Kun kysyin työtoveriltani Hanna-Maija Kukkohovilta, 29, saisinko haastatella häntä johdatuksesta, vastaus tuli saman tien. Hymy ja tuikkivat silmät kertoivat, että hänellä oli aiheesta paljon kerrottavaa.
Haastattelupäivänä istumme johtajan työhuoneessa Enä-Sepän leiri- ja kurssikeskuksessa Vihdissä. Tälle paikalle päätymisen hän kokee selkeänä kutsumuksena ja johdatuksena. Matka tähän pisteeseen on kuitenkin kulkenut useiden karikkojen kautta.
Myrskyjä pakoon Espanjaan
Lumijoelta kotoisin oleva maatalon tyttö halusi jo nuorena kasvaa vaikuttajaksi ja parantaa yhteiskunnan oloja. Tämä halu johti hänet myöhemmin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä Tampereen yliopistoon.
Matkan varrella kokeilunhalu ja rohkeus väärissä asioissa veivät kuitenkin väärään suuntaan. Elämästä puuttui ankkuri.
– Minulla ei ollut kiintopistettä eikä merkitystä elämälle. Ei käsitystä oikeasta ja väärästä.
Hanna-Maija kuvaa sisimpänsä tunnetta merkityksettömäksi tyhjyydeksi. Se johti häntä hakemaan onnea ja täyttymystä elämysten lisäksi ihmissuhteista ja päihteistä.
– Tällä tiellä hajotin itseäni ja muita. Suuntani alkoi olla todella huolestuttava. En tiedä, mihin olisin joutunut, jos Herra ei olisi minua pelastunut, Hanna-Maija huokaa.
Noin kuusi vuotta sitten Hanna-Maija käytti kannabista päivittäin ja kärsi vaikeassa seurustelusuhteessa. Suhteen päätettyään ja abortin läpi käytyään Hanna-Maija osti menolipun Espanjaan.
Seuraavat neljä kuukautta olivat todella vaikeita. Jäljellä tuntui olevan vain yksi suunta.
– Synkimmillä hetkilläni nöyrryin ja käännyin Jumalan puoleen. Sanoin, että jos sinä et auta, elämästäni ei tule yhtään mitään. Mieleeni tuli raamatunkohta Luukkaan evankeliumista, jossa luvataan Pyhä Henki kaikille sitä pyytäville. Minäkin pyysin sitä vilpittömästi.
– Mieleen nousivat myös sanat teinivuosien seurustelukumppanilta, joka oli tullut uskoon. Hän oli kertonut, että on sitä onnellisempi, mitä enemmän hän viettää aikaa Jumalan kanssa.
Hanna-Maija kaipasi tällaista onnellisuutta, Jumalan antamaa rauhaa ja rakkautta.
Kutsuva krusifiksi
Espanjassa Hanna-Maija työskenteli suomalaisen taitelijan kanssa. He rikkoivat laattoja ja muodostivat palasista mosaiikkia suuriin vaaseihin. Loppupäässä matkaa Hanna-Maija halusi lähteä kävelemään Camino de Santiagon pyhiinvaellusreittiä. Hän saikin taiteilijalta lahjaksi juuri sopivat sisään ajetut vaelluskengät.
– En ollut ajatellut, että siitä tulisi pyhiinvaellus. Halusin tietää, miltä tuntuisi kävellä lähes 700 kilometriä. Lisäksi se oli halpa tapa seikkailla, kun rahat alkoivat jo olla vähissä.
Iltaisin Hanna-Maija istui pyhiinvaellusreitin varrella sijaitsevissa pyhäköissä ja mietiskeli. Krusifiksia katsoessaan hänet toistuvasti valtasi yhtä aikaa syvä suru ja kiitollisuus.
– Kristus alkoi kutsua minua.
Oli pääsiäisen aika. Messun jälkeen kirkosta lähti liikkeelle ristisaattue. Hanna-Maija koki vahvaa kutsua alkaa seuraamaan ristiä.
– Seuraaminen oli minun uskon eleeni. Pian kuulin kulkueen olevan vain miehille, joten jouduin poistumaan siitä. Ehdin kuitenkin ottaa askeleen kohti Jumalaa.
Kahtaalle revitty
Suomeen palattuaan Hanna-Maija sai kämppikseksi Jumalaan uskovan Hannelen.
– Keskustelimme elämästä ja hän puhui minulle Jeesuksesta. Hän myös rukoili puolestani. Tunnistin hänessä rauhan.
Seuraava vuosi oli kahtaalle repimistä, kun uusi elämä alkoi kutsua häntä.
Synnintunto ja katumus alkoivat puskea pintaan.
– Kaduin kaikkea väärää, mitä olin tehnyt. Halusin anteeksiantoa. Hannele johdatti minut pyytämään Jeesusta elämääni.
Eräänä arkisena aamuna Hanna-Maija koki Pyhän Hengen täyttävän hänet.
– Tunsin, kuinka tyhjä sisin ja syvä jano täyttyivät minussa. Sisimpääni laskeutui jotain, mitä on vaikea kuvailla sanoin. Tunsin olevani turvassa ja huomasin, että minulla oli valtavasti rakkautta, rauhaa ja iloa. Sydämeeni laskeutui myös ymmärrys Jumalan pelastussuunnitelmasta Kristuksessa.
Hanna-Maijan kasvoille leviää onnellinen hymy, kun hän muistelee tapahtumia.
– Raskas taakka otettiin pois. Kannabis, tupakka ja ahdistus jäivät kuin veitsellä leikaten. Minun ei tarvinnut enää yrittää turruttaa tajuntaani. Tajusin myös, että seksi kuuluu avioliittoon. Uudestisyntyminen kuvastaa hyvin tapahtunutta suurta muutosta.
