Blogit

Blogit

Tällä sivulla julkaisemme mm. OPKOn Arkki-lehden artikkeleita, työntekijöidemme ja opiskelijoiden kirjoituksia. 

Tapaan usein päätään pyöritteleviä kristittyjä. Monet heistä kokevat olevansa nurkkaan ajettuja. Enää ei saisi kirkossa eikä yhteiskunnassa ajatella perinteisellä tavalla esimerkiksi naispappeudesta, lähetystyöstä, sukupuolirooleista eikä avioliitosta. Myös evankeliointi leimataan turhaksi uskon tuputtamiseksi, kun kaikki tiet vievät kerran taivaaseen. Kuka puolustaisi luterilaisia herätyskristittyjä, jotka ovat näkemyksineen syrjittyjä ja vähemmistössä?

Apostoli Paavali antaa hyvän neuvon, joka tulisi noudattaa eri tavalla ajattelevien kristittyjen kanssa: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa” (Room. 12:18). Rauhassa eläminen voi pelittää, jos kunnioitetaan toisten mielipiteitä, vaalitaan sananvapautta ja kohdataan eri tavoin ajattelevia fiksusti kasvoista kasvoihin. Kristittyjen yhteys on myös aina yhteyttä erilaisuudessa. Täysin samalla tavalla ajattelevien ja toimivien kristittyjen yhteisö on epärealistinen haave. Kristuksen lauma on syntisten lauma. Siksi rauhassa eläminen ei ikävä kyllä aina onnistu.

OPKO kuuluu maailmanlaajaan, tunnustusten väliseen opiskelijaliikkeeseen IFESiin (International Fellowship of Evangelical Students). Sen sisällä on monenlaisia näkemyksiä esimerkiksi seurakuntaopista, virasta ja jopa sakramenteista. Tämä yhteys on monella tavalla jännittävä järjestölle, joka oppiperustaltaan nojautuu Raamattuun ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Luonnollinen seuraus tästä kytkennästä on se, että joukkoomme on aina mahtunut eri tunnustuskunnista tulevia nuoria. IFESin tarjoama yhteys ei kuitenkaan merkitse rajattomuutta. Verkostossa painotetaan mm. Raamatun arvovaltaa, Kristuksen sovitustyötä, yleistä pappeutta ja maailmanlähetysnäkyä. Suurissa eettisissä kysymyksissä esimerkiksi aviolitosta IFES on perinteisellä kannalla. Nämä painotukset höystettynä luterilaisella vanhurskauttamis- ja sakramenttiopilla sopivat hyvin OPKOn virtaan.

Kun pelikortit jaetaan kirkossa ja yhteiskunnassa uudella tavalla, joutuu jokainen kristitty uusien kysymysten eteen. Mitkä asiat opissa ja elämässä ovat luovuttamattomia? Missä saamme hyväksyä sen, että Raamatun vakavasti ottavat kristityt päätyvät eri johtopäätöksiin? Aikanaan varhaiskirkolliset uskontunnustukset syntyivät tarpeesta määritellä kristillinen usko mahdollisimman napakasti, jotta kirkko välttyisi harhaopeilta. Uskontunnustukset antavat edelleen toisaalta tiukat ja toisaalta väljät kristittyjen yhteyden rajat.

Jussi Miettinen
OPKOn pääsihteeri

Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 4/2019. Tilaa Arkki ilmaiseksi
 

Jeesuksen etsijät ja löytäjät eivät ole hävinneet nopeasti maallistuvasta Suomesta. Vuosikymmeniä evankelistana toiminut Ilkka Puhakka tietää sen.

Moni muistaa 90-luvulla Suomessa ja Venäjällä pidetyt missiotapahtumat, jotka keräsivät tuhansia osallistujia. Nyt missioita ei enää järjestetä, eikä tilalle ole syntynyt vastaavia tapahtumia. Suomalaisten tieto kristinuskon sisällöstä on missioiden jälkeen ohentunut hurjasti. Miten on, kiinnostaako Jeesus enää suomalaisia?

– Eivät etsijät ja löytäjät ole mihinkään hävinneet. Meillä on edelleen kirkot aivan täynnä, seiniä myöten, hymyilevä evankelista Ilkka Puhakka sanoo.

Hän viittaa Majataloiltoihin, joissa hän tapaa tuhansia ihmisiä joka vuosi. Ennen tuhansia ihmisiä saatettiin tavoittaa yhdessä tilaisuudessa. 1990-luvulla hän rakensi evankelista Kalevi Lehtisen kanssa missiotapahtumia, joissa saattoi olla paikalla 1500 kuulijaa.

