Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.” Luisumatta morsiusmystiikkaan voin näiden vertauskuvien avulla ymmärtää Jumalan valtavan rakkauden ja tahdon olla yhteydessä omiinsa.

En usko Jumalan olevan lainkaan vähempää kiinnostunut seurakuntansa ajatuksista ja teoista kuin sulhanen on morsiamensa jakamattomasta rakkaudesta. Mitä on sellainen rakkaus, joka ei välitä siitä, että morsian tuskin enää tunnistaa sulhasensa ääntä? (Matt. 7:22, 23.) Mitä on sellainen rakkaus, joka ei välitä ensirakkauden tekojen hiipumisesta olemattomiin? (Ilm. 2:4, 5.)

Toivon, ettemme yksilöinä, yhteisöinä emmekä seurakuntana epäilisi Jumalan rakkautta, tahtoa johdattaa ja antaa viisautta sitä pyytäville. Ja toiseen suuntaan: että palvelisimme Jumalaa koko sydämellämme. Tessalonikalaiskirjeen sanoin: ”Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan, ja säilyköön koko teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka kutsuu teitä, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä.” (1. Tess. 5:23, 24.)

 

Teksti: Anniina Mahkonen, Tampereen OPKO
Juttu on julkaistu Arkin numerossa 1/2022. Tilaa Arkki ilmaiseksi

Monet tämän päivän nuorista tekevät elämänsä aikana jopa viisi uranvaihtoa. He eivät siis ainoastaan vaihda työpaikkaa, vaan aloittavat kokonaan uudella alalla. Uudelleen suuntautumiseen vaikuttavat esimerkiksi automaatio ja robotiikka, joiden vuoksi monet työpaikat katoavat. Joissakin maissa jopa puolet kaikesta työvoimasta tulisi kouluttaa uudelleen vuoteen 2030 mennessä.

Uravalintaan liittyy monenlaisia paineita. Niistä vähäisin ei ole kiusaus mitata omaa arvoa sillä, kuinka paljon muut arvostavat alaa ja mitä palkkakuitissa lukee. Joskus uravalintaan vaikuttavat liikaa vanhempien ja sukulaisten odotukset. Jotkut haluavat työmaailmassa toteuttaa itseään niin paljon, että he surffaavat työpaikasta toiseen eivätkä pysty sitoutumaan.

Koulujen opinto-ohjaajat tekevät tärkeää työtä. He auttavat nuoria tunnistamaan lahjakkuuttaan, intohimojaan ja tukevat näin nuorta tekemään viisaita ja itsenäisiä opiskelu- ja uravalintoja. Myös seurakuntien ja kristillisten järjestöjen työntekijöiden tulisi puhua aiheesta rohkeasti Raamatusta nousevan ihmiskäsityksen pohjalta.

Kristinusko antaa uravalintaan ja oman elämän merkityksen kokemiseen paljon aineksia. Tähän liittyy sana kutsumus (vokaatio), jota tämä lehti käsittelee.

Martti Luther opetti, että jokainen kastettu ja Jeesukseen turvautuva kristitty saa kokea elämänsä merkitykselliseksi uskon kautta, ilman tekoja. Tämä oli mullistavaa. Luther painotti, että kristityn elämässä kaikki on kutsumusta, Jumalan ja lähimmäisten palvelemista. Esimerkiksi opiskelijan tärkeä kutsumus on suorittaa opintonsa mahdollisimman hyvin ja tuoda näin Jumalalle kunniaa. Samaan aikaan hänellä on monia muitakin kutsumuksia.

Lavea kutsumuskäsitys voi kuitenkin pahimmillaan johtaa siihen, että emme ota riittävän vakavasti omaa ainutlaatuisuuttamme. Tai väsymme palvelemaan, koska koemme, että meidän pitäisi olla mukana kaikessa. Olemme kaikki Jumalan kuvia, mutta emme samanlaisia. Jokainen on valmistettu muotilla, jolla tehdään yksi ainoa kappale. Jumala ei harjoita sarjatuotantoa. Jokaisella meistä on yksilöllinen persoona, lahjakkuus, luonteenpiirteet – ja tehtävät. Olipa ammattimme mikä tahansa, kukaan ei ole seurakunnassakaan vain passiivinen penkinkuluttaja. Jokaisella on kutsumus rakentaa myös Jumalan seurakuntaa ja olla mukana itseä suuremmassa suunnitelmassa.

Koska seurakuntiin ja kristillisiin järjestöihin palkataan ensimmäiset kutsumusneuvojat?

 

Jussi Miettinen
OPKOn pääsihteeri

Juttu on julkaistu Arkin numerossa 1/2022. Tilaa Arkki ilmaiseksi

Lisää blogeja

Arkin toimitus
Pitää osata johtaa itseään, ennen kuin voi johtaa muita on sanonta, jolla on vinha perä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihmisten johtamisessa on...
Arkin toimitus
Nautin juoksemisesta, Huuhkajista ja lähestyvistä jalkapallon EM-kisoista, salmiakista, puutarhan hoitamisesta, mökkeilystä, elokuvista,...
Arkin toimitus
Olemme sopineet etätapaamisen uskontotieteen apulaisprofessori ja rakkaustutkija Jason Lepojärven kanssa iltapäiväviideksi Suomen aikaa. Kanadan Ontariossa...
Arkin toimitus
IFES on yli 70 vuotta kestäneen olemassaolonsa aikana kasvattanut kymmeniä tuhansia johtajia kaikkialle maailmaan. He ovat saaneet aluksi kokeilla siipiään...
Arkin toimitus
Voisi ehkä vähän raflaavasti sanoa, etten ole oikein seuraajatyyppiäkään. Ehkä tähänkin ajatukseen samaistuu joku. Lapsesta asti olen ollut vähän...
Arkin toimitus
Pohjoisen piispan talvinen työviikko antaa hyvän kuvan siitä, mitä kaikkea hiippakunnan hengellisen johtajan vastuulle kuuluu. Jukka Keskitalo on antanut...
Arkin toimitus
”Jokaisen hengellisen liikkeen elinvoimaisuus mitataan sen kyvyssä kasvattaa uusia vastuunkantajia.” Nuo evankelista Kalevi Lehtisen viisaat sanat...