Palvelijan kutsumus
Uusi vaihe tarvitsi aikalisän. Hänen oli vaikea keskittyä yliopistolla etiikan teorioihin, kun teki mieli lukea Raamattua ja oppia tuntemaan Jumalaa.
– Tarvitsin henkistä tilaa. Keskeytin opinnot ja rupesin etsimään töitä.
Hän oli ajatellut, että työ lounasravintolassa voisi olla sopiva, ja hän pyysi sellaista Jumalalta.
Liftausreissulla Porissa hän astui erääseen lounasravintolaan ja ajatteli, että tämähän voisi olla se paikka. Ruoan jälkeen hän meni kysymään töitä. Ja kuinka ollakaan, siellä oli juuri tulossa paikka hakuun, ja asuntokin järjestyi.
Pian lounasravintolassa työskentelyn jälkeen Hanna-Maija alkoi kuumeisesti kaivata syvempää mahdollisuutta palvella.
– Pian isoäitini meni niin huonoon kuntoon, että hän tarvitsi omaishoitajaa. Jumala vastasi sekä minun että hänen rukouksiinsa. Sain hoitaa isoäitiäni melkein loppuun asti, se oli minulle kunniatehtävä.
Samoihin aikoihin myös opinnot alkoivat jälleen tuntua ajankohtaisilta. Vuoden päästä kandidaatin tutkinto oli lähes kasassa ja Hanna-Maija alkoi etsiä töitä. Hän asetti ehdoksi, että työpaikalla ei tarvitsisi piilotella uskoa.
Uusi työ
Seurasi monta kuukautta rukouksia. Uskova opiskelutoveri ehdotti hänelle kristilliseen pääsiäistapahtumaan lähtemistä. Hanna-Maija oli heti valmis.
– Se oli selvä, että Pääsiäispysäkille mennään. Koin sinne lähtemisessä rauhaa.
Enäjärven rannalla istuessaan Hanna-Maija koki Jumalan vakuuttavan hänelle: ”Minä hallitsen kaikkea. Tee sinä vain niitä askareita, joita minä annan sinulle.”
– Se oli rohkaiseva viesti päästää irti liiasta omasta kontrollista ja luottaa Jumalan johdatukseen. Siinä hetkessä minulla ei ollut vielä aavistustakaan, että olisin parin kuukauden päästä samassa paikassa töissä.
Enä-Sepän päärakennuksen seinällä Hanna-Maija huomasi työpaikkailmoituksen.
– Sanoin ääneen eräälle OPKOn työntekijälle, että täällähän etsitään työntekijää. Olin ajatellut kesätöitä, mutta kun tuli puhetta työhistoriastani, minua rohkaistiin hakemaan johtajan sijaisuutta.
Hanna-Maija kyseli Herralta, mitä hän haluaa. Jumala tuntui vastaavan kysymyksellä: “Mitä sinä haluat?”
Hän alentaa ja ylentää
Mieleeni nousi eräs raamatunkohta Samuelin kirjasta: ”Hän alentaa ja ylentää.”
– Sain luottamuksen ja rohkeuden, että jos tämä on Herran valinta, hän ei jätä minua pulaan. Hän on minun kanssani ja antaa kaiken, mitä tehtävässä tarvitaan.
Työn alettua Hanna-Maija ymmärsi, että kaikki työ on tehtävä rukoillen ja Jumalalle.
– Haluan tehdä kaiken Herralle, oli kyse sitten asiakaspalvelusta, ruuanlaitosta tai siivoamisesta. Ja työtä on kyllä riittänyt! Hanna-Maija nauraa.
Kun Hanna-Maija Kukkohovi katsoo taaksepäin, hän näkee Jumalan hyvän ja selkeän johdatuksen. Hänen osansa on ollut vastata kutsuun.
– En tarkoita, etteikö vaikeitakin asioita olisi ollut. Ei kristityille ole luvattu helppoa elämää, mutta merkityksellistä kyllä.
Yksi tärkeä johdatus tapahtui kesäleirillä Enä-Sepässä pari vuotta sitten. Silloin Hanna-Maija kohtasi erään nuoren naisen, jolle hän on saanut olla isosiskona ja hengellisenä vanhempana.
– Herra kehotti minua pitämään hänestä huolta.
Hanna-Maija on luvannut olla nuoren tukena ja auttaa käytännön asioissa aina, kun apua tarvitaan.
– En ole hänen elämässään vain Herran käskystä, vaan myös siksi, että hän on minulle tärkeä ja rakas.
Hyvä koti ikäihmisille
Kun Hanna-Maija lähti opiskelemaan yliopistoon, hän halusi ymmärtää yhteiskuntaa ja vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Vähitellen pyrkimys on saanut konkreettisemman muodon.
– Haluaisin palvella vanhuksia. Jos Jumala suo, voisin olla joskus vanhainkodin johtaja. Yliopisto, omaishoitajana oleminen ja työ Enä-Sepässä on antanut valmiuksia siihen. Olen oppinut esimerkiksi talouden johtamista, kiinteistönhoitoa ja esimiehenä toimimista.
Hanna-Maija haluaa rohkaista omaa paikkaansa kyseleviä nuoria luottamaan Jumalaan mutta kuuntelemaan myös rohkeasti omaa sydäntään.
– Tietysti pitää olla rehellinen omien kykyjen suhteen, mutta tärkeintä on katsoa Kristukseen. Kun hän kutsuu, hän myös johdattaa ja varustaa.
.
Teksti ja kuvat: Ilkka Kontturi
Juttu on julkaistu Arkki-lehden numerossa 2/2020. Tilaa Arkki ilmaiseksi.