– Enää ei päästä niihin lukuihin, mutta kirkot silti täyttyvät.

Aikaisemmin luterilainen kirkko on toiminut missioiden moottorina. Nyt niistä sanotaan, että isoihin tapahtumiin ei enää tule ihmisiä.

– Isojen kokousten aika on ohi ainakin siinä mielessä, että niitä ei enää järjestetä. Nyt teemme juttuja pienemmässä mittakaavassa.

Hän on juuri ollut pitämässä Majataloiltaa Hyvinkäällä, Naantalissa ja Hämeenlinnassa. Illat kokoavat yhteen kristittyjä yli tunnustuskuntarajojen. Onko mukana myös niitä, joille kristilliset asiat eivät ole tuttuja? 

– Kun kysyn, kuinka moni kokee, että Jeesus puhuttelee ja kuka haluaa avata sydämensä hänelle, käsiä nousee hirveästi. Kun kristityt kerääntyvät yhteen, imussa tulee mukaan muitakin. Ihmiset tulevat katsomaan, mitä tapahtuu.

Evankelista, opettaja ja matkanjohtaja

Ilkka Puhakka katselee Suomen hengellistä tilaa näköalapaikalta. Hänellä on pitkä kokemus evankelistan tehtävien lisäksi myös muusta seurakuntatyöstä. Hän aloitti työuransa Keravan paikallisseurakunnasta, josta hän siirtyi Suomen Raamattuopiston nuorisotyön johtajaksi. Sieltä hän siirtyi pian evankelistaksi Kansan Raamattuseuraan. Tie jatkui Mission Europe -järjestön palvelukseen, jossa hän saa keskittyä entistä enemmän kutsumukseensa, evankeliumin julistamiseen.

Puhakan työtuolissa on kolme jalkaa: hän on evankelista, raamattuopettaja ja matkaopas.

Evankelistana hän toimii lähinnä Suomessa, mutta myös Virossa ja Ruotsissa. Suomessa hän tekee esimerkiksi suosittuja Majataloiltoja yhdessä Lapuan hiippakuntasihteeri Jukka Jämsénin, muusikko Pekka Simojoen ja EtCetera-kuoron kanssa.

Raamattuopettajana hän on erikoistunut tarkastelemaan tekstejä seemiläisestä, lähi-idän asukkaan näkökulmasta.

– Yritän katsoa asioita Jeesuksen ajan ihmisen näkökulmasta.

Ilkka vetää myös kokemuksellisia opintomatkoja Israeliin, joiden ohjelmaan kuuluu esimerkiksi käveleminen erämaassa. Keväällä hän järjestää retken, jossa seurataan apostolien liikkeitä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.

Israelissa Puhakka on mukana arabi- ja juutalaisnuoria kokoavassa Sarigim King’s Kids Jerusalemin työssä. Toimintamuoto on ainutlaatuista rauhantyötä. Se tuo yhteen nuoria kansoista, joiden välillä on ollut vuosikymmenet eripuraa ja sotaa.

– Jos Jeesus on meidän Herramme, me emme voi vihata toisiamme, Ilkka sanoo painokkaasti.

Mutta palataanpa Suomen kamaralle. Miten ihmiset täällä suhtautuvat evankeliumiin? Puhakan mukaan kyse on siitä, miten asia esitetään ja mihin se yhdistetään. Kun evankeliumi julistetaan ilman ehtoja, eikä esimerkiksi kalasteta uusia kannattajia järjestöihin, ihmiset janoavat sitä.

– Mitä evankeliumi on? Onko se Jeesus-julistusta, vai Jeesus-uskontojulistusta, johon liittyy koko kirkollinen debatti. Tuleeko minusta uskoon tullessa kaiken vastustaja? Puhakka lataa.

– Jeesus ei ole menettänyt kiinnostavuuttaan, mutta kirkollinen puhe on. Lisäksi meidät on haluamattamme asemoitu erilaisiin leireihin puolesta ja vastaan.

Puhakka on kiertänyt yli 18 vuoden ajan evankelistana Venäjän vankiloissa. Niissä hän joutui tarkkaan miettimään, mitä evankeliumi on, ja mitä sen mukana tarjotaan. Muurien takana kuulijoilla oli takanaan raskas elämä ja hirveitä tekoja. Hän kysyi itseltään: “Uskonko, että Jeesus voi heidät pelastaa?” Tämän kysymyksen kautta löytyi ydin.

– Jeesus on kuollut ristillä ja voittanut synnin ja perkeleen vallan. Mitä tahansa tehnyt ihminen voi pelastua turvaamalla Jeesukseen.

Tieto evankeliumista 

Raamatuntuntemus on Ilkka Puhakan uran aikana ohentunut sekä kirkossa että yhteiskunnassa. Evankelistan uran alkuaikoina hän julisti siinä uskossa, että ihmiset jo tietävät riittävästi kristinuskosta ja evankeliumista. Nyt hän käyttää “valtavasti aivoenergiaa” sanoakseen haluamansa asian mahdollisimman yksinkertaisesti menettämättä itse asiaa. Hän “treenaa” ollakseen yksinkertainen.

– Tutkimusten mukaan kirkon nuorilla pastoreilla on ohut raamattutuntemus. En tiedä, miten paljon kirkon nuorisotyössä opetetaan Raamattua. Pelkään, että ei kovin vahvasti.

Puhakka ei syytä teologista tiedekuntaa pappien koulutuksesta, sillä akateemisena laitoksena se toimii omilla lainalaisuuksillaan. Hän nostaa katseen kohti kirkkoa ja kysyy, miksi kirkko ei kouluta itse pappejaan?

– Miksi se ottaa papit suoraan koulusta, jossa heitä ei kunnolla valmenneta hengelliseen työhön?

Identiteettinä kristitty

Evankelista näkee maailmaa ja tapaa monenlaisia kristittyjä. Itse hän on luterilainen, mutta kristityn identiteetti on luterilaista identiteettiä voimakkaampi.

– Ulkomailla tämä korostuu. Kotini on luterilainen, se on maailmalta katsottuna hyvin pieni.

Apostolinen uskontunnustus merkitsee hänelle nykyisin paljon. Kaikki, jotka yhtyvät siihen, ovat hänen veljiään ja siskojaan. Hän myös antaa heidän tunnustaa uskonsa ja elää elämänsä eri tavoilla. Kristillinen kirkko on kuin joukko telttakyliä. Kylät kuuluvat yhteen, mutta saavat olla erilaisia.

– Kylissä kuitenkin usein ajatellaan, että Jeesus kuuluu meille ja meidän tapamme ovat muiden tapoja parempia. Mutta ei se näin mene. Keskellä kenttää on Golgatan risti, josta kaikki kyläläiset ovat riippuvaisia. Kun sen ymmärtää, voi löytää yhteyden eri telttakuntien välillä.

Rohkeus seurata Jeesusta

Suomessa evankelista voi kutsua ihmisen seuraamaan Jeesusta ilman, että saattaa tämän kutsullaan hengenvaaraan. Monessa muslimimaassa evankelistan on uskottava jokaisen kuulijansa kohdalla, että Jeesuksen armo on arvokkaampi asia kuin ajallinen elämä. Jeesuksen seuraaminen vaatii valmiutta jopa kuolla uskonsa vuoksi.

Puhakka kertoo irakilaisen kollegansa muslimeille pitämästä puheesta.

Evankelista kysyi:

“Kuka teistä haluaa seurata Jeesusta?”

Nousi paljon käsiä. Evankelista luuli esittäneensä asiansa epäselvästi ja kysyi uudelleen:

”Kuka teistä haluaa seurata Jeesusta, jos teidät hänen vuokseen erotetaan työpaikasta, koulusta ja perheestä?”

Taas nousi paljon käsiä. Evankelista oli vieläkin epävarma, oliko hänet ymmärretty oikein.

”Kuka teistä haluaa seurata Jeesusta, vaikka tietäisi, että että siinä kastemekossa, jossa teidät tänään kastetaan, huomenna haudataan?"

Vieläkin nousi muutama käsi.

– Muslimit tekevät kovia valintoja. Rukoillaan heidän puolestaan ja sen puolesta, ettei Jeesuksen seuraaminen olisi Suomessa koskaan näin raskasta.

Länsimaisella ihmisellä on kuitenkin Jeesuksen seuraamisessa omat ongelmansa. 

‒ Elämän ja päätösvallan antaminen Jeesukselle on vastoin länsimaista ihmiskeskeistä ajattelua. Länsimainen ihminen haluaa olla oman elämänsä herra. Hän haluaa rakentaa ja varmistella elämänsä itse.

– Kun seuraa Jeesusta ja antaa elämänsä hallintavallan Pyhälle hengelle, tekee päätöksen, joka ei välttämättä saa hyväksyntää. On rohkeaa sanoa: ’Herra, tässä minä olen, lähetä minut!’


Teksti ja kuvat: Ilkka Kontturi
Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 4/2019. Tilaa Arkki-ilmaiseksi

Kysyimme kahdelta opiskelijalta heidän suhteesta Raamattuun. Kysymyksiin vastasi Minna Kuopiosta ja IFESin maailmankonferenssissa Etelä-Afrikassa haastateltu nasaretilainen Marah. 

Minna

Kuka olet ja mitä teet tällä hetkellä?
Nimeni on Minna Särkkälä. Olen 20-vuotias ja aloitin syksyllä lääketieteen opinnot Kuopiossa.

Onko sinulla lempikohtaa tai kirjaa Raamatussa?
Lempikohtani on Roomalaiskirjeen kahdeksas luku. Pidän kohdasta, koska se kertoo meidän suhteestamme Jumalaan ja siitä rakkaudesta, jolla hän meitä rakastaa. Minua vahvistaa uskossani se, että tiedän, ettei mikään voi erottaa minua Jumalasta, ja ettei minulla ole mitään pelättävää, koska Herra kulkee kanssani.

Miten suosittelisit aloittamaan Raamatun lukemisen, jos kokee sen hankalana?
Kannattaa lukea Roomalaiskirjettä. Sen alku voi tuntua raskaalta, koska siinä puhutaan niin vaikeista asioista, kuten ihmisten syntisyydestä ja synnin palkasta. Mutta luvun sanoma ei ole tuska ja kuolema, vaan pelastus ja uusi elämä Kristuksessa, kuten koko Raamatussakin. Roomalaiskirje on antanut minulle toivoa itsestäni, kun olen jo ollut vakuuttunut oman sydämeni syntisyydestä.

Mitä olet viime aikoina oppinut Raamatusta?
Raamattu on antanut minulle toivoa ja uskoa Jumalan rakkauteen, erityisesti Roomalaiskirjeen kautta. Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa on monia hyviä kohtia, mutta erityisesti minulle on puhunut viime aikoina sen ensimmäinen jae: ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” Mikään kadotustuomio -ilmauksen alle lukeutuu sekä muiden että omatkin syytökset itsestämme. Olemme siis vapaita kaikesta huonosta omastatunnosta, kun tuomme itsemme Herran eteen puhtain sydämin ja pyydämme syntejämme anteeksi.

Marah

Mikä on nimesi, mitä opiskelet ja mistä olet kotoisin?
Nimeni on Marah. Olen 22-vuotias ja opiskelen sosiologiaa ja liiketoimintajohtamista. Tulen Nasaretista, Israelista. 

Mikä on ollut parasta IFESin maailmankonferenssissa?
Ihmisten tapaaminen, ehdottomasti.

Mitä Raamatun paikkaa olet lukenut viimeisimmäksi?
Olen mukana raamattukurssilla, jossa olemme käyneet läpi vuorisaarnaa Matteuksen evankeliumissa.

Onko sinulla lempijaetta tai kirjaa Raamatussa?
Lempikirjani on Johanneksen evankeliumi. Se on hyvin syvällinen ja osoittaa Jeesuksen jumaluuden niin monella tavalla. Lempijakeeni on “Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” (Matt. 5:9). Se liittyy vahvasti olosuhteisiin kotimaassani, missä konfliktit ja politiikka ovat keskiössä. Tilanne on siellä vaikea, ja ihmiset ovat vihollisia toisilleen. Meidän tulisi olla rakentamassa rauhaa.

Mitä Raamattu sinulle merkitsee?
Sen merkitys on hyvin moninainen. Raamatussa on paljon viisautta, ja on ihmeellistä, miten Vanha ja Uusi testamentti linkittyvät toisiinsa. Raamattu on myös hyvä sanoma meille. Siitä voimme lukea, miten rakastava Jeesus on ja sen, että Jumala on aina armollinen. Hän ei koskaan hylkää meitä.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää veljille ja siskoille Suomeen?
Haluan rohkaista teitä jatkamaan Jumalan rakkaudesta kertomista opiskelijoille ja koululaisille. Teillä on paljon enemmän tapoja levittää evankeliumia ilman pelkoa väkivallasta, joten käyttäkää niitä.

Arkin toimitus

 

”Älkää menettäkö lännessä sitä uskoa, jonka puolesta idässä menetetään henkiä.” Tämä lause on IFESin maailmankonferenssiin osallistuneen Toini Seppälän tuliainen Bela-Belasta Etelä-Afrikasta.

”Täällä tapaatte perheen, jota ette tienneet omistavanne.” Tällä hieman kliseiseltä tuntuvalla lauseella alkoi Etelä-Afrikassa järjestetty IFESin (International Fellowship of Evangelical Students) maailmakonferenssi heinäkuussa.

Ajatus perheestä tuntui kuitenkin päivä päivältä aidommalta. Sisaria ja veljiä osallistui ympäri maailmaa noin 170 maasta.

Ensimmäisinä päivinä me muutama sata opiskelijaedustajaa tutustuimme toisiimme, minkä jälkeen viikon mittaiseen konferenssiin saapuivat niin opiskelijatyöntekijät, pääsihteerit kuin IFESin työntekijät.

Ensimmäisenä aamuna saman pöydän ääressä istui minun edustamani Suomen lisäksi opiskelijoita Israelista, Yhdysvalloista, Vietnamista, Belgiasta ja Armeniasta. Tuntui melkein epätodelliselta. Jaoimme ajatuksia ja kokemuksia muun muassa siitä, miten kukin oli päättänyt lähteä seuraamaan Jeesusta, mitä se merkitsi ja millaista oli elää kristittynä omassa kotimaassa.

Vastaukset erosivat toisistaan valtavasti. Suomessa kipuilemme sitä, kuinka paljon uskallamme näyttää uskoamme opiskelijapiireissä. Toisella puolen maailmaa kokoonnutaan salaa, jottei menetetä vapautta tai henkeä. Yksi konferenssin mieleenpainuvimmista lauseista olikin: ”Älkää menettäkö sitä uskoa lännessä, jonka puolesta idässä menetetään henkiä.”

Itselleni vahvistui ajatus, että voisimme Suomessa ottaa uskonasiat enemmän todesta ja keskittyä Raamattuun ja Jeesukseen. Vaikka kulttuurit, joissa elämme eri puolilla maailmaa, poikkeavat toisistaan, saamme kristittyinä uskoa samaan Kaikkivaltiaaseen ja luottaa Hänen hyvyyteensä. Saamme olla rakastettuja ja rukoilla toistemme puolesta sekä elää täysillä niin, että Jeesus on parasta ja tärkeintä meidän jokaisen elämässä.

Maailmakonferenssi oli ainutlaatuinen kokemus, enkä välttämättä koskaan tule saamaan vastaavaa taivasmaistiaista maan päällä. Viikon aikana kliseinen ajatus perheestä muuttui aidoksi ja todelliseksi.

Kohokohtia olivat hetket, joissa IFESin perheeseen liitettiin uusia opiskelijaliikkeitä. Tuntui mahtavalta rukoilla heidän puolestaan. Nyt tuntuu mahtavalta, että yhdessä teidän kanssanne saan jatkaa rukousta tämän perheen puolesta, jonka konferenssin jälkeen tiedän omistavani ja jonka jäseniä tekin saatte olla. Toivon ja rukoilen, että voimme jokainen olla Jumalan käytössä omalla paikallamme, jotta kaikki voisivat oppia tuntemaan todellisen Jeesuksen ja olla tämän upean perheen jäsen.


Toini Seppälä
Oulun OPKOn puheenjohtaja
Arkkitehtuurin opiskelija


Kirjoitus on julkaistu Arkki-lehden numerossa 3/2019. Tilaa Arkki-ilmaiseksi 

Lisää blogeja

Arkin toimitus
On alkanut ennen näkemätön valintojen suma. Valitsemme kirkossa johtajiksemme piispoja. Äänestämme uudet luottamushenkilöt johtamaan seurakuntia. Tulossa ovat...
Arkin toimitus
Musiikinopiskelija Tarmo Peltokoski: ”Tahdon tehdä musiikkia monipuolisesti” Debussyn Faunin iltapäivän partituuria voi aivan hyvin lukea samalla kun tehdään...
Arkin toimitus
Raamatunlause, joka minulle tulee ensimmäiseksi mieleen Jumalan läsnäolosta, on Matteuksen evankeliumin kohta, jossa Jeesus lupaa olla läsnä siellä missä...
Arkin toimitus
Helsingin Tuomiokirkon läntisessä tapulitornissa risteilee paksuja neliskulmaisia hirsiä. Vahva puu pitää rakennuksen pystyssä. Ylioppilas Jorma Juutilainen...
Arkin toimitus
Paavali kehottaa tessalonikalaisia rukoilemaan lakkaamatta (Tess. 5: 17) ja roomalaisia hellittämättä (Room. 12:12). Kolossalaiskirjeessä Paavali sanoo, että...
Arkin toimitus
Julianna Rantanen, 23, empii. Ottaisiko tonttulatten vai chailatten. Päätökset vaativat rohkeutta, toiset enemmän kuin toiset. Kahvilan pöytään lähtee...
Arkin toimitus
Näillä sanoin Jumala rohkaisi Joosuaa, Nunin poikaa, jonka tehtävänä oli viedä Israelin kansa Jordanin yli luvattuun maahan. Joosua oli Mooseksen palvelija...